tiistai 9. syyskuuta 2014

Kymijoen korkeakoski - monen vuoden tauon jälkeen

Nyt oli vuorossa historian havinaa, kun vuosien tauon jälkeen vierailimme elokuussa korkeakosken heittolaiturilla. Tällä kertaa otin poikani Oliverin mukaan ja kun mittarissa oli viisi vuotta, niin oli aika aloittaa lohenkalastus kymijoella. Muistan vieläkin itse elävästi kun vierailin ensimmäisen kerran kymijoen korkeakoskella - 1994. Tätä päivää en koskaan unohda, koska silloin sain ensimmäisen meriloheni. Lohi oli pieni, vain parinkilon painoinen, mutta siitä se loputon kipinä lähti liikkeellä, joka tuskin koskaan sammuu;)
Oli näyttänyt Oliverilla etukäteen kuvia vuosien varrelta ja poika tuntui olevan innoissaan. Sidoin itse putkiperhoja lohien sekä taimenien päänmenoksi. Oliverin uistinboxi varusteltiin lipoilla, vaapuilla sekä jigeillä. Vielä en uskaltanut laittaa hyrräkelaa pojan käteen, mutta sekin aika koittaa vielä. 

Merkillistä on ollut se, että lohentulo korkeakoskella ei ole ollut kovin hyvää viime vuosina, vaikka samaan aikaan mereltä uistelijat ovat nostaneet mukavasti lohta. Syitä on varmasti monia, mutta entiseen malliin lohta ei enää nouse korkeakosken haaraan. Tämä on todella harmi, jonka toivon korjaantuvan tulevaisuudessa. Rysäpyynti jokisuulla saisi jäädä jo historiaan, koska tulot kalaturismista ovat moninkertaiset. 

Juuri ennen reissua tarkistimme joenvirtauksen, joka on helppo katsoa lohikeskus kotkan sivuilta . Virtaus oli juuri hieman heikentynyt pari päivää sitten poikkeuksellisen alhaalle, mutta osoitti hieman nousevaa trendiä. Mutta päivämäärä reissulla oli lyöty lukkoon ja silloin pitää mennä - olivat olosuhteet millaiset hyvänsä.

Virtaus oli luokkaa 30-40 kuutiota. Optimi olisi 60-70

Kertasimme Oliverin kanssa laiturin perussäännöt, jotka jokaisen ensikertalaisen tulee selvittää. Kuinka laiturilla heitetään, miten siellä edetään heittojen rytmissä sekä kuinka toimitaan, jos kala on kiinni. Oliver kuunteli tarkasti, että mitä hänelle kerrottiin. Kerroin myös ottipaikoista, joihin kannattaa mennä heittämään. Laiturin yläpäähän en poikaa päästänyt, koska siinä oli muutama heittäjä ja olisivat siimat saattaneet mennä ristiin.

Yksi legendaarisimmista paikoista - kapeikko

Kaloja pintoi mukavasti päivän mittaan ja näimme usean lohen hyppäävään. Kerran Oliverin heitettyä jigin erään puun alle, niin lohi hyppäsi ilmaan juuri samassa kohdassa. Tästä riitti jännitystä pitkälle eteenpäin.

Näkymää alalaiturille päin

Välilaiturin katos

Pakastin + jääkaappi välilaiturilla oli positiivinen yllätys

Oliver pääsi nopeasti laiturin toimintaan sisään

Vieheitä piti vaihtaa ahkerasti

Tutustuimme erityisesti korkeakosken heittolaiturin kapeikkoon, välilaituriin sekä alalaituriin. Täällä sai heitellä rauhassa ja tuntui, että kalatkin olivat saaneet olla rauhassa. Heikko lohentulo näkyi väistämässä kalastajamäärässä. Noin parin tunnin heittelyn jälkeen ensimmäisen kala oli putkiperhossa kiinni mutta tämä ei pysynyt kovin kauaa kiinni. No tämä ainakin nosti sykettä ylös;)

Alalaiturin kalastusta

Noin kahden aikaan iltapäivällä heittelin kapeikossa violettia putkiperhoa, jonka jälkeen vavassa tuntui voimakkaita potkuja. Kyllä vain kala siellä oli kiinni. Oliver toimi juuri kuten pitiki ja huusi ylälaiturille, että nyt tarvitaan haavia. Kala oli yllättävän pirteä ja se ei tullut kovin helpolla haavimisetäisyydelle. Oliver kysyi minulta, että onko se hauki? Vastasin, että tämä on lohijoki jossa on vain taimenia sekä lohia. Itse en ole ainakaan koskaan haukea saanut. Kun kala lopulta saatiin haaviin, niin yllätys oli melkoinen. Kala oli todellakin hauki, noin 5-6kg painoinen yksilö. Oliver oli tosiaan oikeassa. Hauki nappasi kapeikosta perinteisestä lohimontusta violettiin putkiperhoon. No kerta se on ensimmäinenkin.

Kapeikosta napannut hauki

Lohijoella kaikki sekaisin, kun haukea tulee;)

Muilta osin laituri oli entisellään ja edelleen yksi Etelä- Suomen parhaista lohipaikoista, vaikkakin viime vuosina vain varjo menneisyyden lohijoesta. Toivotaan, että tämäkin tilanne muuttuu. Näimme onneksi lohen, kun laiturin yläpäästä nostettiin 10kg painoinen lohi, joka jäi Oliverille elävästi mieleen. On hieman matkaa siihen, kun elokuussa -98 oli päivävuorossa laiturilla noin 40 kalastajaa ja lohia saatiin luokkaa 20kpl. Emme olleet edes vielä täysi-ikäisiä, kun tuolloin palasimme kaverini kanssa kotiin tuliaisina lohet 10.8 ja 12.75kg. Nämä hetket eivät unohdu koskaan...


Kireitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti