sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Poika kotiin Padasjoelta

2008 se alkoi ja siitä lähtien olemme vierailleet Järvilohikalojen avoimissa SM- kilpailuissa, jotka järjestetään Päijänteellä, Padasjoen laivarannassa. Vielä vuonna 2008 olimme aika noviiseja ja kunnollinen venepaketti oli juuri hankittu. Vuodet 2008-2011 hankimme tuntumaa Päijänteestä, joka ei lainkaan ole helppo vesistö ensikertalaiselle. Selkiä on useita ja vaihtoehtoja rajattomasti. Ensimmäiset vuodet pysyimme Padasjoen selällä, josta yleensä aina saatiin kalaa mutta kovin pientä. Kerran ensimmäisenä vuotena onnistuimme saamaan jotain isoa siiman päähän erään 6m patin vierestä, mutta tämä jäi näkemättä, että mikä kalalaji oli kyseessä. Jo ensimmäisenä vuotena 2008 saimme kosketuksen isoon Päijänteen taimeneen, kun Varpusenlinnanselällä taimen nappasi sivulla uitettuun salakkaan ja hyppäsi ilmaan. Hypyssä tämä kuitenkin irtosi, mutta se valtava polte jäi kytemään.

Kerron tähän väliin hieman taustoja kahdesta asiasta, joiden suhteen meillä on ollut venekuntakohtainen tavoite kalakaverini Villen kanssa, jonka kanssa olemme uistelleet yhdessä yli 20 vuotta. Tavoitteena on ollut voittaa poika Padasjoelta kotiin kymmenen vuoden sisällä siitä, kun tapahtumassa aloimme käydä. Lisäksi meillä on ollut yleinen tavoite saada yli 7kg järvilohi Suomen sisävesiltä, josta olemme puhuneet viimeiset kymmenen vuotta. Ääniseltä on toki saatu 7-9kg painoisia järvilohia ja mereltä 20.55kg painoinen merilohi, mutta kotimaan vesiltä emme olleet vielä todellista isomusta saaneet. Yleinen läppä veneessä kotimaan vesillä on, että olisiko nyt se "seiska" kiinni.
Kisakeskus Kiuasniemi Marina

Vuosina 2009-2010 ajelimme Päijännettä ristiin rastiin ja koitimme kokeilla mahdollisimman monia paikkoja. Tehinselkä, Linnasaaren seudut sekä Koreakoivun seudut tulivat tutuiksi. Emme kuitenkaan oikein keskittyneet mihinkään kunnolla ja tämä näkyi tekemisessä. Pitää olla luottamus paikkaan ja kova usko tekemiseen. Suomessa punalihaisen uistelu on kuitenkin pääosin yhdenkalan uistelua ja siinä pitää olla kärsivällisyyttä. Vuosina 2009-2010 saimme aina kalaa, mutta emme mittakaloja. Haukia tuli aina takilasta riesaksi asti ja vedimme liikaa sisäselkiä, jotka ovat loppukauden paikkoja.

2011-2012 panostimme päijänteeseen muutenkin eli teimme järvelle syksyn aikana pari reissua. Yhden teimme yleensä ennen kisaa ja kisan jälkeen. Kuitenkin hieman vallitsevissa vastaavissa olosuhteissa, kuin itse kisaolosuhteet. On kuitenkin päivänselvää, että kalat saadaan syyskuussa eri paikoista kuin esimerkiksi marraskuussa. 2011 oli vuosi jolloin aloimme keskittymään enemmän takilakalastukseen ja pidimme kolmea vapaa per takila, siten että vapojen välillä oli eroa 10ft/ jalkaa takilassa. 2011 pyhäpäivän aamuna meillä olikin komea lähtö takilasta 17m syvyydestä. Lohi otti voimakkaasti raksiin ja teki mittavan syöksyn. Useamman kymmenen metrin päässä veneestä lohi hyppäsi ilmaan ja irtosi. Se oli valtaisa pettymys sillä kertaa. Vieläkään ei ollut asiaa puntarille. Lauantaina olimme saaneet Virmailanselältä 2 kpl 54cm mittaista taimenta, alamitan ollessa tuolloin 55cm. 

2012 kisassa ei ollut mukana vakiomiehistöä, vaan olin Ahdin kanssa kisaamassa, kun muiden kiireet eivät mahdollistaneet osallistumista. Kalastimme Ahdin kanssa lauantain koreakoivun seutuja, josta kovassa tuulessa saimme järvilohia, mutta mittanauha pysähtyi aina 50cm kohdille.
Pyhäksi teimme uuden suunnitelman, jossa lähdimme vetämään Padasjoen selän rantapenkkoja taimenen toivossa. Painotimme uistelun 8-15m veteen ja meillä oli isot painot vedossa. Pyhänä puolen päivän aikaan erään lahden suulla veneen lähin sivuplaanari peruutti vahvasti. Lahdensuulla on vahvaa virtausta, joka oli varmasti kerännyt taimenia alueelle. Minä olin väsytysvuorossa ja Ahti oli haavinvarressa. Saimme taimenen jo toviksi aivan peräaaltoon ja luulin, että kala on kunnolla kiinni. Raksi kuitenkin hyppäsi taimenen suusta pois ja kala vajosi Päijänteen syvyyksiin. Kun kysyin Ahdilta, että minkä kokoinen taimen oli, niin sain vastaukseksi - "nelosen taimen karkuutettiin". Kisakala tämä olisi ollut selvästi. Loppupäivä ei antanut mitään muita kontakteja. Taas jäi hampaankoloon.
Mercuryn aamustartti kohti päivän kisatapahtumaa

Kaudelle 2013 tehtiin uusia suunnitelmia ja valitsimme kohdealueeksi Virmailanselän. Totesimme, että Paatsalon alue ja siitä etelään, on sellaista lääniä joka antaa varmasti niin taimenta kuin järvilohta nimenomaan syyskuussa. Iso selkä, mutta kuitenkin sopivia patteja sekä saarten reunoja. 2013 lauantaina haravoimme Virmailanselkää ja etsimme täkyparvia. Löysimme paikat, joissa täkyä oli todella paljon. Täkyparvet olivat yllättävän rantapenkassa noin 15-20m syvyydessä. Saimme kaloja, mutta emme vielä mittakaloja. Päätimme palata sunnuntaina tänne jatkamaan siitä mihin edellispäivänä jäimme. Pyhänä sitten juuri tästä paikasta saimme vajaan 3kg taimenen, jolla sijoituimme pyhän osalta kolmanneksi ja kokonaiskilpailun osalta seitsemänneksi.  Tämä vahvisti uskoa omaan tekemiseen. Tätä voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana.

2014 olimme taas asteen varmempia valitusta tekniikasta sekä Virmailanselän kalastusalueista. Painotimme kalastuksen samoille paikoille, kuin 2013. Tällä kertaa kalat olivat hieman syvemmällä 25-30m syvyydessä, lähellä saarten penkkoja. Lauantai oli uskomaton, koska tapahtumia oli todella paljon. Erityisesti mieleen jäi se, kun klo 17:00 saimme tuplatärpin saaren vierestä. Toinen kala karkasi ja toinen saatiin veneeseen. Meidän mitan mukaan pituutta taimenella oli juuri 61cm, joka oli virallinen kisamitta. Puntarilla varmistui, että kalan pituus oli 60.1cm, joten jäimme 9mm palkintopaikasta. 2014 kaloja tuotiin puntarille hyvin vähän, joten tällä olisi sijoittunut erittäin korkealle. Pyhäpäivän pommitimme samaa paikkaa ja tuloksena vihainen lähtö plaanarista. Onnistunut reissu, joka jäi millimetreistä kiinni.
Pilothouse 675 ensimmäisissä Päijänteen kisoissa

Mikä vaikutus uudella veneellä on kisamenestykseen?

2015 tiesimme mitä teimme ja missä tulisimme kalastamaan. Uskoimme niin vahvasti Virmailanselän paikkoihin, että keskitimme kaiken kalastuksen samoille paikoille. Täkyparvia etsimme lauantain kovassa tuulessa, joka yltyi välillä hyvin kovaksi. Täkyparvia alkoi muodostumaan paikoille, mutta ne olivat vielä hajanaisia. 
Hyvät eväät ovat tärkeät - venegrilli kävi kuumana

Päivän aikana saimme 56cm mittaisen taimenen samasta kohdasta kuin aikaisempana vuotena. Siinä paikalla, johon täkyparvia oli muodostunut saimme kaksi kovaa lähtöä sivuplaanareista. Ne olivat oletettavasti taimenia.Usko ei hiipunut, vaikka la:na ei mittakalaa tullut. Puntarille tuotiin lauantaina kaiken kaikkiaan vain kaksi mittakalaa. 
Aalto nousi ajoittain korkeaksi lauantaina

Luottamus valittuun paikkaan oli niin kova, että su:na ajoimme suoraan kyseiselle paikalle. Ville oli hieman väsynyt edellispäivän riennoista, mutta sain miehen potkittua ylös. Olimme hieman jäljessä suunnitellusta aikataulusta, mutta saimme kaikki vehkeet veteen noin puoli yhdeksältä. Aloimme samaan aikaan puhumaan, että miksiköhän takila on ollut noin hiljainen, vaikka täkyparvia oli 10-15m syvyydessä todella paljon. Teimme koko ajan töitä takilasäätöjen eteen ja nostelimme takilaa ylös ja alas. Olimme virittäneet Isot Okit kuulan perään pyörimään ja siitä välilaukaisijalla ensimmäisen salakan noin 10m päähän levystä. Näin olimme tehneet molemmilla puolilla. Toinen takila oli 17m syvyydessä ja toinen 11m syvyydessä. Takilavavoissa oli pyydössä Anchovy Bullet Roll huput, joihin olimme säätäneet isoon Svedun täkyyn todella rauhallisen uinnin.  Tasan klo 09:00 se tapahtui. Takilavapa junttasi pohjaan ja alin siltä puolelta, missä salakka oli 11m syvyydessä.

Olin takatilassa juuri tekemässä säätöjä, kun näin takilan niiaavan lujaa. Tämän jälkeen räikkä alkoi huutaa ja pian kala ottikin ensimmäisen hyppynsä. Tässä vaiheessa näin, että nyt on iso kala kyseessä. Huusin cabinin puolelle Villelle, että nyt taitaa olla iso kala kiinni. Ville oli hieman skeptinen ja sanoi, että mahtaako olla iso kala? Kun Ville pääsi takatilaan, niin kala otti uuden hypyn korkealle ilmaan ja lässähti näyttävästi järven pintaan. Tässä vaiheessa Villekin alkoi uskomaan, että tämähän voi olla melkoinen mörkö.  Kyllä siinä lähimmät veneet huomasivat, että meillä on kala kiinni ja moni alkoikin äkkiä kaartaa kohti ottipaikkaa...heh! Kun kala oli hypännyt sivulla useaan kertaan, niin se oli poiminut mukaansa kaksi siimaa. Ensimmäinen siimasotku saatiin kunnialla setvittyä, mutta tämän jälkeen toinen siimavyyhti olikin pahemmin sotkussa. Juuri kun Ville oli selvittämässä tätä sotkua, niin tunsin että nyt lähtee. Sanoin Villelle, että vapa käteen ja räikkä löysälle. Lohi säntäsi parikymmentä metriä peräaaltoon ja saimme molemmat väsytellä kalaa. Hienoa, kun koko miehistö pääsee osallistumaan väsytykseen...heh! Seuraava yritys siimasopan osalta sujui paremmin, kun Ville pääsi purkamaan solmut. Tänä aikana kala juroi syvällä hyvin rauhallisesti, mutta ei tehnyt mitään äkkiliikkeitä. Onneksi näin. Kun olimme saaneet tämän irti, niin kala otti vielä yhden syöksyn sivulle ja eikös sieltä yksi sivuplaanari vielä otettu kyytiin. Tämä onneksi saatiin vaivattomasti irti. Noin 20 minuutin kuluttua kala oli haavimisetäisyydellä ja siinä vaiheessa näin, että onpas iso järvilohi. Oli vaikea arvioida, että kuinka iso kala tarkalleen on. Kuten aina ennenkin, niin otimme kalan hyvin rauhallisesti veneen viereen ja uitimme hyvin haaviin. Villen oli helppo poimia kyytiin järvilohi, joka oli erinomaisesti kiinni 2- koukkuisessa Bullet Roll virityksessä. Alla hyvin pieni otos väsytyksessä, jossa ei kovinkaan paljon mitään näy. Varsinainen videokamera oli virittämättä ja piti ottaa puhelimella lennosta.  Mutta se riemun tunne - se välittyy videolta loistavasti.

Kun Päijänteen hopeakylkinen järvilohi makasi veneen pohjalla, niin emme tienneet mitä sanoa. Kun hetken olimme keränneet ajatuksia, niin Ville tokaisi: "Suomenmestaruus on siinä". Sanoin, että nyt mittanauha ja puntari esiin. Kalan pituudeksi varmistui 85cm ja sitten se kriittinen punnitus. Järvilohella oli painoa 7,67kg ja tämä tarkoitti uutta Suomen sisävesien ennätystämme, jota olimme tavoitelleet toistakymmentä vuotta. Tässä huipentui venekuntamme loppuun hiottu yhteistyö, jota on rakennettu 20 vuoden ajan sekä se luottamus omaan teknikkaan ja ottipaikkaan. Lohi tuli samasta paikasta, mistä kalaa on nostettu viimeiset kolme vuotta Virmailanselällä. Ja ennen kaikkea kalaparvia oli luotaimen näytössä todella tukevasti 10m syvyydessä. Perkaus vahvisti jälkikäteen, että kala syönnösti vahvasti koska mahassa oli 4-5 kpl muikkuja, jotka olivat pituudeltaan 10-12cm kokoisia. 
Toistakymmentä vuotta tavoitteena ollut Suomen sisävesienkka - järvilohi 7.67kg/ 85cm.

Ilmeisesti Iso Oki oli houkutellut järvilohen katsomaan levyä, jonka perässä ui Anchovy Bullet Roll värissä "Nyywe Special", siis Villen oma nimikkoväri. Viritämme lähes aina raksit kaksikoukkuisiksi, jotta kalat pysyvät kunnolla kiinni. Kun samalla käyttää isoa salakkaa, tuollaista 14-17 cm mittaista, niin pienet istukkaat tarttuvat näihin hyvin harvoin kiinni. 
Tunne oli ainutlaatuinen- pitkäjänteinen työ palkittiin

Teimme päätöksen, että uistelemme vielä tunnin verran kalansaamisen jälkeen ja sitten otamme vehkeet ylös. Toinen puoli oli tullutkin jo lähes kokonaan ylös kalan toimesta. Kun sitten tarkistimme toisen puolen, jossa oli 5 pikkuplaanaria niin kaikki syötit oli syöty. Kahdessa oli vain pää jäljellä hupussa. Siinä meni sellainen reilu puolituntia, että emme keskittyneet lainkaan siihen, että mitä toisella sivulla tapahtuu. Hot Spotilla on ollut kalaa melkoisesti, koska niin moni syötti oli syöty. 
Otimme vehkeet ylös ja suuntasimme kohti punnituspaikkaa. Olimme hieman hyödyntäneet sosiaalista mediaa, joten pientä ennakkotietoa punnituspaikalla oli mahdollisesta isomuksesta. Kun Igloo nostettiin laiturille, niin oli siinä järjestäjillä ihmeteltävää. Myös kisan kannalta oli aivan mahtavaa, että Päijänne antoi näin komean järvilohien. Virallinen punnitus antoi kalan pituudeksi 83cm ja painoksi 7.495 kg. Kuulimme jälkikäteen, että kala olisi kannattanut laittaa sumppuun eikä kylmään Igloon. Kylmässä kala hieman kutistuu. No olemme ensi kerralla viisaampia;)

Punnituspaikalla hymy oli herkässä

Padasjoen sanomat sekä vetouistelulehti kävivät tekemässä oman haastattelunsa kisan tiimoilta. Helmikuun vetouistelulehdessä tästä tarkemmin. Padasjoen sanomien jutun löydät alapuolelta.
Paikallislehden juttua

Venekuntamme ei muuten kisoja kierrä, emmekä varsinaisesti ole palkintojen perään. Päijänteen tapahtumasta on muodostunut hieno perinne, johon suhtaudutaan sopivalla vakavuudelle. Emme ole ehkä niinkään halunneet voittaa kisaa, vaan saada Päijänteeltä ison kalan. Tällä kertaa haaveemme toteutui ja samalla tämä tapahtui kilpailussa. En kiellä etteikö ollut mukava saada palkintoja, koska ne tulivat todella tarpeeseen. Garminin 9- tuumainen plotteri/viistokaiku asennetaan Quicksilveriin viipymättä. Ville on puolestaan halunnut Fasteriin toista laitetta ja HDS- 5 tuli juuri oikealle miehelle. Tämän lisäksi Garminin sporttikello löysi tiensä Villen ranteeseen. Pokaalit koristavat takanreunaa.
Otimme palkinnot ilomielen vastaan - ne tulivat hyvään kotiin ja tarpeeseen

Järvilohi oikeutti Suomenmestaruuden lisäksi isoimman kalan pystiin

Haluamme kiittää kisajärjestäjiä hienosta tapahtumasta ja ennen kaikkea Päijännettä siiitä, että antoi meille näin hienon järvilohen. Sen varsinaisen palkinnon, jota olemme pitkään tavoitelleet. Se sama nöyryys, pitkäjänteisyys sekä luottamus tulee säilymään venekuntamme sisällä. Tämä kokemus tulee säilymään mielessämme ikuisesti...




Kuhakauden 2015 yhteenveto Näsijärvellä

Venekuntamme osalta kuhakausi loppui elokuun puolella, vaikka varsinainen kuhansyönti Näsijärvellä jatkuu vielä näin syyskuu puolella. Lämmin elo- ja syyskuu ovat mahdollistaneet tuloksekkaan kuhanuistelun aina alkusyksyyn asti. Useampi venekunta sai todella isoja kuhasaaliita syyskuun ensimmäisellä viikolla.  Omalta kohdaltani kuhanuistelu loppuu töiden varsinaisesti alettua sekä lasten harrastusten käynnistyttyä. Syyskuussa katseet kännetään jo taimenen ja järvilohien suuntaan. 

Viimeinen elokuun reissu Näsijärvelle takasi taattua auringonpaistetta sekä meillä oli Oliver kyytipoikana. Eskarilaisen kanssa ei ollut mahdollista uistella yön tunneille, vaan kalastus oli rajattu loppumaan illasta. Kasvavien junioreiden paikka ei ole veneessä yöaikaan, vaan iän kartuttua kukin pääsee kokeilemaan yöllistä kuhanuistelua. Mikä parasta, niin alkuilta on ollut kuhansyönnin kannalta erinomaista aikaa kaudella 2015.

Fasterin valmistelua lähtökuntoon

Mariner urku auki kohti Koljonselkää

Kaudella 2015 aloimme todenteolla käyttää tuplavaappuja, sekä suurensimme vaappujen kokoa riittävästi. Panostimme vahvasti isojen vaappujen käyttöön, jotka olivat 18-21cm mittaisia. Erityisesti viileä heinäkuu teki sen, että kuhat eivät olleet aivan pintakalvossa vaan 3-7m syvyydessä. Kaksarit menivät juuri oikealla syvyydellä, joka näkyi selkeästi saaliiden määrässä. Vaappujen kokoa kasvattamalla pikkukuhat jäivät kokonaan pois saalistilastosta. Tämä ei meitä lainkaan haitannut, päinvastoin.

Kaunis ilta ja kuhanuistelu pistää nuoren miehen mietteliääksi

Kuhaa tuli tasaisesti, joka piti mielenkiinnon yllä

Palstoja seuraamalla pystyi hyvin vetämään yhteen kauden 2015 osalta kaksi havaintoa. Kuhaa tuli enimmäkseen alkuillasta aina klo 23:00 saakka. Tämän jälkeen syönti monesti rauhoittui ja isoja kuhia ei saatu hämärän aikaan, kuten joskus ennen muinoin. Erityisesti klo 20-23:00 välinen aika kannatti kalastaa huolellisesti. Meidän kohdalla paras tunti oli ehdottomasti klo 22-23:00 välinen ajankohta, jolloin isoimmat kuhat kävivät siiman päähän. Toinen selkeä havainto oli kuhan aamu-uistelu, joka tuotti monelle venekunnalle hienoa saaliita. Vesille klo 06:00 ja mahdollisuudet kuhaan olivat heinäkuussa vähintään kohtuulliset.

Väsynyt kalamies - nukkui aina satamaan saakka

Kauden 2015 osalta voidaan todeta, että kuhanuisteluun tuli panostettua enemmän kuin muutaman viimeisen vuoden aikana. Tämä näkyi selkeästi saalismäärässä ja erityisesti tuplavaaput pelastivat niin sanotusti kesän. Heinäkuun aikana saimme valtaosan kuhistamme, elokuussa teimme vain pari reissua. Muutama kuha saatiin Näsinselän puolelta, valtaosa kuitenkin Koljolta. Isoja kuhia tuli tänä vuonna suhteellisen paljon, toistakymmentä kuhaa, jotka painoivat 3-5kg. Isoimmat kuhat olivat 80-85cm mittaisia. Kaikki isot kuhat tulivat isoilla 20cm mittaisilla vaapuilla. 

Vetouistelulehden helmikuun 2016 numerossa on tarkemmin juttua kaksaritekniikastamme sekä olemme kuvanneet millaisilla ottipeleillä kuhia veneeseen nostettiin. Helmikuussa tarkemmin aiheesta lisää.

Kiitos kuluneesta kuhakaudesta!