Moottorin loppuarvostelu Tohatsu 90 TLDI

Vuonna 2007 tuli hankittua venepaketin yhteydessä moottoriksi Tohatsu 90- hevosvoimainen TLDI kone. Paketti oli niin kilpailukykyinen Dragon kanssa, ettei siihen voinut olla tarttumatta. Tohatsusta olin seurannut nettikeskusteluja sekä venelehtien arvosteluja, joka sai itseni vakuuttuneeksi. Varsinaista käytännön kokemusta Tohatsu- merkistä minulla ei ollut.  Kyseessä on uudemman sukupolven suorasuihkutus 2- tahtimoottorit, joissa on erillinen oma öljysäiliö, joista öljy sekoittuu polttoaineen sekaan. Kyseiset moottorit yleistyvät uistelijoiden keskuudessa noin 10 v sitten ja kyseistä tekniikkaa edustavat esimerkiksi Tohatsu, Mercury sekä Evinrude.

Tohatsu on Suomessa marginaalimerkki, mutta muissa maissa Tohatsua myydään huomattavasti enemmän. Suomessa moottoria maahantuo Sumeko, jolta saa myös varaosat kätevästi. Tohatsu on Japanilainen moottorivalmistaja, joka tekee paljon alihankintaa myös muilla merkeille. Olen lukenut, että Tohatsu on yksi suurimmista moottorivalmistajista, ellei jopa suurin.

Tohatsu Dragon perässä 

Käyttökokemukset

Vuodet Tohatsun kanssa opettivat itselleni moottorin tekniikan sekä moottorin sielunelämän hyvin perusteellisesti. Kone on varsin perusvarmaa tekniikkaa, johon on helppo päästä käsiksi. Itse voin luonnehtia Tohatsua erittäin varmatoimiseksi koneeksi, jolla uisteltiin keväästä aina talven tuloon saakka. Koskaan 7 vuoden aikana Tohatsu ei jättänyt meitä vesille, joka on hieno saavutus. 2- tahdin hyvä puoli on myös se, että vettä ei pääse sekoittumaan öljyn sekaan joka on nelitahtien ongelma ajoittain ”kylmäuistelussa”.

Tohatsu reagoi mukavasti kaasuun ja yksi sen parhaista ominaisuuksista on vääntö sekä kiihtyvyys. Olen kuullut monelta muultakin, että kone on mukava menemään ja arvostivat nimenomaan reagointikykyä. Dragoa Tohatsu kuljetti parhaimmillaan 55km/h, jolloin moottori oli ylös trimmattuna.

Uisteluun Tohatsu sopii erinomaisesti ja kone toimii hyvin uistelunopeuksilla. Tohatsu on varustettu uistelunopeuden säätimellä, joka toimii kolmella kierrosalueella 800/900/1000rpm. Uistelusäädintä käytetään avainta pohjaan painamalla, jolloin kierrokset liikkuvat kyseisten kierrosalueiden välillä. Tämä on mukava lisä uistelijalle. Itse olisin ehkä suunnitellut säätimeen erillisen katkaisijan ja laajentanut toiminta- aluetta laajemmalle kierrosalueelle. Uistelusäätimen avulla raksiuistelu onnistuu erinomaisesti, sekä muu uistelu ilman jarrupusseja.

 2- tahti koneeseen tulee lisätä öljyä ja itse en kokenut tätä ongelmalliseksi. Tämä tulee tehtyä automaattisesti jokaisen uistelureissun jälkeen, Tohatsun öljysäiliön tilavuus riittää karkeasti noin pariin uistelukertaan. Öljyä pitää aina olla veneessä mukana ja anturi varoittaa, jos pinta pääsee laskemaan liian alas. Suosittelen ehdottomasti käyttämään laadukkaita suorasuihkutusmoottoreihin suunniteltuja öljyjä esimerkiksi Mercuryn Öljyjä. Kokeilin monia öljyjä esim. Motul, joiden ilmoitetaan soveltuvan kyseisiin moottoreihin. Nämä öljyt savuttivat huomattavasti enemmän, karstoittivat moottoria, josta keskustelimme huoltoneuvojien kanssa. Myös tulpista voidaan helposti vetää yhteen, että mikä öljy on moottorille hyväksi. Suosittelen käyttämään ainoastaan laadukkaita ja oikeita öljyjä.

Moottorin ainoa negatiivinen puoli on korkea melutaso. Melutaso on huomattavasti suurempi kuin nelitahtimoottoreissa ja etenkin koppiveneissä melu jää helposti kiertämään takatilaan.  Uudessa 2013 esitellyssä Tohatsussa on parannettu nimenomaan ääneneristävyyttä, joka on varmasti loistava uudistus. Kone on lisäksi hieman karkeakäyntinen, joka juontaa varmasti 2- tahtitekniikkaan. Näiden kanssa oppii elämään, mutta ovat varmasti uusia asioita nelitahtien jälkeen.

Olisin valinnut uuteen veneeseeni myös Tohatsun, mutta malliston suurin kone on 115hv. Kyseinen koneteho ei riittänyt uuteen veneeseen, joten jouduin valitsemaan Mercuryn tällä kertaa.  Voin omalta osaltani suositella Tohatsua ja varmasti hankin kyseisen koneen, jos hankin pikkuveneen tulevaisuudessa.

 Ylläpito ja huolto

 Kuten edellä mainitsin, niin Tohatsu on rakennettu perusvarman sekä erittäin luotettavan tekniikan pohjalle. Myös huoltaminen on helppoa sekä onnistuu normaalilta henkilöltä, jolla pysyy työkalu kädessä sekä osaa hieman lukea ohjeita. Vuonna 2007 ei vielä ollut tarjolla Tohatsu huoltoa kovinkaan monessa kaupungissa, nykyisin tilanne on muuttunut. Tilasin itse aina huolto- osat Sumekolta, jossa palvelu pelasi erittäin hyvin sekä varaosat olivat edullisia. Suosittelen Sumekoa Tohatsun varasosien suhteen, vaikka nykyisin niitä varmaan löytyy veneliikkeistäkin, kun verkosto on valtakunnallinen.

Perushuolto kannattaa tehdä 1-2 kertaa kaudessa, riippuen hieman käyttömäärästä. Perushuoltoon kuuluu peräöljyjen vaihto, sytytystulppien vaihto, polttoainesuodattimien vaihtaminen sekä kompressorin hihnan vaihto 4v välein. Itseltäni ei koskaan hihna katkennut ja tämä oli lähes uuden veroinen vaihtohetkellä, mutta ohjetta on hyvä noudattaa. Vanha hihna kannattaa jättää varahihnaksi, jos hihna sattuisi menemään poikki. Hihnan mennessä poikki, niin meno loppuu siihen. Hihnan pystyy hyvin vaihtamaan vesille ja tätä varten kannattaa veneessä olla oikeat työkalut. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä sattuu. Perushuolto- osat maksavat noin 100€, joten Tohatsun ylläpitokustannukset ovat varsin pienet.

 Peräöljyn vaihtamista varten kannattaa hankkia öljyastia, johon vanhat öljyt valutetaan vaihdon yhteydessä. Tämän lisäksi Motonetistä kannattaa hankkia peräöljyn vaihtoa varten suunniteltu pumppu. Tämän jälkeen vanhan öljyt valutetaan peräpropun kautta öljyastiaan. Kun vanhat öljyt ovat valuneet pois, niin pumpataan täyttöaukosta uudet peräöljyt koneeseen. Tämä kannattaa tehdä loppukaudesta, jotta kone talvehtii uusien öljyjen kanssa.

 Loppuarvosana 9

 Positiiviset puolet

· Perusvarmaa tekniikka ja kone on hyvin luotettava

· Helppo huoltaa itse sekä pienet ylläpitokustannukset

· Moottorin kevyt omapaino

· Hyvä kiihtyvyys ja reagointi kaasuun

· Uistelusäädin helpottaa uistelijan työskentelyä

· Pieni kulutus uistelussa n. 0.8l/h

· Vesi ei sekoitu öljyn sekaan

Negatiiviset puolet

· Korkea melutaso verrattuna nelitahtikoneisiin (à vm 2013 uusi kone, jossa melutaso alhainen)

· Karkeakäyntinen kone, joka ominaista 2- tahtitekniikalle

· Öljyjen lisääminen (itse en kokenut ongelmaksi, johon tottuu kyllä)

· Savuttaa pitkän uistelun jälkeen, kun lähdetään liukuun

· Ei saatavilla NMEA- valmiutta

Näsijärven syksyisen lohikauden avaus 2014

Toivottavasti lohentäyteinen syksy on taas täällä, kun vedet ovat viilenneet lähelle 10- astetta. Olemme tehneet pari reissua järvelle, että löydämme taas tuntuman siihen kun kausi on kuumimmillaan. Kaikki tähtää muikunkudun ajankohtaan, jolloin Näsijärveltä yleensä nostetaan kauden parhaat ennätyskalat. Vedenlämmöt ovat liikkuneet 10.1- 11- asteen välillä, niin Näsinselällä kuin Koljonselällä. Vesillä olemme käyneet kaverin 515 Fasterilla, kun Quicksilveriä odotetaan saapuvaksi. 

Uistelureissut on tehty Koljonselälle, vaikka vene onkin Näsinselällä laiturissa. Näsinselältä on nostettu paljon kalaa, mutta tyypiilistä istukasta joka on luokkaa 40-50cm. Koljonselällä näitä on ollut vähemmän ja meidän kokemuksen mukaan kala yleensä vauraampaa ja tärpit yleisesti ottaen harvemmassa kuin Näsinselällä.

Ensimmäisen reissu suuntautui Koljonselän Itäpuolelle, joka on hyvää taimenaluetta. Vedenlämpö oli tuolloin 10.1 astetta, päivä tosin turhan tyyni. Asetimme vetonopeuden haarukkaan 2.7km/h ja täkyraksit saatiin uimaan erinomaisesti. Noin reilun tunnin jälkeen veneessä kävi ensimmäisen taimen ja pakko todeta, että nykyään nässyn taimenet ovat pulskempia kuin muutama vuosi sitten. Nykyään tuollainen 50cm taimen on yllättävän vauras, hieman samanlainen kuin esimerkiksi Päijänteellä. 

Muikkuparvia oli mukavasti noin 12-20m syvyydessä, johon viritimme 6 takilavapaa. Pian alkoikin tapahtua, nimittäin haukea nousta veneeseen. Tämä ilmiö meitä hieman huolettaa nimittäin haukien määrä on lisääntynyt melkoisesti viime vuosina. Sama ilmilö on havaittu esimerkiksi Päijänteellä. Hauet eivät olekaan rantapenkassa, vaan ruokailevat selkävesillä sekä syvänteissä muikkuparvien perässä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta järvilohi- sekä taimenistukkaiden selviytymiseen. Pinkki huppu houkutuslevyn takana oli suorastaan vastustamaton hauelle. Onneksi haukien tulo loppuu marras- ja joulukuussa meidän kokemuksen mukaan.

Syksyinen nässy

Ensimmäisen reissun aikana veneessä kävi 4 taimenta sekä saman verran haukia. Yksi taimen laittoi plaanarin pakittamaan siten, että olimme lähes varmoja mittataimenesta. Kala oli kuitenkin vain +50cm mittainen, joka vapautettiin takaisin kasvamaan. Tällä reissulla järvilohia ei veneeseen noussut. Taimenet olivat tasaisen syvänteen päällä, rantapenkasta ei taimenia vielä tavoitetttu. Päivän ottivärit olivat Coconut Special  ja Splätter marjapuuro.

Toinen reissu suuntautui välikoljolle ja tasalämmin sää oli tehnyt sen, että vedenlämpö oli tällä kertaa 11- astetta. Taas kerran sää oli lähes pläkä, joka on nässyllä kyllä haasteellinen. Näinä päivinä olemme saaneet isompia kaloja yleensä vain aamu- tai iltahämärässä. Sellainen 4-7m/s tuuli on oma suosikki nässylle, jolloin kala on yleensä aktiivinen. Mutta aina pitää yrittää, kun vesile pääsee. 

Tällä kertaa vesille lähdettiin aamuhämärässä ja pian raksien laskun jälkeen olikin ensimmäisen järvilohi kiiinni Peronsaaren vieressä. Lohi oli pirteä, mutta perinteisen 50cm kokoinen.

Lohta veneeseen

Tämän jälkeen seurasi hieman rauhallisempi jakso, muutamaa haukea lukuun ottamatta. Nämäkin tulivat perinteisesti takilasta pohjan tuntumasta, josta muun kuin hauen saaminen näyttää olevan tällä hetkellä hankalaa. Muutama vuosi takaperin saimme takilalla kohtuullisesti etenkin järvilohta, mutta tällä hetkellä hauki tuntuu ehtivän ensin aina takilassa uivaan syöttikalaa. Näiltä paikoilta nostettiin ennen vastaavaan aikaan punalihaista ja ilmaisen vielä kerran pienen huolenaiheeni ilmiöön liittyen.

Päätimme vetää loppuiltapäivän syvänteen päällä pintavetoa, josko siellä vaeltaisi mittakala pintakalvossa. Yhden järvilohen saimme kalvosta, mutta tämä oli tyypilistä kokoa. Onneksi kalat on saatu vapautettua hellästi, jotta kalat saavat kasvaa "aikuisiksi". Järvilohet tulivat kummatkin 8g painon takaa, syvänteen päältä. Jatkoimme uistelua syvänteen päällä ja kun teimme syvänteen päässä tiukemman käännöksen, niin siltä sivulta jossa vetoa ei ollut niin reunimmainen vapa lähti sojottamaan tiukasti sivulle. Totesimme, että kalahan siellä on kiinni. Kala lähti vetämään ulospäin sivulle, joka oli sinänsä aika hauskaa. Tämän jälkeen kala tulikin venettä kohden, keräten mukaansa kaksi plaanaria. 

Tässä vaiheessa ihmettelimme, että mikä kala siellä oikein on. Saimme siimasopan veneeseen ja aloimme selvittelemään tätä. Kala oli rauhallisesti veneen perässä, mutta hyvin syvällä. Kohtuullisen kauan meni selvitellessä siimavyyhtiä, mutta sitten oli kalan pumppaamisen vuoro. Ajattelimme, että olisiko kyseessä isompi lohi koska vetää noin tasaisen rauhallisesti. Samasta paikasta on saatu ainakin kaksi nelosen järvilohta meidän toimesta.

Kala tuli vihdoin pintaan, mutta silloin pahin pelko paljastui. No jumalauta tämäkin on hauki. 60m syvänteen päältä pintavedolla hauki, niin kyllä alkaa suoraan sanoen puistattamaan. Me kun luulimme kelaavamme järvilohta veneeseen. Haukia tuntuu olevan joka paikassa ja meitä ei enää naurattanut. Vihernieriällä oli painoa 4kg, joten siksi kaveri jaksoi hieman laittaa hanttiin.

Huolestuttavasti syvänteissä yleistynyt Nässyn hauki

Iltasyönti jäi kokematta, kun piti ehtiä päiväkotiin lapsia hakemaan. Kunhan vedenlämpö putoaa tuollaiset 2-3 astetta, niin johan alkaa tapahtua. Nässyn lohikunkku kisassa on todellinen sesonki käsillä. Järvilohille maistuivat Anchovy Minnow huput värissä TOFFEE CARAMEL

Kireitä!

Veneen loppuarvostelu Drago Sunday 540 cabin

Kalusto vaihtuu ja on aika heittää hyvästit seitsemän vuoden yhteistyölle Dragon kanssa. Vuodet vierivät nopeasti ja ei uskokaan, että siitä on jo seitsemän vuotta kun lähdimme vaimon kanssa hakemaan Dragoa Viitos- Autosta Leppävirroilta. Tätä aikaisemmin uistelu oli painottunut pikkuveneellä kalasteluun sekä muiden uistelijoiden kyydissä olemiseen. Dragon hankinta avasi varsinaisesti uisteluun uuden ulottuvuuden sekä mahdollisti siirtymisen niin sanotusti "isoihin ympyröihin". Vuonna 2007 Drago oli yksi kllpailukykyisimmistä uistelupaketeista omassa hintaluokassaan ja tarjonta vastaavassa kokoluokassa oli vähäistä. 

Drago on Kreikkalaista tekoa ja takana on venetehdas nimeltä Drago Boats. Dragot tehdään käsinlaminoimalla, ei ruiskuvalamalla, joka tekee veneen vankan rakenteen. Allekirjoittanut myöntää kyllä, että kyseinen vene on vankkaa tekoa ja tämä hämmästytti itseäkin monesti. 

Drago Sunday 540 Cabin

Trailerointi

Drago on nimen omaan erinomainen vetouisteluvene, joka on kuitenkin kokoonsa nähden kevyt ja soveltuu hyvin trailerointiin. Itse koin, että 1500- luokan venetrailerit soveltuvat parhaiten kykyisen veneen kuljettamiseen. Kokeiltu on 1000 ja 1350- luokan trailerit, jotka olivat auttamatta liian pieniä. Veneen runko painaa alle 600kg ja tähän päälle esimerkiksi 160kg painava moottori. Lisäksi varusteet sekä etenkin uisteluvarusteet tuovat herkästi lisäpainoa sekä esimerkiksi 90l:n takin ollessa täynnä niin painoa on helposti yli 1000kg. Tämä on hyvä pitää mielessä. 

Kalastukseen ja retkeilyyn

Kun aikanaan hankin Dragoa, niin käyttötarkoitus oli nimen omaan uistelu sekä mahdollisuus yöpymiseen kalareissuilla sekä myös perheen kanssa. Emme aluksi veneilleet perheen kanssa juurikaan, vaan käyttö oli puhdasta uistelua. Myöhemmin lasten myötä veneen käyttö alkoi painottua myös retkeilyyn, johon Drago sopi myös hyvin. Toki tässä tapauksessa tilantarve nousee nopeasti, kun veneessä aletaan viettää aikaa retkeilyn merkeissä. Dragossa ei ole kemiallista wc:tä tai keittimiä, jotka varmasti tulevat vaatimuslistalle jos pidempiä reissuja on suunnitteilla. Lämmittimen Dragoon saa asennettua, mutta omassa veneessäni tätä ei ollut. Olemme yöpyneet aivan loppukaudesta veneessä ja makuupussilla sekä lämpimällä peitolla pärjäsi hyvin. Lämmitin auttaisi varmasti kosteuden poistoon, joka välillä muodostui ongelmaksi.

Vetouistelijan työkalu

Drago on suunniteltu hyvin uistelijan näkökulmasta. Veneen takatilat ovat kokoluokassa ison puoleiset sekä kaikkiin kulmiin pääsee helposti käsiksi. Kulmapenkit ovat irroitettavissa, jos nämä ovat uistelun tiellä. Erityisesti pidimme siitä, että "ohjaamo" oli lipan alla, eikä sisätiloissa. Makuutilat ovat erikseen veneen keulassa, johon saattoi mennä lepäämään. Varoitankin, että yleensä kun joku kömpi kajuuttaan nukkumaan, niin räikkä saattoi pärähtää. En vastaa näistä seurauksista...heh! Lipan alla on kaksi penkkiä, joissa kapteenin lisäksi istuu toinen henkilö hyvin. Mikäli veneessä on esimerkiksi 3-4 henkilöä, niin muut istuvat veneen peräosassa. Koimme, että 3 henkilöä oli optimimäärä, kun Dragolla uisteltiin. Jos veneessä on koko ajan 4 henkilöä, niin laittaisin melkein yhden henkilön cabiniin, pitkä tikku kannattaa olla mukana;)

Dragossa on jonkin verran säilytystilaa, mutta tämän koin yhdeksi suurimmista puutteista. Akkkutilaan sai laitettua jotain, mutta veneen takatilaan olisi ehdottomasti kannattanut suunnitella muutaman nostettava säilytystila, kuten nykyveneissä on. Cabiinissa oli myös jonkin verran säilytystilaa, mutta nämä eivät monesti sopineet uistelutavaroille. Erityisesti plaanarit, takilankuulat sekä erilaiset uistinrasiat olisi halunnut laittaa johonkin. Hytti on myös hyvänkokoinen, mutta jää muutamasta kymmenestä sentistä kiinni etteivät uisteluvavat mahtuisi sinne täysmittaisena. Eli uisteluvavat taitettiin aina kasaan ja yleensä uistelureissun jälkeen cabin oli täynnä tavaraa. Mikäli seuraavaksi oli vuorossa veneilyreissu ilman uistelua, niin cabin täytyy tyhjentää tavaroista. Tämä muodostuu ehkä ongelmaksi "sekäkäyttäjän" kohdalla. 

Drago on trailerikalastajalle sopivan kokoinen paketti

Ajo- ominaisuudet

 Moni on tiedustellut monesti vuosien varrella, että millainen Drago on veneenä ajo- ominaisuuksien suhteen sekä kuinka sillä pärjää esimerkiksi merellä? Veneiden koko on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, jonka jälkeen merellä näkee usein 6-7m pitkiä veneitä. 5.4m pitkä Drago soveltuu oikein hyvin niin sisävesille kuin merellekin. Vene on kuitenkin korkealaitainen sekä kestää erittäin hyvin uistelua kovassakin kelissä. Itse asiassa täytyy sanoa ettei sellaisia uistelukelejä ole ollutkaan etteikö Dragolla olisi pärjännyt. Joten tämän johdosta en ole kalustoa vaihtamassa. 

Olemme uistelleet Dragolla useilla järvillä kuten Näsijärvi, Päijänne sekä Saimaa. Näissä vesistöissä Drago on ollut kuin kotonaan. Lisäksi Drago on vieraillut kolme kertaa Äänisen aalloilla, Venäjällä. Täällä kohtasimme koviakin kelejä, jossa järvelle lähdettiin vielä 12m/s tuulessa. Uistelu kovassa kelissä ei ole Dragolla mikään ongelma, kelissä ajaminen vaatii totuttelua. Olemme myös käyneet Selkämerellä useita vuosia Porissa merilohta uistelemassa ja kelit ovat vaihdelleet tyynen sekä erittäin kovan tuulen välillä. Tämän pohjalta voimme todeta Dragon merikelpoiseksi uistelijan kaveriksi.

Dragon v- pohjainen muoto sekä kölin puuttuminen aiheuttavat totuttelua uudelle kapteenille. Dragon pohja halkaisee aallon mukavasti, mutta vauhtia pitää olla reilusti jotta meno on mukavaa. Kyntäminen ei ole erityisen mielekästä Dragolla, joten kaasukahvan käyttöä kannattaa harjoitella niin mukavuus hommassa säilyy. Sivuaaltoon ajaminen onnistuu hyvin, kun pääsee jyvälle siitä että kuinka veneellä pitää aallokossa toimia. Dragoa joutuu selvästi ajamaan ja veneen runko tietyissä olosuhteissa. Kyyti voisi tasaisempaakin, tämä täytyy todeta. Kölin puuttuminen aiheuttaa ajoittain voimakasta sivuliikettä, joka tekee omat haasteensa rantautumiseen sekä satamaan saapumiseen. Veneen liikkuessa hiljaa eteenpäin, niin perä alkaa tekemään omaa sivuliikettä. Satamapaikkaan kannattaa tulla tasaisella vedolla, jotta sivuttaisliikettä ei pääse syntymään. Tämä saattaa olla monelle yllätys, jos tottunut siihen ettei vene tee juurikaan sivuliikettä.

Paketti valmiina uisteluun

Ajopuolen omaisuuksissa korostuvat positiiviselta puolelta virtaviivainen käyttäytyminen aallokossa sekä kelinkesto uistelunopeuksilla. Veneellä pystyy ajamaan kovaa isommassakin aallokossa, mutta meno ei ole erityisen tasaista. Mitä nopeampi vauhti, sitä paremmin runko toimii. Drago on myös aktiivisen ajajan vene, joka vaatii ohjaamista. Kun pääset jyvällä toimintamallista, niin sinulla on hyvä työkalu käsissäsi. Mutta laiskan miehen vene Drago ei ole. Veneen suuntavakaus ei ole parhaasta päästä ja tämän vuoksi "ruorissa" joutuu olemaan hereillä. Autopilotti on ehdoton varuste uistelijalle ja tämän jälkeen uistelu muuttuu todella mukavaksi. Itselläni Simrad toimi todella hienosti kaapeliohjauksen kanssa, ilman autopilottia yksinuistelu ei ole mielekästä. 

Positiiviset puolet

• Erinomainen paketti trailerikalastajalle ja pakettia on helppo hallita
• Makuutilat "yllättävän" tilavat, joissa nukkuu 2 aikuista hyvin. Meillä nukkui usein kolmekin aikuista
• Vetouistelijan työkalu, jossa hyvät tilat uistelijan näkökulmasta
• Vankka käsinlaminoitu runko, joka kestää hyvin aallokkoa sekä trailerointia
• Hyvä suunnittelu erillisen ohjaamon sekä cabinin osalta
• Ei vaadi mieletöntä konetta, toimii hyvin 70-90hv koneilla.

Negatiiviset puolet

• Säilytystilojen puute
• Suuntavakaus tietyissä olosuhteissa, joka johtuu kölin puuttumisesta
• Perussähköt eivät ole erityisen laadukkaat, suosittelen uusimista
• Kyyti ei ole kaikkein pehmeintä
• Veneen laidoilla kulkeminen hankalaa, lapsia ei sinne uskalla päästää

Loppuarvosana 9-

Kiitos 7v yhteistyöstä

Päijänteen järvilohikalojen avoimet SM-kilpailut 2014 - Padasjoki

Muistan ensimmäisen osallistumisemme Päijänteen järvilohikalojen avoimeen sm- kilpailuun vuonna 2008 kuin eilisen. Ensimmäinen oma kunnon uisteluvene oli hankittu edellisenä vuotena 2007 ja lähdimme keltanokkina kokeilemaan Päijänteen aalloilla. Toki uistelu- uraa oli takana tuolloinkin toistakymmentä vuotta, joten jotain tietoa meillä sentää oli. Päijänne vesistönä oli meille täysin uusi. Tuolloin saimme kalaa sekä karkuutimme viimeisenä kisapäivänä mukavan taimenen. Hypyssä irronnut taimen laittoi miehiin sellaisen kipinän, että tänä vuonna osallistuimme seitsemännen kerran tapahtumaan. Tapahtuma kuvaa parhaiten järvilohikalojen avointa sm- kilpailua, koska se todellakin on hyvin järjestetty tapahtuma samanhenkisille harrastajille. Kalan saaminen ei ole porukalla kaikki kaikessa, vaan pikemminkin mukava yhdessä oleminen sekä ajatusten vaihtaminen. Toki porukka on kaiken nähnyttä lohenuistelijaa, joten yleensä vesiltä tuodaan puntarille jotain.

Vuodelle 2014 oli tapahtunut muutoksia alamitan suhteen, koska päijänteen lohikalojen alamitta nousi 60cm tasolle. Näin ollen kisamitta oli 61cm, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Vuonna 2013 kisamitta oli 55cm. Muutos on tervetullut ja tämä voisi varmasti olla myös välillä 62-65cm.

Tänä vuonna lähdimme puolustamaan edellisvuoden seitsemättä sijaa sekä pyhäpäivän kolmatta tilaa. Täältä hieman edellisvuoden raporttia päitsiltä. Tällöin puntarille tuotiin 2670g painoinen taimen. Vuonna 2011 aloimme pääsemään hieman sisään Virmailanselän kalastukseen. 2011 saimme useita lähellä mittaa olevia kisakaloja sekä myös vuonna 2012. Nämä siis samoilta paikoilta. Totesimme, että koluamme jatkossa näitä koska käyntimäärämme Päijänteellä eivät riitä koko järven ottipaikkojen etsimiseen. Vuonna 2013 saimmekin jo näiltä paikoilta kisakalan, joten tämä lisäsi uskoa touhuun. Vuoden 2014 kisasuunnitelman ehkä jo arvaattekin;)

Kisapäivä nro 1 käynnissä

Kisan avaus alkoi kuten aikaisemminkin, ainoa muutos oli se ettei kunnanjohtaja ehtinyt paikalle tänä vuonna. Liekö julkisen talouden säästöt iskeneet tähänkin sektoriin...heh! Osallistujamäärät ovat valitettavasti vähentyneet viime vuosina ja tähän on varmasti monia syitä. Ehkä mainitsemisen arvoiset syyt ovat kuitenkin taloudellinen suhdanne sekä viime vuosien heikko kalantulo. Siinä missä kisassa oli vielä 150 venekuntaa muutama vuosi sitten, niin tänä vuonna kisassa oli 90 venekuntaa. Tänä on vielä paljon, mutta trendi on huolestuttava.

Mutta sekä mikä ei osoita taantumisen merkkejä, on perjantai- illan karaoke. Se raikaa Padasjoen venesatamassa entiseen malliin. Heti kun astuimme sisään rantaravintolaan, niin johan siellä oli RUOSKA mikrofonin ääressä. Ja joku vielä väittää etteivät kalamiehet osaisi laulaa...

Kisa starttasi klo 09:00, jonka jälkeen suuntasimme Virmailanselälle. Vesi päijänteellä oli +15 astetta, joka on kylläkin paljon. Lämmin syksy on tehnyt sen, että vesi on tasalämpöistä hyvin syvälle saakka. Troolareilta saimme tiedon, että vedenlämpö on 15- astetta aina 20m saakka. Tämä ei tietysti luvannut liikoja, mutta oma venekuntamme innostuu haasteista.

Ville & raksinviritys

Kisa meinasi alkaa loistavasti, kun edellisvuoden ottipaikan kohdalta ulommainen plaanari lähti ja lujaa. Ville ehti ottaa vavan käteen sekä pitää tätä hetken aikaa. Kala pärskäytti veneen takana ja irtosi tässä rimpuilussa. Katsoimme Villen kanssa toisiamme ja totesimme, että ensimmäinen kisakala oli kiinni. Vaikka perjantain karaoke hieman painoi pohkeissa, niin kyllä äijiin tuli virtaa tämän episodin jälkeen. Kala nappasi syvyyskäyrän matalammalta puolelta eli noin 9-12m vedestä, josta edellisvuotena saimme kaloja. Tämän jälkeen kokeilimme muutamia matalikon reunoja, joissa vettä oli 6m. Nämä tuottivat haukia, joten muutaman tunnin kokeilun jälkeen palasimme syvän veden äärelle. Seurasi useamman tunnin rauhallinen osuus.

Kovaa pyyntiä, vaikka aina ei vapa nytkähtele

Aavistelin itse, että tänään kala saattaisi olla aktiivinen kisan lopputunteina. Kisa päättyy klo 18:00. Sovimme, että vedämme ottipaikan reunan loppuillasta syvän päältä jossa vettä noin 30-40m.

Ottipaikka

Olimme katsoneet kelloa, että kisaa on jäljellä vajaa tunti. Olimme sopineet, että klo 17:30 jälkeen alamme miettimään vehkeiden ylöskelaamista. Klo 17:20 tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin Paatsalon läheltä seurasi tuplatärppi. Toisen puolen sisimmäinen plaanari lähti erittäin lujaa peräaaltoon sekä toisen puolen ulommaisen kelan räikkä huusi tasaisen rauhallisesti. Otimme sisintä plaanari sisään ensin. Ville sai kelattua kalaa sisään jokusen minuutin, jolloin näimme sen jurovan perävirrassa. Meidän silmään kala näytti reilulta taimenelta, joten taisi pientä jännitystä olla ilmassa. Tämä kala kuitenkin irtosi ja Villestä paistoi selkeä pettymys. Ville tiesi kuten minäkin, että tällä kalalla oltaisiin oltu kisassa korkealla. Murheille ei kuitenkaan ollut aikaa, koska toisella puolella oli kala kiinni. Annoin Villen kelata tämänkin. Kala tuli ylös noin kymmenessä minuutissa, mutta tunsimme tämänkin olevan hyvän kokoisen taimenen. Kala haavittiin peräaallosta ylös ja suoritimme kalan mittauksen veneessä. Kalan pituus näytti oman mittamme mukaan 61cm, ja nyt alkoi jännittää. Molemmat kalat olivat ottaneet Anchovy Special Rainbow väriin, vaikka näitä ei ollut vedossa kuin 2 kpl. Tämä oli ilmeisesti päivän väri taimenen suhteen.

Veimme kalan puntarilla, mutta 9mm erotti meidän päivän kolmannesta sijasta. Virallinen punnitus kertoi kalan pituudeksi 60.1cm, joten tätä ei luonnollisestikaan hyväksytty kisaan. Pakko myöntää, että kyllähän se hieman harmitti kun se oli näin lähellä. Puntarille tuotiin vain 2kpl mittakaloja, joten marginaalit ovat pienet. Venekuntamme oli kuitenkin hyvin tyytyväinen, koska mittakalan saamiseen Päijänteeltä pitää aina olla tyytyväinen. Etenkin kun huomioidaan se, että saamakkeella oli ensimmäisenä päivänä paljon enemmänkin. Tätä se on vetouistelu on ja tämä pitää nälän yllä tulevia vuosia ajatellen.

MIttakala 60.1cm, mutta 9mm kisamitasta

Toiseen kisapäivään lähdimme siitä tilanteesta, että lähdemme kokeilemaan samaa paikka mistä kala söi edellisenä päivänä. Todettakoon se vielä, että lauantain lopetuksen yhteydessä oli syöty 8 raksia, joten viimeinen tunti oli tapahtumarikas. Miksipä siis paikkaa vaihtamaaan.

Kisapäivä nro 2 starttasi klo 07:00

Pyhänä oli kalakeli

Paatsalon vieressä on hyvin syvää aivan rannan tuntumassa

Pyhänä päivä kului hyvin verkkaisesti ilman tapahtumia. Klo 12:40 edellispäivän ottipaikalta uistellessamme niin reunimmainen plaanari lähti lujaa. Erikoista oli se, että tänä viikonloppuna kaikki lähdöt olivat yllättävän rajuja. Tällä kertaa olin itse vavan päässä ja sanoin Villelle, että tämä kala se vain jatkaa menoaan. Kala otti taas kerran Rainbow huppuun. Hetken ehdin pitää vapaa kädessä, kunnes tunsin että siima löystyi. Kun tarkistimme pyydön, niin takakoukut olivat hieman suoristuneet. Merkillisen vauraita kaloja tuntui osuvan kohdallamme tällä kertaa. Mutta kilpailuun suhteen tämä ei auta. Viimeinen tunti ei tuottanut tällä kertaa mitään, joten tällä kertaa ei lähdetty kotiin palkintojen kera. Mutta pakko se on myöntää, että olimme viikonloppuun hyvin tyytyväisiä. Tapahtumia oli todella paljon ja voidaan todeta, että voitto oli lähes käsinkoskelteltavissa, mutta ei tällä kertaa se ei ollut meidän. Tässä lajin suola piileekin.

Toinen asia mikä oli meille hyvin tunteellista, oli se että kyseessä oli hienosti palvelleen Dragon viimeinen reissu. Uskollinen soturi vaihtuu ja tilalle saadaan lokakuun alusta Quicksilver Captur Pilothouse 675. Kerron tästä hieman tarkemmin erikseen. Seitsemän vuotta Dragon kyydissä olivat antoisia sekä kalaisia. Luopuminen on luonnollisesti hankalaa, mutta uskon Dragon löytävän hyvän kodin.

Itse Päijänteen kisassa saatiin 4 kalaa ja osallistujia oli 90 venekuntaa. Voidaan todeta, että pohja on saavutettu ja tästä voidaan vain nousta ylöspäin. Ehkä 1-2 viikkoa myöhäisempi kisan järjestäminen olisi toivottu muutos, mutta vähentääkö tämä väkeä entisestään niin vaikea sanoa. Usko on kova siihen, että ensi vuonna kaikki on toisin.

Kiitos kisajärjestäjille hienosta viikonlopusta ja ensi vuonna näemme taas!

Kireitä!

Näsijärven kuhakauden päätös 2014

Syyskuu näyttää olevan vielä täynnä aurinkoa, mutta henkisesti raksikalastaja aloittaa henkisen valmistautumisen syyskuussa jalokalapyyntiin ja on aika hyvästellä kuhankalastus. Elokuun lopussa teimme vimeisen viikonloppureissun Näsijärvelle kuhankalastuksen perässä ja yövyimme perinteisesti Peronsaaressa. 

Tällä kerttaa lähdimme koittamaan kuhaa matalasta, mutta painotusta annettiin olla reilusti. Kuhanveto painotettiin matalien pattien ympärille, jossa syvyyttä 5- 10m.

 Ottipaikkaa keväästä syksyyn

Liekö jjgikalastus innostunut poikaani Oliveria käyttämään hajusteita sekä syöttejä uistelussakin. Oliver oli sitä mieltä, että Dorado Tender toimii paremmin kuin koukussa on herkullinen lakupala;) Näin pinttynyt uistelija ei ole edes moista kokeillut, joten kokeilematta ei voi tietää...heh!

Dorado Tender + lakupala

Uistelussa matalassa tuotti ennätysmäärän kuhaa näin keskellä päivää. Noin parin, kolmen tunnin uistelun tuloksena oli puolentusinaa kuhaa, joten kyllä kuha matalassa viihtyy lämpimän veden aikaan. 

Kuhalle maistui HK

Kalamiehelle on mieluisaa roikottaa kalaa

Peronsaaren kallio

Peronsaaren syvänne on tunnettua ottipaikkaa

Kuhakausi 2014 oli Nässyllä lämpimästä kesästä huolimatta haasteellinen. Pienempää kuhaa tuli mukavasti, ajoittain vielä oikein paljonkin. Isompi kuha luokassa 3-5kg oli haasteellisempi saada siiman päähän ja muutaman kanssa olen aiheesta haastellut, joiden näkemys oli että veden lämmetessä näin lämpimäksi pintavedestä loppuu happi. Tämän johdosta isompi kala on passiivinen ja ei välttämättä oleile aivan pintakerroksessa. Monen pienen kuhajärven kalastajalle on tuttua joka kesän osalta, että tietyssä vaiheessa kuhankalastus menee aivan lukkoon. Alkukaudesta nässyltä nostettiin muutamia komeita kuhia ja kyllä syyskuu vielä kuhakuukaudeksi luokitellaan. Jokainen hetki vesillä on mahdollisuus...

Lempäälän kuokkalankosken iltakalastus

Ei iltaa etteikö Kuokkalankoskelle kalaan ehtisi. On hyvä, että Pirkanmaalta löytyy myös koskikalastuskohteita, jonne on nopea mennä kalaan sekä etenkin tuleva "kalastussukupolvi" pääsee tutustumaan lajiin. 

Kaunis ilta kuokkalankoskella

Vaikka olen jo kerran kehunut, niin pitää edelleen antaa ruusuja Kuokkalankosken kunnostukselle. Koski on kyllä täysin erilainen menneisyyteen verrattuna ja nyt kaloille on paljon enemmän suojapaikkoja tarjolla. Tämä on varmasti taimenien ja muiden mieleen.

Suojapaikkoja jalokaloille

Kiven takaa voi tavoittaa taimenen, toutaimen tai hauen

Kuokkalankoskella tapahtui mielenkiintoinen asia, kun olin pojan kanssa kalassa. Koskella oli myös muita kalastajia, kuten aina. Eräs kalamies antoi Oliverille itse tekemänsä vaapun, josta Oliver innostui todenteolla. Ja kas kummaa, niin ensimmäisellä heitolla uistimeen täräytti heti ahven. Kerrassaan esimerkillistä käytöstä kalastavaa nuorisoa kohtaan ja tästä pitää antaa suuret kiitokset. Oliver muistaa tämän varmasti aina ja kyseisestä vaapusta on tullut todellinen suosikki.

Oliver ja kalastajanhattu

Eiköhän tässä vielä ehditä ennen rauhoitusaikaa kiusaamaan syystaimenia, kun tähän asti olemme onnistuneet tekemään tuttavuutta vain haukien ja ahventen kanssa. 

Kireitä!

Kymijoen korkeakoski - monen vuoden tauon jälkeen

Nyt oli vuorossa historian havinaa, kun vuosien tauon jälkeen vierailimme elokuussa korkeakosken heittolaiturilla. Tällä kertaa otin poikani Oliverin mukaan ja kun mittarissa oli viisi vuotta, niin oli aika aloittaa lohenkalastus kymijoella. Muistan vieläkin itse elävästi kun vierailin ensimmäisen kerran kymijoen korkeakoskella - 1994. Tätä päivää en koskaan unohda, koska silloin sain ensimmäisen meriloheni. Lohi oli pieni, vain parinkilon painoinen, mutta siitä se loputon kipinä lähti liikkeellä, joka tuskin koskaan sammuu;)

Oli näyttänyt Oliverilla etukäteen kuvia vuosien varrelta ja poika tuntui olevan innoissaan. Sidoin itse putkiperhoja lohien sekä taimenien päänmenoksi. Oliverin uistinboxi varusteltiin lipoilla, vaapuilla sekä jigeillä. Vielä en uskaltanut laittaa hyrräkelaa pojan käteen, mutta sekin aika koittaa vielä. 

Merkillistä on ollut se, että lohentulo korkeakoskella ei ole ollut kovin hyvää viime vuosina, vaikka samaan aikaan mereltä uistelijat ovat nostaneet mukavasti lohta. Syitä on varmasti monia, mutta entiseen malliin lohta ei enää nouse korkeakosken haaraan. Tämä on todella harmi, jonka toivon korjaantuvan tulevaisuudessa. Rysäpyynti jokisuulla saisi jäädä jo historiaan, koska tulot kalaturismista ovat moninkertaiset. 

Juuri ennen reissua tarkistimme joenvirtauksen, joka on helppo katsoa lohikeskus kotkan sivuilta . Virtaus oli juuri hieman heikentynyt pari päivää sitten poikkeuksellisen alhaalle, mutta osoitti hieman nousevaa trendiä. Mutta päivämäärä reissulla oli lyöty lukkoon ja silloin pitää mennä - olivat olosuhteet millaiset hyvänsä.

Virtaus oli luokkaa 30-40 kuutiota. Optimi olisi 60-70

Kertasimme Oliverin kanssa laiturin perussäännöt, jotka jokaisen ensikertalaisen tulee selvittää. Kuinka laiturilla heitetään, miten siellä edetään heittojen rytmissä sekä kuinka toimitaan, jos kala on kiinni. Oliver kuunteli tarkasti, että mitä hänelle kerrottiin. Kerroin myös ottipaikoista, joihin kannattaa mennä heittämään. Laiturin yläpäähän en poikaa päästänyt, koska siinä oli muutama heittäjä ja olisivat siimat saattaneet mennä ristiin.

Yksi legendaarisimmista paikoista - kapeikko

Kaloja pintoi mukavasti päivän mittaan ja näimme usean lohen hyppäävään. Kerran Oliverin heitettyä jigin erään puun alle, niin lohi hyppäsi ilmaan juuri samassa kohdassa. Tästä riitti jännitystä pitkälle eteenpäin.

Näkymää alalaiturille päin

Välilaiturin katos

Pakastin + jääkaappi välilaiturilla oli positiivinen yllätys

Oliver pääsi nopeasti laiturin toimintaan sisään

Vieheitä piti vaihtaa ahkerasti

Tutustuimme erityisesti korkeakosken heittolaiturin kapeikkoon, välilaituriin sekä alalaituriin. Täällä sai heitellä rauhassa ja tuntui, että kalatkin olivat saaneet olla rauhassa. Heikko lohentulo näkyi väistämässä kalastajamäärässä. Noin parin tunnin heittelyn jälkeen ensimmäisen kala oli putkiperhossa kiinni mutta tämä ei pysynyt kovin kauaa kiinni. No tämä ainakin nosti sykettä ylös;)

Alalaiturin kalastusta

Noin kahden aikaan iltapäivällä heittelin kapeikossa violettia putkiperhoa, jonka jälkeen vavassa tuntui voimakkaita potkuja. Kyllä vain kala siellä oli kiinni. Oliver toimi juuri kuten pitiki ja huusi ylälaiturille, että nyt tarvitaan haavia. Kala oli yllättävän pirteä ja se ei tullut kovin helpolla haavimisetäisyydelle. Oliver kysyi minulta, että onko se hauki? Vastasin, että tämä on lohijoki jossa on vain taimenia sekä lohia. Itse en ole ainakaan koskaan haukea saanut. Kun kala lopulta saatiin haaviin, niin yllätys oli melkoinen. Kala oli todellakin hauki, noin 5-6kg painoinen yksilö. Oliver oli tosiaan oikeassa. Hauki nappasi kapeikosta perinteisestä lohimontusta violettiin putkiperhoon. No kerta se on ensimmäinenkin.

Kapeikosta napannut hauki

Lohijoella kaikki sekaisin, kun haukea tulee;)

Muilta osin laituri oli entisellään ja edelleen yksi Etelä- Suomen parhaista lohipaikoista, vaikkakin viime vuosina vain varjo menneisyyden lohijoesta. Toivotaan, että tämäkin tilanne muuttuu. Näimme onneksi lohen, kun laiturin yläpäästä nostettiin 10kg painoinen lohi, joka jäi Oliverille elävästi mieleen. On hieman matkaa siihen, kun elokuussa -98 oli päivävuorossa laiturilla noin 40 kalastajaa ja lohia saatiin luokkaa 20kpl. Emme olleet edes vielä täysi-ikäisiä, kun tuolloin palasimme kaverini kanssa kotiin tuliaisina lohet 10.8 ja 12.75kg. Nämä hetket eivät unohdu koskaan...

Kireitä!