perjantai 31. heinäkuuta 2015

Täydenkuun kuhanuistelua Näsijärvellä

Moni luulee, että kuhaa ei kannata pyytää täydenkuun aikaan. En tiedä mistä moinen olettamus on syntynyt, mutta venekuntamme ei  ole tähän uskonut viimeisen 20v aikana. Parhaat kuhareissut on tehty juuri nimen omaan täydenkuun aikaan, joten voi jopa sanoa että "salaa odotamme" täysikuun" ilmestymistä taivaalle. Välillä kuhaa on saatu pintakalvosta täydenkuun aikaan, mutta yleensä tällöin Näsijärven vesi on ollut selkeästi yli +20 astetta. Toisina kesinä vedenlämpö jää 17-19 asteen tuntumaan, jolloin kuhaa pyydetään syvemmältä.

Vuonna 2004 täysikuu loisti Näsijärven yllä lähes "verenpunaisena", jolloin kuhansyönti oli niin hurjaa että vesillä kannatti olla aina täydenkuun aikaan. Ja mehän olimme, koska oli taottava kun rauta oli kuumaa. Lähes joka kerta kotiintuomisena oli 3-4kg painoinen kuhanmöllykkä, joten aika järvellä ei mennyt hukkaan.

Eilen oli taas täydenkuun aika ja Näsijärvellä ei ollut tungosta. Aloitimme uistelun noin klo 22 aikaan ja vajaa kymmenen minuuttia startista, niin illan ruokakuha oli veneessä. Kuha nappasi kaksariin, jossa oli lisäksi vielä painoa 60g. Vettä ottipaikan alla oli 25m.

 Illan ruokakuha

Tällä kertaa sivuilla oli vedossa erilaisia vaappuja ja takilaan olimme virittäneet raksisalakat pyörimään Anchovyn erikoisväreissä. Vaikka kuhaa on uisteltu kotijärvellä reilut parikymmentä vuotta, niin pyrimme koko ajan kehittämään tekniikkaamme. Menneisyydessä uskoimme vain kuhan pintavetoon ja tähän olemme mielestäni luoneet toimivan tekniikan. Tämä toimii todella hyvin intiaanikesinä, jolloin vedenlämpö on 20-23 astetta. Ongelmaksi muodostuivat viileät kesät, jolloin tekniikkamme ei tuntunut toimivan. Kuhat ovat selvästi syvempänä, eivätkä nouse oikeastaan missään vaiheessa pintakalvoon. Tämän jälkeen aloimme painottamaan settejämme rankasti ja niinhän sieltä alkoi kuhaa tulla 4-8m syvyydestä. Viime vuosina kuvioihin ovat tulleet mukaan kaksarien veto, jossa käytetään syvännevaappua veturina ja tämän jälkeen esimerkiksi kevyempää herkkäliikkeistä vaappua. Tämä systeemi tuntuu toimivan erittäin hyvin. Kuhaa tulee tasaisesti itse veturivaappuun sekä jälkimmäiseen vaappuun. Erityisesti viileinä kesinä kuten 2015, tämä on aivan ehdoton metodi, jos haluaa tavoittaa kuhan varmasti kellonaikaan katsomatta.

Eilen eräs kaksarisetti peruutti lupaavan oloisesti klo 22:45. Tiesimme, että nyt on kyseessä vauraampi kuha. Kuha oli napannut veturivaappuun. Jyrkässä kaarroksessa  vedon puolelta kuha oli haksahtanut keltaharmaaseen vaappuun ja ottipaikka oli jälleen kerran syvänteen reuna, jossa vettä oli 35m. Vedenlämpö tässä paikassa oli 18.3 astetta. Nostimme kuhan veneeseen kumihavaksisella haavilla ja kahden valokuvan jälkeen päästimme kuhan sukua jatkamaan...

Kuha 4kg C&R

Nyywe ja tuttu saalis

Tämän jälkeen kuha jatkoi syöntiä noin klo 00:30 saakka. Veneessä kävi useita kuhia, jotka olivat 50-60cm mittaisia. Kuhaa tuli takilasta noin 7m syvyydestä, perävavasta joka oli vain 5m vapautuspituudella sekä kaksarien takaa. Tämän jälkeen täysikuu paistoi pilviverhon läpi ja antoi tarvittavaa valaistusta kalamiehille. Järvi oli sanoinkuvaamattoman tyyni ja saimme nauttia "Näsimeren" ainutlaatuisesta sielunrauhasta lähes yksin. Ihmettelimme edelleen vetoveneiden vähäisyyttä, mutta liekö vertikaalijigaus jo ajanut suosiossa uistelun ohi?  Lopetimme kalastuksen klo 02:00, jonka jälkeen ajoimme kohti Näsinselän tukikohtaamme. Täydenkuun kuhankalastus osoitti tälläkin kertaa toimivuutensa ja ei se miksikään ole muuttunut parinkymmenen vuoden aikana...

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kuha aktiivinen myös aamusta

Kuhanuistelu ja erityisesti onnistuneet kuhareissut yhdistetään monesti ilta- ja yöaikaan. Itsekin olen monesti saanut komeat kuhasaaliit nimen omaan yöaikaan ja siksi uistelu on monesti painotettu yön pimeille tunneille. Muutama vuosi takaperin innostuin kuhanuistelusta pienemmällä mökkijärvellä ja saimme monia 3-4kg painoisia kuhia aivan keskellä päivää. Tällöin heräsi mielenkiinto siihen, että taitaa sitä kuhaa saada myös muina kellonaikoina, vai onko meille vain sisäänrakennettu ajattelumalli että kuhaa saa vain ilta-aikaan?

Moni uistelija ja erityisesti kotijärveni Näsijärven uistelijat ovat kokeilleet kuhanuistelua aamuaikaan klo 06-10:00 välillä. Tulokset ovat olleet kerrassaan hämmästyttäviä ja taas kerran muutetaan pinttyneitä olettamuksia kuhan ottiajoista. Ensimmäisen kerran tänä kesänä kuulin aamun kuhasaaliista, kun kalakaverini Ville oli lähtenyt Näsijärvellä aamuvarhain ja oli karkuuttanut ennätyskuhansa veneen vierestä klo 06:00 aamulla. Oli kuulemma ollut sellainen mörkö, että siinä olisi Nässyn kuhaenkat menneet uusiksi, mutta niin vain messinkikylki irtosi veneen vierellä. Tästä muutama venekunta saikin kipinän aamuiseen kuhanuisteluun.

Ville otti pian revanssin ja tällä kertaa kuhaa nousi aamulla veneeseen erinomaisesti. Aamun ison kuha nappasi klo 07:55 ja painoa tällä kuhalla oli 3.7kg.

Aamukuha 3.7kg

Muut venekunnat kiinnostuivat hyvin pian enemmänkin kuhan aamu-uistelusta. Erityisesti perheelliset olivat enemmän kuin kiinnostuneita aamuisesta uistelusta, kuin että yö vedetään kuhaa ja tulet aamulla kotiin klo 04:00 ja sitten pitääkin herätä reippaana muksujen kanssa klo 07:00 leikkimään. On itseäkin ramaissut enemmän kuin kunnolla muutaman kuhareissun jälkeen, mutta kaikella on hintansa...heh!
Niinisen Mikko oli myös käynyt koittamassa kuhan aamusyöntiä ja ruokakaloja oli tullut siihen malliin, että Mikko totesi tarvittavien ruokakuhien olevan kesän osalta tässä. Näsinselän aamysyönti oli ollut vähintään hurja ja pintavedolla kaikki.

Näsinselän aamukuhat

Jos ei välttämättä yöllä halua lähteä kuhakalaan, niin suosittelen kokeilemaan aamusyöntiä;)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Luleåjoen Boden kätkee virran alle isoja lohia

Suomalaisten suosima Boden, joka on osa Luleåjokea, on ollut aina isojen lohien maineessa. Heinäkuun alkupuoliskolta elokuun puoliväliin joesta voi tavoittaa kirkkaan nousulohen sekä ison taimenen. Joen suurimmat taimenet häätyttelevät aina lähes 10kg rajaa, joten mahdollisuudet ennätystaimeneen ovat hyvät Bodenissa. Syksy on myös loistavaa kalastusaikaa Bodenilla ja saalismäärät voivat olla jotain aivan muuta mihin on Suomessa totuttu.

Havusalmen Jari oli juhlistamassa 50v päiväänsä Bodenin maisemissa. Onnittelut Jarille merkkipaalusta ja toivotaan isoja lohia tuleviksi vuosiksi.

Heinäkuun alkupuolisko on tarjonnut kalastajille hienoja elämyksiä ja joesta on nostettu paljon 17-18kg lohia.

Boden lax

Bodenin mörkö


Bodenilla kalastus painottuu paljon ilta- ja yöaikaan. Lohia saadaan toki päivälläkin, mutta pimeän tullen lohi aktivoituu selvästi. Alla oleva kuva paljastaa hieman millaisia Bodenin ottipelit ovat;)

Fosfori putkiperhoja lohen yökalastukseen

Kuhansyönti jatkuu Näsijärvellä

Sää on enemmän kuin vaihteleva ja kuhanuistelijakaan ei pääse aivan tyynellä kelillä uistelemaan. Tämän vuoden teeemana on ollut tuulinen sää, jota näyttää riittävän myös kesäksi. Tämän mukaan on mentävä, minkäs teet.

Näsijärvellä kuhaa on saatu hieman kaksijakoisesti, toiset paikat eivät ole antaneet kuhaa lainkaan, kun taas tietyillä alueilla kuhaa on ollut varsin hyvin. Edelliskertaisen jackpotin jälkeen Nyywen Faster kaarsi taas ottipaikoille ja kuinkas kävikään. Kuhaa löytyi edelleen syvänteen päältä samoilta paikoilta, mutta aivan samanlaista karkeloa ei tällä kertaa koettu. Illan aikana veneessä kävi 15 kuhaa, joista suurin oli 3.8 kg painoinen. Tämä kuha päästettiin jatkamaan kasvuaan.

Kuha 3.8kg C&R

Edelleen kuhat saatiin pintavedolla ja hämmästyttävästi Bomber tuntuu kelpaavan kuhille tällä hetkellä. Bomber ei suinkaan ole tuntematon kuhaviehe, mutta se toimii aina välillä. Bomberin olematon ketkuttelu tuntuu kelpaavan kuhalle tänä vuonna. Voimakkaan liikkeen vaaput eivät toimi, ainakaan vielä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

30kg Kuhaa Näsijärveltä

Alkukausi Näsijärven kuhastuksen suhteen on ollut suoraan sanoen nihkeä. Hevostoimiston mukaan kuha pysyi pitkään aivan matalassa, tuollaisessa 3-5m vedessä. Oma tekniikkamme ei sovellu "matalaruoppaukseen", vaan olemme enemmänkin syvänteiden miehiä. Yleensä se aika, jolloin kuha siirtyy syvänteeseen, on parasta uisteluaikaa. Silloin kuha nimittäin tankkaa rajusti ja iskee kiinni uistelijoiden pyydyksiin. Tätä aikaa olimme odottaneet ja se on yksi kaunis ilta/ yö, kun se on käsillä.

Viikonlopun houkuttelevat kuhakelit innostivat uistelijat liikkeelle. Vetoon laitettiin vuosien varrella hyväksi havaittuja kuhavaappuja, on niillä taimentakin tullut ja ihan kuhanvedon yhteydessä. Emme pistä pahaksi, jos taimenta pukkaa tulemaan...heh!

Alkuilta osoitti sen, että kuha oli selkeästi jo syvänteiden 30-40m päällä ja iski hanakasti eri vaappuihin. Pian ruokakuhat olivatkin jo veneessä.

Koljon ruokakuhia

Ville oli varustellut Fasterin todelliseksi "kuhamagneetiksi" ja nyt eivät jää väsytykset valaistuksesta kiinni;)
Kuhanuistelijan lisävalo

Silloin kun kuha tuntuu olevan syönnillään, niin silloin on mahdollisuus todelliseen jättipottiin. Erään syvänteen päällä oli kuhaparvi syönnillä ja kun siinä kaarteli, niin vapa taipui kerta toisensa jälkeen. Usein veneen lattialla lepäsi kuha, jota kelpasi katsella.

Näsijärven messinkikylki

Illan isoimpien kuhien väsytyksen saatiin taltioitua videokameralle. Ensimmäisenä esittelyssä illan yli neljän kilon kuhista ensimmäinen, joka painoi 4.1kg.



Kuha 4.1kg, joka lähti mukaan ruokakalaksi.

Illan isoin kuha painoi 4.5kg ja koska veneessä oli jo yksi iso kuha, niin oli vähintään kohtuullista päästää kuha takaisin kasvamaan. 

Kuha 4.5kg CR

Kuha söi tasaisesti läpi yön ja kaiken kaikkiaan yön aikana Fasterissa kävi n. 30kg kuhaa sekä lisäksi haukia. Ruokakaloiksi otettiin muutamat kuhat ja loput kuhat vapautettiin kasvamaan Näsijärven aalloille. Kaikki kuhat tulivat syvänteen päältä ja noin 1-5m syvyydestä. Useat vaappumerkit kelpasivat kuhille illan aikana kuten: Dorado Esox, Karikko, sekä Bomber.






Nyt voidaan ehkä sanoa, että Näsijärven kuhakausi alkaa vähitellen todenteolla.





Syntymäpäivälohet Porkkalasta

Ahti uhkui minulle, että maanantai on sitten kauden lopetusreissu ennen Pohjois- Suomen lomareissua. Samalla oli myös miehen syntymäpäivä ja edellisenä päivänä takana kolmen lohen päivä Porkkalassa. Vaikka kliseinen lause onkin, niin nyt voi hyvällä omatunnolla sanoa että "eilisen jäljiltä" oli hyvä jatkaa.

Syntymäpäivän kunniaksi veneessä nostettiin pian pikkuinen syönnöslohi onnea toivottamaan. Tämä lohi nappasi 100g painon takaa, jossa uitettiin VK:n houkutuslevyä sekä Anchovy Minnow huppua.

Synttärilohi

Tänään oli ilmeisesti pienen kalan päivä ja veneeseen nousi lisäksi vielä 3kg painoinen lohi sekä 3kg painoinen taimen. Melkein uusi kolmen lohen päivä, mutta ehkä taimenkin lasketaan...heh! Tällä hetkellä Suomenlahdella on kyllä hyvin kalaa ja luulisi, että vesillä olisi enemmänkin veneitä. Ahdin osalta kausi päättyi tähän, mutta me jatkamme vielä uistelua mikäli levät eivät valtaa ottipaikkoja.


Isojen lohien ja taimenten Dal- Joki

Ruotsin legendaarisella Dal- joella lohikausi oli normaalista myöhässä ja lohenkalastus jatkui juhannuksen jälkeen erinomaisena. Normaalin kaavan mukaan juhannuksen jälkeen lohikausi alkaa olemaan taputeltu ja joen juoksutus laskee huomattavasti. Nyt kuitenkin heinäkuun alussa joessa riitti juoksutusta sekä lohia, olipahan joukossa myös komeita taimenia. Suomalaiset ovat olleet aina hyvin edustettuina Dal- joella, niin keväällä kuin kesälläkin. Itsekin useamman reissun joelle tehneenä, arvostan Älvkarlebyn helmeä Dal- jokea, joka on varsinainen kalastuskeskus. Joella on aina mukavan leppoisa tunnelma Ruotsalaiskalastajien keskuudessa ja aina on sekaan mahtunut.

Havusalmen Jarin poppoo oli joella heinäkuun alussa kaikki pääsivät hienosti lohenmakuun. Tällä reissulla Jukan putkiperhot kelpasivat varsin isoilla lohille sekä taimenille.

Lohi 17.2kg

Taimen 7kg+

Ruotsissa vain riittää hienoja jokia moneen lähtöön... Dal- joki on padottu, mutta silti joella eletään kalojen ehdoilla. Tästä voitaisiin ottaa mallia vaikkapa Kemijoella.

Kolmen lohen päivä Porkkalassa

Viikonloppuna lohenuistelu jatkui Porkkalassa isomuksen jäljiltä ja Ahti palasi tutuille ottipaikoille. Viimeksi lohet tuntuivat olevan pintakalvossa syönnillä, mutta veden lämmettyä muutaman asteen verran, niin painotusta on syytä lyödä enemmän kehiin. Erityisesti veneen vierelle viritetyn ison painon takaa lohi nappaa usein. Tätä kannattaa aina käyttää lyhyen vapautuspituuden takana. Veneen vierelle oli viritetty 150g painojen takana uivat salakat. Kannattaako edes kysyä, että mitä raksihuppuja veteen oli viritetty? Niin suvereeni Anchovy Bullet Roll on ollut Porkkalan vesillä.

Päivän ensimmäinen lohi oli veneessä jo tunnin uistelun jälkeen. Tutut ottipaikat olivat taas antaneet hienon Itämeren hopeisen merilohen.

Päivän avauslohi 7.4kg

Ensimmäinen lohi nappasi takilasta 21m syvyydestä Anchovy Bullet Roll raksiin. Tämä syönnöskala ei ainakaan pinnassa syönnöstänyt, joten takilat kannattaa laskea syvälle. Ehkei kuitenkaan aivan 47m syvyyteen, kuten viime reissulla...heh!

Vähitellen Igloo alkoi täyttyä päivän mittaan ja lohelle saatiin kaveri kylmälaukkuun. Tämä kala oli +3kg painoinen. 

Iglon oma lohipeti

Pikkulohi nappasi juuri veneen vieressä uitetun 150g painon takaa, joten selkeästi kannattaa painottaa pyytöjä tässä vaiheessa lohikautta. Vielä alkuillasta veneeseen nousi 4kg lohi, joten voidaan todeta että kolme lohta päivässä Suomenlahdelta on aina kova juttu. Ahti harmitteli kovasti keskipainon romahtamista, mutta minkäs teet;) Jälkimmäinen kala tuli myös veneen viereltä ison painon takaa, joten pintakalvosta ei pyhänä yhtään kalaa tavoitettu. 

Päivän ottivärit Bullet Rollien osalta olivat:


Kaikki kalat tulivat siis syvältä, yksi kala takilasta 21m syvyydestä ja muut kalat sivuilta 150g painon takaa, jossa hyvin lyhyt vapari.

Kerrassaan onnistunut reissu!



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Lohenuistelua Porkkalassa

Kutsu kävi ja siihen vastattiin.  Olemme jo useamman vuoden ajan jutelleet kalakaverini Ahdin kanssa, että tulisimme Porkkalaan lohta uistelemaan. Sitä ei tarvinnut miettiä, että onko Porkkalan vesillä merilohia, koska sen verran hyvin Ahti on viime vuosina kalaa saanut. Olemme saaneet houkuteltua Ahdin Selkämerelle Poriin, niin olihan meidän jo korkea aika tehdä "vastavierailu".

Ahdin konsepti on muodostunut viime vuosina hyvin selväksi, koska kalaa on tullut lähes ainoastaan Anchovy Bullet Roll raksihupuilla. Etenkin uloimmaiseen laitetaan aina Army Truck Bullet Roll ja hyvällä prosentilla siihen ovat kalat napanneet.

Olimme sopineet, että saavumme Villen kanssa Porkala Mariniin, josta Ahti on laskenut Sharkin vesille. Nyt kun ei menty omalla veneellä, niin tultiin ikään kuin "katettuun pöytään";) Omat vavat ja raksit oli sentään mukana.

Lähtö tapahtui Porkala Marinista

Idyllinen pikkusatama

Myös uisteluveneitä löytyi satamasta

Sähkö, vesi ja WC löytyvät - veneilijän välttämättömyydet

Ahdin Shark lähtövalmiina

Monet uistelijat laskevat veneensä Porkala Marinista ja laskuluiska on erittäin hyvä isollekin veneelle. Satama on hieman pieni, joten aivan älyttömästi trailereita satamaan ei mahdu. Viime vuosina uistelijat ovat kuulemma Porkkalasta vähentyneet, vaikka lohia on saatu välillä erittäin hyvin. Helsinki on vetänyt uistelijoita enemmän puoleensa.

Laskuluiska

Luiskan miljöötä

Kun kamppeet olivat kyydissä, niin oli aika lähteä ulos merelle lohia tavoittelemaan. Heti ensimmäiseksi havaitsin, kuinka kauniit ja erilaiset maisemat Porkkalassa ovat. Selkämeri Porissa on itse asiassa hyvinkin karu ja ulkomeri alkaa hyvin pian, ilman sen suurempia saaristoja. Porkkalassa oli hienoja niemenkärkiä, luotoja sekä tietenkin majakoita. Aloin pitää paikasta heti ensimmäisen kerran jälkeen.

Satama jää taakse

Hienoa saaristoa

Kapeita ja rauhallisia veneväyliä

Reitit oli merkitty selkeästi

Majakat luovat aina merellistä tunnelmaa

Ville "Eki" tähysti keulassa

Porkala Marinista oli juuri passeli ajomatka avomerelle, josta merilohia voi alkaa tavoitella. Etäisyys on luokkaa 10-15km, riippuen hieman että mistä uistelunsa haluaa aloittaa. Meillä oli selvät sävelet, koska Ahdille on kertynyt ottipaikkoja kymmenen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Hyödynsimme hyväksi havaittuja ottipaikkoja, mutta tarkoituksena oli että jos voimme tuoda jotain uutta Porkkalan merilohen uisteluun. Kyseinen päivä oli varattu raksiuisteluun ja Ahti oli ottanut mukaan erittäin hyviä isoja salakoita, joista en malttanut pitää näppejäni erossa;)

Vuodesta 2009 olemme uistelleet merilohta ja pääpaino on ollut Porissa. Esimerkiksi rahtiliikennettä Porissa on hyvin harvoin, mutta päivä Porkkalassa kertoi nopeasti kuinka paljon liikennettä Suomenlahdella sekä Porkkalassa on. On risteilijää, rahtilaivaa ja jotain siltä väliltä. Sumussa saa erityisesti olla tarkkana, jos uistellaan isojen alusten väylällä.
Lohenuistelua risteilijöiden lomassa

Rahtialuksia horisontissa

Rahtiliikennettä Suomenlahdella riittää

Uistelupäivä ei olisi voinut olla parempi, koska lämpöä oli tuollaiset +27 astetta ja tuulta aivan hento tuulenvire. Tämä oli balsamia haavoille, koska vähintään viisi reissua lohenperään oli peruuntunut kovan tuulen vuoksi. Pakko se on myöntää, että kyllähän se söi miestä toukokuussa kun ei merelle päässyt. Porkkalan merilohikausi jatkuu aina heinäkuun puoliväliin saakka, joten tämä antaa mukavasti lisäaikaa merilohikauteen. 

Aloitimme uistelun 50m penkalta, jossa kävimme tasaisesti läpi Ahdin ottipaikkoja. Samalla havaitsin, että täkyparvia täällä oli aivan törkeästi. Huomattavasti enemmän ja laajemmalla alueella, kuin esimerkiksi Porissa. Porissa on toki täkyä, mutta yleensä selkeästi vain tietyillä alueilla. Porkkalassa lohien kelpaa syönnöstää silakkaa popsien. Ahti antoi meille vinkin, että hän painottaa aina uistelun yli 40m veteen ja mehän pidimme tästä neuvosta kiinni. 

Pyydöt vedessä ja Cannon syvyyksissä

Tuulta vain nimeksi - kerrankin näin

Olimme pyörineet jonkin verran Ahdin ottipaikkoja ja tuli minun ohjausvuoro. Päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kanjonia sekä uutta ottipaikkaa. Minua ja Villeä kiinnosti erityisesti yksi monttu, jossa pudotus on melkoisen jyrkkä. Ahti kertoi ettei ole kovin usein tätä uistellut ja kaloja tästä ei ole tullut. Päätimme kuitenkin määrätietoisesti käydä kokeilemassa tämän paikan. Teimme vielä muutaman raksin tarkistuksen ja tässä välissä Ville tarttui ruoriin. Täsmälleen tämän "montun" kohdalla räikkä huusi hetken aikaa. Plaanari jäi kerran oikein kunnolla ja jäi tämän jälkeen taakse roikkumaan. Tällä kertaa oli meikäläisen väsytysvuoro. Vapautin plaanarin ja heti kyllä tunsi, että kalahan se siellä. Kala oli erittäin rauhallinen ja muut arvuuttelivat, että minkäkokoinen kala on kyseessä. Itse arvelin, että tämä on iso kala, koska liikkeet ovat niin rauhallisia mutta määrätietoisia.
Lohi pysyi noin 5min suhteellisen kaukana, jonka jälkeen saimme kalan veneen vasemmalle sivulle. Kala meni vain selkeästi menojaan ja siinä ei kannattanut pahemmin jarrutella kalan menemisiä. Pidimme jarrua hyvin löysällä, jotta lohi sai heti siimaa kun sille iski menohalu. Lohi otti useita noin 10-20m mittaisia syöksyjä sekä kääntyi useamman kerran nopeasti ympäri. Yhdessä vaiheessa siimakin taisi olla kietoutuneena lohen ympärillä, sen verran erikoiselta meno tuntui. Kun vihdoin saimme silmäyksen kalaan ja lohi kävi selkeästi katsomassa veneen vieressä, että ketä sillä oli vastassa tällä kertaa. Silloin huomasimme, että tämä on yli kymmenen kilon lohi ja ehkä alkoi pienoinen jännitys siltä osin. Ahdin Porkkalan ennätys on 12kg, joten siiman päässä oli mahdollisesti ennätyskala.

Suhteellisen loppuvaiheessa, kun lohta oli yritetty koukutusetäisyydelle, niin kala otti vielä spurtin ja hyppäsi ilmaan. Tämä tuli onneksi videokameralle, koska ison lohen hyppy on aina hienon näköinen.
Viimeiset metrit sain vedettyä lohta venettä kohden ja sitten nostokoukku heilahti Ahdin toimesta. Veri suihkusi ja lohi oli veneessä. Ja olipahan vauras possu ja kertakaikkisen hieno lohi. Taas kerran Anchovy Bullet Roll värissä Army Truck Glow oli pyytänyt hienon merilohen.



Ahti ja uusi Porkkalan ennätys - lohi 13kg.

Lohi oli Villen mieleen ja balsamia hankalan kauden osalta

Olipahan hieno väsytys

Porkkalan ykköspeli - Anchovy Bullet Roll Army Truck Glow

Suomenlahden "viljapossu" on ollut ruoka-aikaan kotona

Kaarsimme vielä hetken kuluttua samalla paikalle uudestaan ja ulommainen plaanari peruutti jälleen sekä räikkä pärisi. Tämä kala pääsi kuitenkin hyvin pian irti, mutta tällä kohdalla oli selkeästi kala tänään. Jatkoimme pyörimistä kyseisellä alueella, mutta hetken kuluttua lähdimme tutkistelemaan uusia paikkoja, nämä olivatkin hiljaisempia lohien suhteen.

Vesillä sattuu aina jotain hassua ja niin sattui tälläkin kertaa. Itse Scotty miehenä olen tottunut jalkanäyttöön takiloissa ja kun Ahdin veneessä on Cannonit, niin kysyin alussa että onko näissä myös jalkanäytöt. Siinä raksienlaskemisen tohinassa Ahti vastasi jotain ja olin kuulevinani, että on on. Laskin sitten takilat 47 "jalkaan", jota usein käytän lohenuistelussa. Siellä takila oli pyytänyt monta tuntia, kunnes yhdessä kohdassa takila koputteli kovasti. Katsoimme, että lohiko se siellä koputtelee. Ei ollut siiman päässä lohta, mutta levää kylläkin. Tässä vaiheessa Ahti katsoi, että onko teillä jätkät takila 47m syvyydessä. Ja näinhän meillä oli. Ihme että emme olleet saaneet turskaa tai kampelaa. Jälkikäteen nauroimme, että mitä jos olisimme saaneet lohen tuolta syvyydestä. Olisi alkanut uusi "syvänmeren" lohenuistelubuumi. Yhteenvetona voidaan todeta, että ehkä on parempi että pysymme Scotty takiloissa...heh!

Uistelupäivä lopeteltiin klo 17 maissa, koska kotiin Manseen oli kuitenkin useamman tunnin ajomatka. Ja olihan meillä niin sanotusti maha täynnä ja Ahdin uusi Porkkalan vesien ennätyslohi kyydissä. Voidaan todeta, että tämä oli täydellinen reissu Porkkalaan. Tänne tulemme vielä monta kertaa uudestaan...

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Nousulohia kalastamassa Kymijoen Korkeakoskella

Kymijoen Korkeakosken ensimmäinen nousulohi saatiin vuonna 2015 jo ennen Juhannusta, mikä on sinällään suhteellisen harvinaista. Yleensä ensimmäisiä lohia saadaan odotella heinäkuun puolelle. Suomenlahden yleinen lohitilanne lupaa myös hyvää lohennousulle Kymijokeen, koska meressä lohta tuntuu olevan hyvin. Ainoa pelko ovat korkeakoskenhaaran lohirysät, joita löytyy aivan jokisuulta. Pidän hieman "tekopyhänä" sitä, että samaan aikaan, kun jokeen rakennetaan lohiportaita Korkeakoskeen, niin jokisuulla pidetään rysiä lohennousua estämässä. Jokin ei nyt aivan täsmää tässä yhtälössä?

Olimme toissaviikolla nousulohien perässä Korkeakoskella, johon tutustutin poikani Oliverin ensimmäisen kerran viime vuonna. Silloin ei lohia tavoitettu, iso hauki kylläkin. Itse aloitin joelle kalastamisen 1995. joten tänä vuonna tulee 20v täyteen kalastushetkiä Kymijoella. Kymijoelle tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, ja tämä aion siirtää pojalleni. Aikanaan Suomessa oli kolme isoa K:ta - Kymijoki, Kokemäenjoki ja Kemijoki. Mikään näistä ei ole entisensä - kiitos vesivoiman. Kymijoella on näistä joista ehkäpä parhain tulevaisuus...

Reissu oli myös sinänsä erilainen, että houkuttelin mukaani pitkäaikaisen kalakaverini Villen, jonka kanssa olemme uistelleet toistakymmentä vuotta. Villen kanssa emme ole kuitenkaan käyneet jokikalasssa lohien perässä aikaisemmin, joten spinflugakalastus oli Villelle uusi kokemus. Olin valmistellut reissuun kahdet setit sekä sitonut putkiperhoja edellisenä iltana toistakymmentä. Perhonsidontataito ei katoa mihinkään, vaikka muutaman vuoden taukoa pitäisikin. Putkiperhoja on kuitenkin tullut sidottua muutama tuhat kappaletta.

Ennen laiturilla menoa oli vuoro hakea kalastusluvat Kotkan Kalastuspisteestä. Samalla saimme tuoreimmat kuulumiset ja sen tiedon, että kevään aikana jokeen on noussut komeita taimenia. Kevättaimenten keskipaino oli 5.2kg, joka on Suomen mittakaavassa todella kova. Kymijoen kevättaimenet ovat aina olleet isoja ja sitä ne ovat vieläkin. Kevättaimenille oli maittanut sekä putkiperho että lusikka.

Kalaportaiden rakentamisen aikana laiturin yläpää ei ole käytössä, mutta se ei meitä haitannut. Itse viihdyn parhaiten kapeikossa sekä alalaiturille. Myös kalaa saadaan näiltä aivan yhtä lailla kuin laiturin yläpäästä. Toki olen itsekin saanut ensimmäisen yli 10kg loheni laiturin yläpäästä, joten kyllä se voidaan kalapaikaksi luokitella.

Oliver valitsi heti ahkerasti erilaisia vieheitä ja niitä vaihdeltiin lähes jokaisen heiton jälkeen...heh!

Vieheitä vaihdeltiin ahkerasti - välillä jokaisen heiton jälkeen

Kovin kauan emme heitelleen, kun ensimmäisen kala oli kiinni. Olin heittänyt FL Lime putkiperhon kauaksi vastarannalle ja annoin Oliverin kelata perhon sisään. Pian Oliver ilmoittikin, jonkun kalan sätkivän siiman päässä. Ville tarttui jo haavin, mutta kyseessä olikin Kuha. Kaikki kalat ovat nuorille kalastajanaluille tervetulleita, joten Oliver oli enemmän kuin iloissaan.

Väsytys käynnissä

Ei nousulohi - vaan jokeen noussut kuha

Juoksutus oli ihanteellinen tällä kertaa ja turbiineista meni läpi +90 kuutiota, joka on punttikalastajalle erinomainen virtaus. Oli mukava uittaa putkiperhoa oikein kunnolla, mutta kaloja oli saanut olla enemmän. Muutaman taimen pintoi joessa koko ajan, mutta lohista ei ollut suuremmin tietoa. Viimeiset vuodet eivät ole olleet mairittelevia Korkeakoskella, mutta tänä vuonna toivo elää paremmasta lohivuodesta. Aikanaan lohta oli joessa paljon ja itse toivon sen ajan palaavaan, koska Kymijoki on sen ansainnut. 

Oliver kalasti ahkeraan 6h päiväluvan

Välillä pitää pysähtyä miettimään, että mistä nousulohen tavoittaa?

No kuinkas meidän ensikertalainen Ville pärjäsi? Hyrräkelalla heittäminen ei ole helppoa, mutta siitä Ville selviytyi kunnialla. Spinflugakalastuksen ehkä haastaviin osuus on oppia tuntemaan, että kuinka paino menee pitkin pohjia. Pitää osata kelata sekä nostaa vapaa oikeassa suhteessa, jotta setti ei ole koko ajan kiinni pohjassa. Punottu siima pitää tuntuman herkkänä, mutta tämä on kuitenkin selkeästi taitolaji, jonka oppii vain käytännön kautta. Ville sitoi aika paljon uusia settejä laiturilla, mutta niinhän me kaikki alkuvaiheessa. Kymijoki opettaa, eikö vain?

Ville alkoi päästä sisään Spinflugakalastukseen

Tällä reissulla emme saaneet nousulohia- tai taimenia. Itse asiassa Oliverin kuha oli päivän ainoa saalis koko laiturilta. Kalastajia oli ehkä noin kymmenkunta. Lohennousu antaa odottaa itseään ja palaamme taas laiturille, kun lohia alkaa olla ilmaantunut saalispäiväkirjaan...