torstai 27. elokuuta 2015

Tornionjokeen nousi kohtuullisesti lohta kaudella 2015

Alkukaudella 2015 Tornionjokeen nousi valtava määrä merilohia, jolloin veikkailtiin että vuoden 2014 nousumäärät ylittyvät kirkkaasti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja nousumäärä ei ylittänyt 100 000 nousulohen määrää, kovinkaan lähellä tämä ei edes ollut. Kokonaismäärä jäi alle 60 000 jokeen nousevan merilohen. Määrä on riittävä takaamaan joen riittävän poikastuotannon ja viiden vuoden tarkastelujaksolla ajateltuna nousumäärä on hyvä. Mutta aineksia parempaan oli tällä kaudella ja jotain tapahtui heinäkuun alussa? Kuuleman mukaan terminaalikalastus jokisuulla on ollut tällä kaudella voimakasta ja liekö sattumaa, kun nousumäärät romahtivat samaan aikaan kun ammattipyynti alkoi? Asiaa on turha spekuloida tämän enempää, mutta on meillä Suomalaisilla vielä matkaa siihen, että Itämeren lohi saa nousta vapaasti Tornionjokeen lisääntymään, ilman että suuri määrä nousulohista päätyy ammattikalastajien saaliiksi. Totuus on kuitenkin se, että kalastusturismin kautta saadu euromääräiset tulot ovat aivan eri luokkaa, kuin ammattipyynnin kautta saadut tulot. Etenkin, kun itse ammattipyynti on hädin tuskin liiketaloudellisesti kannattavaa. Tätä vasten asiaa ei voi kuin ihmetellä.

Nousun alku oli vauhdikas, mutta sitten jäi piippuun

Vuosivertailussa nousumäärä oli hyvällä tasolla, 2014 oli omaa luokkaansa

Rikotaanko 100 000 nousukkaan raja vuonna 2016, näin ainakin toivotaan....

tiistai 25. elokuuta 2015

Täsmäaseet ison kuhan vertikaalijigaukseen

Vertikaalikärpänen puraisi elokuun alussa, pakko se on myöntää. Hyvin erilaista mihin olen tottunut kalastuksen saralla, mutta siinä sen kiehtovuus. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa istua merellä koppiveneessä odottamassa merilohen tärppiä, jota ei välttämättä tule moneen moneen reissuun. Siinä hommassa itseäni kiehtoo se suuri haaste, johon lohenkalastus kiteytyy. Vertikaalijigauksessa ollaan toisaalta aivan eri lailla kosketuksissa kalan kanssa ja tapahtumia on yleensä paljon. Päivä hurahtaa ennen kuin huomaatkaan ja hyvä kun viimeksi ehdin edes eväitä syödä. Uistelussa tulee välillä eväitä syötyä enemmänkin...heh!

Olen aina ollut hieman ison kalan perään ja tähän kuha ei tee poikkeusta. Hankin heti kasan isoja Quantumin vertikaalijigejä kokoluokassa 17-21,5cm, joita on tarkoitus uittaa isojen kuhien päänmenoksi. Isot hauet saavat myös iskeä siiman päähän ja tätä ei katsota pahalla;) Quantumin Freddie Shad ja Pelagit vertikaalijigit ovat hyvin suosittuja Euroopassa ja erityisesti kuhankalastuksessa.  Valitsipa Erälehti Freddie Shadin vuoden jigiksi 2014, joten aivan tuntemattomasta tuotteesta ei ole kysymys.


Freddie Shad

Pelagic Shad

Isot jigit vaativat kaverikseen tukevat työkalut ja nämä löytyivät helposti saman valmistajan eli Quantumin tuoteperheestä. Vavan piti olla tarpeeksi tyrnä isoille jigeille ja tähän valikoitui Quantum Pelagic 80 vertikaalijigivapa. Merkin edustaja Jani Ollikainen oli myös kovasti kehunut kyseistä vapaa minulle ja vapa vaikuttaa todella hyvältä. Vapa on suunniteltu nimen omaan kovemman luokan vertikaalijigaukseen.

Quantum Pelagic vertikaalijigivapa - isojen jigien käyttöön kuten Freddie Shad ja Pelagic

Quantum on suosittu merkki vertikaalikalastajien keskuudessa Euroopassa

Ei vapaa ilman kelaa. Punniskelin hieman erilaisia vaihtoehtoja ja hain selkeästi laadukasta kelaa, mutta aivan tähtitieteellisiä summia en siitä aikonut maksaa. Kelan olisi tarkoitus sopia myös perinteiseen heittojigaukseen, koska tätäkin tulee mökillä tehtyä. Mikäli tarkoitus on vain harrastaa vertikaalijigausta, niin omasta mielestäni laadukkaalla vavalla ja keskinkertaisella kelalla pääsee jo pitkälle. Kelaksi valikoitui Quantum Code LH, jossa on erittäin hyvä hinta-laatusuhde, kun puhutaan alle 100 euron kelasta. Laadukas viimeistely ja taattua Quantum laatua. Näin ollen kela ja vapa löytyivät samasta tuoteperheestä.

Quantum Code LH

Tässä hieman ulkomaankielellä olevaa videota Quantum Codesta.

Quantum Code vertailussa


Quantum tuoteperheestä löytyivät sekä kela ja vapa

Quantum Code - oikea koodi isolle kuhalle?

Esittelyssä Quantum vertikaalijigit Freddie Shad ja Pelagic Shad

Vertikaali- eli pystyjigaus on yleistynyt räjähdysmäisesti niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Myös perinteiset mökkikalastajat ovat myös löytäneet vertikaalijigauksen, joka muistuttaa paljon perinteistä venepilkkimistä, mutta tekniikassa ja elektroniikan hyödyntämisessä on tapahtunut suurin kehitys.

Markkinoilla on valtava tarjonta erilaisia jigiä eri kokoluokissa, puhumattakaan värikirjosta, joka on vähintäänkin kattava. Jokaisen on helppo löytää omaan vesistöönsä sopiva väri, oli kyse sitten ärsykeväristä tai luonnonväristä. Olen viime aikoina haastatellut paljon pitkän linjan vertikaalikalastajia, jotka viettävät vesillä paljon aikaa erityisesti kuhan perässä ja tiedustellut, että mitä he vertikaalijigistä hakevat? Lähes yhdestä suusta olen kuullut, että vertikaalijigin tulee olla hyvin elastinen ja pehmeä, joka takaa hyvän uinnin vedessä. Liian kovat jigit eivät saaneet vertikaalimiehiltä suurta kiitosta, vaan he vannoivat pehmeyden ja liikkeen nimeen.

Elastisuutta ja pehmeyttä tarjoavat Quantumin jigimalliston Freddie Shad ja Pelagic Shad. Erälehti palkitsikin Freddie Shadin vuoden kuhajiginä 2014, joten myös testaajat mieltyivät jigiin kovasti. Niin Freddie Shad kuin Pelagic Shad on suunniteltu erityisesti ison kuhan vertikaalijigaukseen. Erityisesti malliston isoja kokoja 17cm ja 21,5cm suositellaan ison kuhan suupalaksi.



Quantumin hyvä liike perustuu erityisesti Freddie Shadissä sen muotoiluun, jota on korostettu erityisellä lovella alavatsassa. Pelagic Shad on puolestaan hyvin pehmeä ja pitkän profiilin omaava jigi. 21cm mittaista suupalaa kannattaa tarjoilla niille isoille yksilöille, niin minä ainakin ajattelin tehdä. Nettiaikakautena erityisesti videoiden määrä on lisääntynyt hurjasti ja löysin hyviä videoita koskien Freddien ja Pelagicin viritystä sekä kalastusta.

Pelagic Shad kalastusta ja viritystä

Freddie Shad kalastusta

Freddie Shad virittäminen

maanantai 24. elokuuta 2015

Siirtymä umpikelasta avokelaan - nuoren kalastajan kehityskaari

Juniorien on kaikkein helpointa aloittaa kalastus onkimisen kautta muutaman vuoden ikäisenä, jonka jälkeen vuoroon tulee heittokalastus 3-4v ikäisenä. Yleensä heittokalastus aloitetaan umpikelalla, joka on kaikkein helpoin istuttaa nuoren kalastajanalun käteen . Umpikelalla on vaivatonta heittää ja siimasotkutkin ovat kohtuullisen harvinaisia. Kalastus ei katso sukupuolta, joten suosittelen ottamaan myös tytöt reippaasti mukaan kalastukseen. Lapset tykkäävät kovasti luonnosta ja samalla kalat tulevat tutuiksi niin tytöille kuin pojillekin. Meillä on tapana laittaa kaloja isoon ämpäriin ja tutkia miten kalat eroavat toisistaan. Särjellä on punaiset silmät ja ahvenella terävät piikit - kuuluvat usein lasten suusta. Päästämme aina lopuksi kalat takaisin veteen tutkiskelun jälkeen ja olen alusta asti pyrkinyt opettamaan lapsilleni kalojen kunnioitusta sekä kalojen vapauttamista. Ruokakalat otamme, mutta muiden annamme kasvaa rauhassa.

Umpikelalla on helppo aloittaa heittokalastus niin järvellä kuin koskilla

4v Selina- tyttönen harjoittelee heittokalastusta

Kalastus sopii erinomaisesti myös tytöille

Kalastuksessa lapset pääsevät lähelle luontoa

Nälkä kasvaa junioreilla selkeästi muutaman vuoden heittelyn jälkeen ja erityisesti jos iskällä nähdään hyrräkela tai avokela kädessä, niin mielenkiinto erilaista kelaa kohtaan herää nopeasti. On hyvin tärkeää, että lapsi oppii ensin heittämään umpikelalla hyvin sekä erilaisista asennoista niin sivulta kuin yläpuolelta sekä vasemmalta ja oikealta. Tämän jälkeen on perusteltua siirtyä heittokalastuksessa seuraavalle tasolle. Poikani Oliver on nyt 6- vuotias ja täyttää ensi vuonna seitsemän. Koin, että nyt oli aika siirtyä seuraavalle tasolle heittokalastuksen osalta. Päätin hankkia pojalleni sopivan kokoisen sekä kevyen avokelan ja siihen sopivan vavan. Umpikela siirtyy luontevasti tyttärelle, joten tavara kiertää lapselta toiselle.

Oliveria kiinnostaa erityisesti jigikalastus ja itse jigit tuntuvat olevan suosittuja leikkikaluja. Ja kukapa näistä hassun värisistä silikoni- lötköistä ei tykkäisi;) Päädyin hankkimaan Oliverille ensimmäisiksi "ison kalamiehen" välineiksi Quantumin Escalade spin FD520 kelan ja tähän vavaksi Quantumin hypercast XTC 20g vavan. Vapa on hienon vihreä, joka tuntui olevan kovasti juniorien mieleen. Yhdistelmä on sopiva kevyt kokonaisuudessaan, mutta kuitenkin sen verran isompi että sillä voi koskilla heittää myös hieman painavampia uistimia. Tulossa on myös hieman kevyempi kokonaisuus puhtaasti jigikalastukseen.

Quantum Hypercast & Quantum Escalade Spin FD520

Vihreä väri miellytti junioreita

Laadukas sekä järkevän hintainen yhdistelmä

Korkkikahvat sekä kunnollinen putti

Seuraavaksi aloitamme harjoittelemaan avokelalla heittelyä, joka vie varmasti oman aikansa. Erityisesti siiman kiinni pitäminen sormella tulee varmasti tuottamaan aluksi keskittymistä, mutta kun siihen pääsee sisään, niin heittopituudet ovat avokelalla aivan omaa luokkaansa. Oliver oli myös pyytävät kuitusiimaa uuteen kelaan, joten toive toteutettiin. Tästä se varsinainen kehityskaari alkaa ja tällä setillä uskaltaa tulla vaikka pohjoisen lohijoelle...


perjantai 7. elokuuta 2015

Vavat järjestykseen kuljetuksen ja siirtymisen ajaksi vapatarrasiteillä

Vavat epäjärjestyksessä ja sotkussa keskenään sekä siirtymien aikana houkutuslevyt ovat pyörineet ympäri kuinka sattuu - tuntuuko tutulta?

Itse tuskailin pitkään vapojen kanssa, kun ne olivat usein miten sattuu. Kalastuksen aloittaminen viivästyi turhaan, kun selvittelimme sotkuun menneitä vapoja. Toinen asiat olivat siirtymät ja kuinka esimerkiksi isommat houkutuslevyt pyörivätkään ihanasti solmuun. Näitä on mukava sitten alkaa setvimään, kun ollaan oletetulla ottipaikalla;) Tähän asiaan oli tultava muutos.

Tutustuin erilaisiin vaihtoehtoihin, kunnes törmäsin Zebco Rod Band vapatarrasiteisiin. Kyseiset vapatarrasiteet on valmistettu kestävästä Velcro- materiaalista ja aloin heti testaamaan näitä. Ensiksi mietin, että saako näillä houkutuslevyn kiinni tarpeeksi hyvin. Yllätyin kuinka hyvin vapatarraside ylsi isommankin Oki houkutuslevyn ympäri. Kokeilin myös lisäksi kiinnittää vapoja yhteen, koska kalastelemme välillä isommalla ja sitten pienemmällä veneellä. Lisäksi hyppään välillä kaverin kyytiin ja otan omia vapoja mukaan. Tähän vapatarrasiteet olivat toivottu apuri, kun sain vavat nätisti nippuun ja eikun reissun päälle. Heti ensimmäisellä reissulla kaverini Ville sanoi, että nyt on vavat kunnon nipussa kerrankin. Ei muuta kuin vapatarrrasiteet takin taskuun tai laukkuun ja illan päätteeksi takaisin kiinni. Kätevää eikö vain?


Ison houkutuslevyn voi kiinnittää tarrasiteellä siirtymän ajaksi

Tarraside soveltuu erikokoisiin houkutuslevyihin - kuvassa VK- Salmon

Vavat on kätevä laittaa nippuun kuljetuksen ajaksi


Tarrasiteet ovat edullisia ja niitä saa kätevästi verkkokaupan kautta.

tiistai 4. elokuuta 2015

Syvä ja mahdollisuuksien Toisvesi

Näsijärven vesistöön kuuluva Toisvesi sijaitsee Virroilla, Pohjois- Pirkanmaalla. Toisvesi on yksi Suomen syvimmistä järvistä, jonka syvänteet ulottuvat lähes 90m syvyyteen. Itse en ole koskaan Toisvedellä käynyt kalassa, mutta olen usein pysähtynyt katsomassa Toisvettä järven eteläpäässä matkalla Pohjanmaalle. Olen myös useamman vuoden ajan tutkinut Toisveden pohjakarttaa ja on ollut tarkoitus käydä järvellä uistelemassa. Muutama tuttuni uistelee järvellä muutaman reissun vuosittain. Tiedän, että järvessä on jättiläismäisiä haukia sekä isoa kuhaa. Tämän lisäksi uskon, että järvessä on isoa jalokalaa. Järveen on istutettu järvilohta sekä taimenta. Jalokalat painuvat aivan varmasti isoihin syvänteisiin, joista niitä olisi luontevaa pyytää loppusyksystä. Järvellä uistellaan kyllä, mutta uistelu painottuu pääosin kuhan- ja hauenuisteluun sekä  rantapenkkoihin.

Kun kyseessä ovat näin isot syvänteet, niin ison jalokalan tavoittaa syvänteen päältä loppusyksystä tai alkusyksystä harppauskerroksesta esimerkiksi takiloiden avulla. Järvessä on kuitenkin äärimmäisen vahva muikkukanta, tosin ammattipyyntiä myös ilmeisesti aika paljon. Näin minulle rantakalliolla kerrottiin paikallisten toimesta.  Seuraava missio on tutustua Toisveden syvänteiden salaisuuksiin ja järvi vaikuttaa jotenkin hyvin mystiseltä, ehkäpä jopa hieman pelottavalta. Järven rannoilla kiertää huhu, että järvellä voi vetää aivan tyhjää, tai sitten syvyyksistä voi saada jotain ennennäkemätöntä. Tämän tarun todenperäisyyden aiomme selvittää syksyn aikana.

Mystinen Toisvesi, joka on Suomen syvimpiä järviä

Järveen tutustuttiin ensin heittokalastaen, seuraavaksi uistellaan syvänteitä

Toisveden osalta voidaan todeta, että annan plussapisteet hienosta laskupaikasta järven eteläpäässä. Harvoin näkee, että on hyvin tilaa trailereille sekä varten vasten on tehty asvaltoitu kääntypaikka veneenlaskua varten. Tästä on mukava laskea vene vesille. Useassa kalastuskohteessa itseäni on ärsyttänyt se, että kun rantaudutaan, niin ei olla rakennettu mitään pientä paikkaa mihin vene kinnittää ennen veneennostoa tai nostovuoroa odotellessa. Tämä ei kuitenkaan vaadi kuin muutaman parrun ja hieman painekyllästettyä. Toisvedellä tämäkin puoli oli hienosti kunnossa.

Veneenlaskua varten tehty kääntöpaikka

Nokka tuonne ja vene vesille. Ei pysäköintiä kyseiseen paikkaan

Eikun vene vesille

Laskuluiska kallioiden keskellä

Ennen laskuluiskaa on hyvä paikka rantautua ja kiinnittää vene


Odotan jo mielenkiinnolla, että pääsemme Toisveden aalloille. Jos kalastat Toisvedellä, niin kommentit liittyen Toisveden kalastukseen sekä erityisesti "punalihaisen" kalastukseen ovat tervetulleita. Jutun perään on helppo heittää kommentti.

maanantai 3. elokuuta 2015

Ensikosketus vertikaalijigaukseen Aurejärvellä

Meikäläinenhän on aina ollut lohimies ja tulen varmasti pysymäänkin. Kuhaa on toki uisteltu kesäisin, mutta silloinkin on aina ollut syksyinen lohenpyynti mielessä. Lohta on pyydetty vetouistellen, heittämällä sekä perhokalastaen. Pienoinen into heittokalastukseen alkoi parisen vuotta sitten jälkikasvun mukana, koska poika tykkää heitellä kovasti sekä tyttäret myös jononjatkona.Viime vuonna taisin lukea ensimmäisen kerran vertikaalijigauksesta. Tämä homma alkoi kiinnostamaan entistä enemmän ja viimeinen sykäys asiaan tuli siinä, kun talomme räystäslautoja kesällä asentamassa ollut timpuri oli todella kova vertikaalimies. Siinä jutustelun yhteydessä tulin kysyneeksi, että "mun pitää tulla katsomaan tuota hommaa ja voinko hypätä kyytiin joku kerta?". Sovittin, että pidetään asia mielessä. No eipä mennyt montaa päivää, kun sain soiton että pyhänä sitten Aurejärvelle koittamaan. Pakkohan se oli järjestää, vaikka viimeinen lomapäivä olikin. Hyppäsin Jannen matkaan ja pian olimmekin matkalla kohti Aurejärveä.

Vene meitä odotti Aurejärven rannalla

Rannassa oli hyvät tilat varusteiden lastaamiseen

Trailerikalastajan näkökulmasta veneluiska oli oikeinkin hyvä

Janne valmisteli veneen "sotakuntoon"

Aurejärvi aukesi edessä ja olin edellisenä iltana hieman tutustunut järven karttaan sekä siihen, että minkäkokoinen järvi on kyseessä. Aurejärvi on monesti esiintynyt erilaisissa kirjoituksissa sekä postauksissa, mutta itse en ole aikasemmin siellä käynyt. Järvi vaikutti mukavan erämaahenkiseltä, ja sopivan rikkonaiselta pienten saarien muodossa. Järven vesi on hyvin ruskeaa sekä humuspitoista. Hyvän kuhajärven maineessa Aurejärvi on, sen minäkin tiesin jo etukäteen;)

Tarkoituksena oli saada perustietopaketti vertikaalijigauksesta ja mikä siinä on se varsinainen juttu sekä luonnollisesti oppia lajiin liittyvä tekniikka. Tästä pystyn sitten itse kehittämään hommaa eteenpäin ja mökkijärveni tulee olemaan enemmän kuin varmasti hyvä vertsupaikka. Janne oli ystävällisesti ottanut minulle oman setin, koska omat Quantumin vertikaalikamat eivät olleet vielä saapuneet. Hyrräkela oli tuttu työkalu entuudestaan sekä hyrrävapa, mutta yleensä vain 11-13 jalkaisena sekä lohiversiona. Tämä hyrräkeppi oli hieman lyhyempi, vaivaiset 5.6 jalkaa...heh! 

Kiersimme ympäri Aurejärveä ja hyvin pian minulle kävi ilmi, että kuinka kalaa haetaan kaiulla ensin ja siinä yksi tärkeimmistä asioista onkin. Jannen taktiikka oli se, että kala haetaan kaikuun tai mieluummin useita kaloja sekä sellaisia yksilöitä, joista tulee vahva kaiku takaisin. Pikkusinttien perässä Janne ei juoksenut. Kun sitten löysimme "taskun", johon kuhia oli kerääntynyt, niin tämän jälkeen Janne laittoi heti pakin päälle ja haki kalan kaikuun uudestaan. Tämän jälkeen sähkökoneella pidimme veneen kalan olinpaikan yläpuolella. Tämän jälkeen alkoikin hauska osuus. Laskimme jigisetin aivan kalan nokan eteen ja oli mielenkiintoista seurata jigin uppoamista kaikuluotaimesta. Olin kuullut etukäteen, että kala saattaa lähteä jo etukäteen nousemaan kohti jigiä, milloin adrenaliini valtaa koko miehen. Ja näin tosiaan kävikin, että osa kuhista suorastaan hyökkäsi jigin kimppuun ja kuhan iskun voimakkuus jigiin yllätti minut täydellisesti. En olisi edes kuvitellut, että se voi tuntua noin kovalta. Ja nyt puhuttiin kuitenkin vain parin kilon yksilöistä. Kuitusiima ja kevyet välineet tekevät tietysti hommasta tunnokkaampaa, koska kuhanuistelussa vapateline ottaa ensi potkun vastaan, ennen kuin mies edes tarttuu vapaan kiinni. 

Kuhat olivat aika ronkelilla päällä. Ne kävivät katsomassa jigiä, mutta sukelsivat heti pohjaan takaisin. Lisäksi kovaksi noussut tuuli haittasi hommaa todella paljon, vaikka tuuliennusteen piti olla vain 2-3m, mutta niin vain vaahtopäät kävivät järvellä. Veneen pitäminen kalojen olinpaikkojen lähellä ei ollutkaan niin helppoa, vaan jouduimme etsimään suojaisempia paikkoja saarten takaa. Janne vaihtoi jigiä heti jos muutamaan "pudotukseen" kuha ei ollut jigiä kelpuuttanut ja kyllä täytyy todeta, että värillä on väliä. Toisilla väreillä tuli selvästi enemmän kuhia, kun taas toiset eivät  kyseisenä päivänä kelvanneet. Myös tussia ja tahnaa näytettiin kuhille ahkerasti.

Tuuli hankaloitti vertikaalijigausta ja veneen paikalla pitämistä

Tuulensuojaa täytyi etsiä saarten takaa

Valtaosa ajasta etsittiin "taskuja", joihin kuhaa olisi kerääntynyt

Suurimman eron huomasin siinä päivän keskustelujen aikana Jannen kanssa, että vertikaalijigausta harrastetaan eri tavoin eri venekuntien välillä. Osa venekunnista etsivät kalat kaikuluotaimeen, mutta eivät niin sanotusti hae kalaa uudestaan kaiun keilaan, vaan aloittavat ikään kuin "venepilkinnän" oletetun ottipaikan lähettyvillä ja antavat veneen ajelehtia eteenpäin. Jannen konsepti perustuu siihen, että kun kalat on löydetty, niin pakitetaan ja etsitään täsmällinen kalojen ottipaikka uudestaan luotaimeen ja pysytään siinä siten, että kalat pysyvät luotaimessa. Lisäksi kalastus tapahtuu siten, että jigisetti nähdään koko ajan ruudulla ja setti voidaan viedä aivan ruudussa näkyvän kalan nokan eteen tai yläpuolelle. Ja tämä selvästi toimii, koska sen verran kovia ovat Jannen saaliit viime vuosina olleet. Käsikahvallisella moottorilla tämä paikan hakeminen onnistui erinomaisesti ja sähkökoneella vene pidetään lopullisen paikan kohdalla. Amerikassa tämäkin homma on lähtenyt aivan "käsistä", kun markkinoilla on 150hv käsikaasullisia perämoottoreita,..huh huh!

Onnistuimme löytämään muutamia paikkoja, joista kuhaa saatiin ihan kiitettävästi vaikka päivä kokonaisuudessaan olikin hyvin haasteellinen. Normaalisti kuhia tuntuu olevan useita kymmeniä, mutta aivan tämänkaltaista syöntipiikkiä emme kokeneet. Pääsin kuitenkin mukavasti kuhanpyynnin makuun ja olin hyvin tyytyväinen, kun pääsin harjoittelemaan vastaiskuja. Tämä on selvästi sellainen asia, joka harjaantuu kokemuksen myötä. Mutta se tärppi. Kyllä muuten tuntuu hienolta kevyissä välineissä ja äkkiä tuollaista 50cm mittaista kuhaa saattaa luulla isommaksi kuin onkaan. Nyt ymmärrän hyvin, että kuinka koukuttavasta lajista on kysymys. 

Vertikaalihommassa hyrräkelan ei välttämättä tarvitse olla aivan 300€ hintainen aloitteluvaiheessa, mutta nopea välitys kelassa saa olla. Tämä helpottaa kalan tartuttamista huomattavasti. Janne tykkäsi lyhyistä 5- jalkaisista vavoista ja niin kyllä minäkin. Tuntuma  vavoissa oli varsin hyvä ja lyhyttä vapaa oli helppo käsitellä. Jigien suhteen materiaali sai olla selvästi hyvin pehmeää ja eloisaa. Nämä jigit tuntuivat toimivan parhaiten. Luonnonvärit toimivat välillä, tänä kyseisenä pyhäpäivänä kuha tuntui tykkäävän kellertävän ja limen sävyistä eniten.

Ruokakalat otimme - muut päästimme kasvamaan


Myönnän. Olihan se koukuttavaa ja tästä tulee varmasti uusi "kesäharrastukseni" Kunhan saan omat välineeni, niin painelen mökille kokeilemaan. Kiitos Jannelle opastuksessa lajin pariin Aurejärvellä, vaikka Jannen sanoin "oli huonoin reissu järvelle koskaan". Eniten tuulta ja vähiten kuhia oli päivän teema. Minulle tämäkin riitti mainiosti!