Nyt oli vuorossa historian havinaa, kun vuosien tauon jälkeen
vierailimme elokuussa korkeakosken heittolaiturilla. Tällä kertaa otin poikani
Oliverin mukaan ja kun mittarissa oli viisi vuotta, niin oli aika aloittaa
lohenkalastus kymijoella. Muistan vieläkin itse elävästi kun vierailin
ensimmäisen kerran kymijoen korkeakoskella - 1994. Tätä päivää en koskaan
unohda, koska silloin sain ensimmäisen meriloheni. Lohi oli pieni, vain
parinkilon painoinen, mutta siitä se loputon kipinä lähti liikkeellä, joka
tuskin koskaan sammuu;)
Oli näyttänyt Oliverilla etukäteen kuvia vuosien varrelta ja poika
tuntui olevan innoissaan. Sidoin itse putkiperhoja lohien sekä taimenien
päänmenoksi. Oliverin uistinboxi varusteltiin lipoilla, vaapuilla sekä
jigeillä. Vielä en uskaltanut laittaa hyrräkelaa pojan käteen, mutta sekin aika
koittaa vielä.
Merkillistä on ollut se, että lohentulo korkeakoskella ei ole
ollut kovin hyvää viime vuosina, vaikka samaan aikaan mereltä uistelijat ovat
nostaneet mukavasti lohta. Syitä on varmasti monia, mutta entiseen malliin
lohta ei enää nouse korkeakosken haaraan. Tämä on todella harmi, jonka toivon
korjaantuvan tulevaisuudessa. Rysäpyynti jokisuulla saisi jäädä jo historiaan,
koska tulot kalaturismista ovat moninkertaiset.
Juuri ennen reissua tarkistimme joenvirtauksen, joka on helppo
katsoa lohikeskus
kotkan sivuilta . Virtaus oli juuri hieman heikentynyt pari päivää
sitten poikkeuksellisen alhaalle, mutta osoitti hieman nousevaa trendiä. Mutta
päivämäärä reissulla oli lyöty lukkoon ja silloin pitää mennä - olivat
olosuhteet millaiset hyvänsä.
Virtaus oli luokkaa 30-40 kuutiota. Optimi olisi 60-70
Kertasimme Oliverin kanssa laiturin perussäännöt, jotka jokaisen
ensikertalaisen tulee selvittää. Kuinka laiturilla heitetään, miten siellä
edetään heittojen rytmissä sekä kuinka toimitaan, jos kala on kiinni. Oliver
kuunteli tarkasti, että mitä hänelle kerrottiin. Kerroin myös ottipaikoista,
joihin kannattaa mennä heittämään. Laiturin yläpäähän en poikaa päästänyt,
koska siinä oli muutama heittäjä ja olisivat siimat saattaneet mennä ristiin.
Yksi legendaarisimmista paikoista - kapeikko
Kaloja pintoi mukavasti päivän mittaan ja näimme usean lohen
hyppäävään. Kerran Oliverin heitettyä jigin erään puun alle, niin lohi hyppäsi
ilmaan juuri samassa kohdassa. Tästä riitti jännitystä pitkälle eteenpäin.
Näkymää alalaiturille päin
Välilaiturin
katos
Pakastin + jääkaappi
välilaiturilla oli positiivinen yllätys
Oliver pääsi
nopeasti laiturin toimintaan sisään
Vieheitä piti
vaihtaa ahkerasti
Tutustuimme erityisesti korkeakosken heittolaiturin kapeikkoon,
välilaituriin sekä alalaituriin. Täällä sai heitellä rauhassa ja tuntui, että
kalatkin olivat saaneet olla rauhassa. Heikko lohentulo näkyi väistämässä
kalastajamäärässä. Noin parin tunnin heittelyn jälkeen ensimmäisen kala oli
putkiperhossa kiinni mutta tämä ei pysynyt kovin kauaa kiinni. No tämä ainakin
nosti sykettä ylös;)
Alalaiturin kalastusta
Noin kahden aikaan iltapäivällä heittelin kapeikossa violettia
putkiperhoa, jonka jälkeen vavassa tuntui voimakkaita potkuja. Kyllä vain kala
siellä oli kiinni. Oliver toimi juuri kuten pitiki ja huusi ylälaiturille, että
nyt tarvitaan haavia. Kala oli yllättävän pirteä ja se ei tullut kovin helpolla
haavimisetäisyydelle. Oliver kysyi minulta, että onko se hauki? Vastasin, että
tämä on lohijoki jossa on vain taimenia sekä lohia. Itse en ole ainakaan
koskaan haukea saanut. Kun kala lopulta saatiin haaviin, niin yllätys oli
melkoinen. Kala oli todellakin hauki, noin 5-6kg painoinen yksilö. Oliver oli
tosiaan oikeassa. Hauki nappasi kapeikosta perinteisestä lohimontusta
violettiin putkiperhoon. No kerta se on ensimmäinenkin.
Kapeikosta napannut hauki
Lohijoella
kaikki sekaisin, kun haukea tulee;)
Muilta osin laituri oli entisellään ja edelleen yksi Etelä- Suomen
parhaista lohipaikoista, vaikkakin viime vuosina vain varjo menneisyyden
lohijoesta. Toivotaan, että tämäkin tilanne muuttuu. Näimme onneksi lohen, kun
laiturin yläpäästä nostettiin 10kg painoinen lohi, joka jäi Oliverille elävästi
mieleen. On hieman matkaa siihen, kun elokuussa -98 oli päivävuorossa
laiturilla noin 40 kalastajaa ja lohia saatiin luokkaa 20kpl. Emme olleet edes
vielä täysi-ikäisiä, kun tuolloin palasimme kaverini kanssa kotiin tuliaisina
lohet 10.8 ja 12.75kg. Nämä hetket eivät unohdu koskaan...
Kireitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti