keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Toisen sukupolven lohenuistelijan alkumetrit Selkämerellä

Jos olin itse innokas kalastajan alku nuorena, niin on kyllä oma poikanikin. Vaikka jää- ja palloilupelit vievätkin suurimman osan pojan sekä valmentajaisän ajasta, niin kyllä avovesikauden ajan molemmat haluavat kovasti järvelle tai merelle. Oliveria yhdistää Selkämereen luonnollisesti aina se, että ensimmäisenä nimipäivänä isän oli pakko päästä merelle lohia pyytämään. Vaikka omatuntoa soimasi, niin ennätyskalamme saatiin juuri kyseisenä Oliverin päivänä.

Viime vuonna pojan ollessa 6- vuotias, niin olimme päättäneet ottaa nuorukaisen ensimmäiselle reissulle mukaan. Näin kaste lohenuisteluun oli suoritettu ja ensimmäisen lohikin saatiin... Muita reissuja näin nuoren kanssa ei vielä tehty, jotta homma ei maistu puulta, koska lohenuistelu on melkoista odottamista välillä.

Vuosi tekee paljon nuoren viikarin elämässä ja kevään aikana Oliver kyseli kovasti, että koska mennään Poriin lohta uistelemaan. Olisimme menneet aikaisemminkin, mutta jääkiekkokausi vain siirsi ja siirsi merilohikauden aloitusta. Perinteisesti helatorstai on vietetty Selkämerellä, tällä kertaa se vietettiin Hämeenlinnan jäähallissa. Kummatkin hyviä vaihtoehtoja, mutta pakko se on myöntää että olihan polte merelle valtava. Etenkin kun jo huhtikuussa alkoi kantautua tietoa siitä, että syönnöslohta tuntuu olevan Porin edustalla mukavasti.

Ensimmäisen testireissu merelle vahvisti sen, että kalaa on meressä ja paljon. Sitten olikin vuoro tulla viikonloppureissulle Poriin Villen sekä Oliverin kanssa. Ville olikin ollut la:na merellä toisessa veneessä ja saanut vaatimattomat 5 lohta, joten meillä tuntui olevan kova kiire Reposaareen. Saavuimme Marina Merilokkkiin la iltana Suomen voitokkaan Venäjä- pelin jälkeen ja laskimme veneen veteen.
Hieno ilta Marina Merilokissa

Aamulla kello pirisi kuuden aikaan ja oli aika lähteä merelle lohenpyyntiin. Keli oli tällä kertaa juuri sellainen, kuin mitä sääennustus oli luvannut. Hentoa tuulta noin 2m/s lounaasta. Tarkoituksenamme oli ajaa kauas ulos aina 50-60m penkoille asti ja onhan se mukavampi ajaa hienolla säällä ulos, kuin vaahtopäiden kanssa. 
Oliver tykkäsi matka-ajosta

Kun saavuimme tarpeeksi ulos, niin oli aika laskea kelkat vetoon. Kuten edelliselläkin kerralla, niin tällä kertaa oli tarkoitus keskittyä pellin vetoon. Ajatuksena oli vetää Rhinoa hyvin vauhdikkaasti, tuollaista 5.5km/h.
"Nyywe kelkkoja laskemassa"

Ajatuksena meillä oli, että vaelluskala menisi ulompaa tänä vuonna, koska vedenlämpö on aavistuksen korkeammalla ulkona. Myös syönnöslohet ovat tuntuneet viihtyvän ulkona, joten mahdollisuudet molempiin olivat vähintään kohtuulliset. Emme ehtineet saada kaikkia peltejä vetoon, kun ensimmäinen räikkä rääkäisi. Alkuun kohtuullinen syöksy, mutta sitten lohi rauhoittui. Annoimme Oliverin myös kelata lohta sisään ja välillä autoimme nuorukaista pitämään vapaa tarpeeksi ylhäällä. Loppumetrit Ville kelasi ja itse otin kalan haaviin. Tyypillinen selkämeren syönnöslohi, jolla oli painoa vajaa 5kg. Appiukko oli tilannut lohen loimutettavaksi, joten saamansa pitää. 
Toinen reissu ja toinen lohi

Aivan ei vielä lohi noussut kokonaan ilmaan

Oli todella mahtavaa, että saimme ensimmäisen lohen heti aamusta niin nuorukaisen mielenkiinto säilyi aivan erilaisena aamupäivän. Kävimme kokeilemassa muutamia uusia paikkoja, joista löysimme täkyparvia ja samalla testasimme hieman uutta perätilan Garminia. Tämä oli ensimmäinen testireissu uudella laitteelle ja kuten arvelin, niin häiriöitä ilmeni luotaimessa. Meidän pitää vielä hakea anturin paikkaa tarkemmin ja arvioida, että toimiiko anturi ilman häiriöitä siellä puolella, mihin potkurin pyörimissuunta on. Saimme myös vinkkejä, että johdotukset kannattaa katsoa ettei häiriö tule muiden johtojen läheisyydestä. Seuraavalla reissulla suoritamme listan mukaisen tarkistuksen.
Perätilan uusi kaiku - häiriöiden syytä on tutkittava ensi reissulla tarkemmin

Quicksilverin perätilan ilme muuttui

Hetken päästä kaarroimme aamupäivän ottipaikan vierestä ja tälläkin kertaa räikkä huusi toisella sivulla. Hetken päästä kyydissä oli samanlainen syönnöslohi, aavistuksen pienempi. Jo päivän toinen kala Oliverille, joka pääsi taas kelaamaan. Voi sitä ilon määrää...
Päivän toinen syönnöslohi

Niin mukavia kuin syönnöslohet ovatkin, niin me olimme tulleet etsimään nousulohia, koska tiedossa oli, että ensimmäiset isot yksilöt nousevat Porin edustaa juuri tällä hetkellä. Määrittelin ratissa olleelle Villelle pari kohtaa, joihin meillä oli tarkoitus tähdätä. Oliverin ollessa kyydissä sekä Suomi- Kanada finaalin alkaessa illalla, niin emme voineet vetää aivan iltamyöhään. Oli aika ottaa päivän nokoset Oliverin kanssa ja sanoinkin juuri Villelle pilke silmäkulmassa, että pian varmaan räikkä pärähtää. En tiedä miten muilla, mutta meillä tuntuu heti olevan kala kiinni, kun joku menee koisaamaan? Pitääkö jatkossa ottaa vain yksi nukkumaan reissulle mukaan...heh! Hetkeksi ehdimme todellakin silmiä ummistaa, kun räikkä todellakin huusi - perkeleen kovaa huusikin. Ville säntäsi takatilaan ja sanoi, että tuplatärppi. Kaksi vierekkäistä vapaa ja kupari sekä tummasävyinen Rhino olivat kelvanneet lohille. Ville otti toisen vavan ja minä otin toisen vavan, joka oli aivan kahvaa myöten kaarella. Villen kala oli selvästi pienempi eikä vetänyt niin lujaa kuin oma yksilöni. Otimme Villen kalaa suhteellisen nopeasti ylös, jotta pääsisimme toisen kalan kanssa painimaan. Villen kalakin oli kuitenkin jo lohen kokoinen, verrattuna pieniin syönnöslohiin. Aluksi meillä oli hieman hakemista, koska tuplatärpit eivät ole aivan jokapäiväisiä Selkämerellä. Valitettavasti Villen kala irtosi kuitenkin veneen vierellä, pidimme tätä ehkä hieman liian tiukalle. Emme kuitenkaan ehtineet kauan murehtia tilannetta, kun kävimme toisen lohen kimppuun. Tämä yksilö veti todella raskaan oloisesti. Kala pysähtyi pari kertaa, kunnes se otti valtaisan syöksyn. Katsoimme siimamittarista, niin siimaa oli ulkona lähes 800ft. Tässä vaiheessa pudotimme vauhtia entisestään ja aloimme kääntää venettä vähitellen kalaa kohti. Kala vaihtoi puolta ja näimme sen käyvän möyrähtämässä kaukana. Nyt oli iso lohi kiinni, siitä ei ollut epäilystä. Olihan edellisenä päivänä saatu samoilta seuduilta +20kg kiloinen merilohi paikallisen Welhon toimesta. Villen kääntäessä venettä enemmän kalaa kohti, niin olin saanut lohta otettua sisään ehkä neljänneksen. Koko ajan Oliver ihmetteli tilannetta vieressä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Tunsin oikein kuinka iso lohi veti tasaisesti koko ajan, hetken päästä lohi otti kuitenkin valtavan syöksyn. Sitten oltiinkin tilanteessa, että siima oli ulkona lähes pohjasolmuun saakka. Tässä vaiheessa oli pakko laittaa peukaloa puolalle ja koittaa pysäyttää kalan menoa. Pystyin hetken aikaa pitelemään kalaa, mutta koko ajan mielessä kävi, että yleensä näissä käy huonosti. Näin kävi tälläkin kertaa. Kala irtosi köydenvedon tuloksena ja koukku oli aavistuksen suoristunut. Tämä lohi ei ollut meidän ja kuten olen aina todennut, niin lohta ei oteta, vaan se annetaan. Olisiko tämä ollut uusi ennätyskalamme, kuka tietää; ehkä? Mutta olipahan hieno kokemus ja taistelu, nykyään osaa arvostaa jo tätä. Kupariset ja tummat Rhinot tuntuvat toimivan, kuten viime vuonnakin.

Rhino Lax XL 15cm Furunkel
Rhino Lax XL 15cm Black Gold Angel

Perinteinen palautekeskustelu käytiin veneen sisällä hetken kuluttua ja mietimme muutamia asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin. Tuplatärppi hieman sekoitti kuvioitamme ja emme laskeneet veneen nopeutta aluksi tarpeeksi. Isompi kaloista pääsi turhan kauas, joka pienensi meidän pelivaraa taistelussa. Mietimme yhdessä vaiheessa, että otammeko kummatkin sivut kokonaan ylös ja käännämme perään. Lohi otti kuitenkin lopullisen syöksynsä hyvin nopeasti, joten en tiedä olisimmeko ehtineet tehdä tätä. Mutta opimme tästä kuitenkin monia asioita ensi kertaa varten ja oppirahat on jokaisen maksettava. Ensi kerralla emme päästä "kojamoa" näin helpolla...

Reissu Selkämerelle oli varsin onnistunut ja mikä parasta, niin KIPINÄ on syttynyt.  Sen näki Oliverin silmistä ja innostuksesta. Vaikka juniori saa tehdä omat valintansa, niin tottakai olen salaa toivonut että poika innostuisi lohenuistelusta ja kalastuksesta ylipäänsä. Kenties vielä jatkaa lohenuistelun perintöä toisessa sukupolvessa, onhan kyseessä hieno harrastus.

Kireitä!

Kokemuksia Bmw X3 ja X5 maastureista vetoautoina

Sain talven aikana useita kyselyitä koskien vetoautoja sekä että mikä olisi hyvä vetoauto veneen vetämiseen. Lisäksi moni tiedusteli, että kuinka Bmw:n X- sarjalaiset sopivat veneen vetämiseen. Olen tehnyt itselleni autoilun helpoksi, koska nojaudun vain yhteen merkkiin ja tämä on BMW. Olen toki kokeillut ja ajanut lukuisilla muilla merkeillä. En kuitenkaan lähde tässä tekemään vertailuja eri merkkien välillä, vaan kerron vain omia kokemuksiani baijerilaisista veneen vedossa. Auto on kuitenkin aina henkilökohtainen asia ja jokaisella on omat mieltymyksensä, kuten veneidenkin suhteen.

Ensimmäinen nelivetoinen vetoautoni oli Bmw X3 (e83), joka oli varustettu 3.0d moottorilla. Kyseinen auto oli manuaali (6- vaihteinen). Kyseisellä autolla tuli vedettyä vanhaa venettäni Drago Sunday fishing cabinia ympäri Suomea sekä myös naapurin puolelle Ääniselle. Dragoa kuljetettiin 1500- mallisella JSI- trailerilla, jossa oli lähestulkoon maksimikantavuus käytössä. Bmw X3 mallilla saa vetää jarrullista traileria, jonka kokonaismassa on 2000kg. Tämä rajoittaa tietysti sitä, että aivan suurimpia veneitä ei voi vetää X3- mallilla.
Bmw X3 (e83) 3.0d + Drago sunday

X3 kuljetti Dragoa vaivattomasti perässä ja omasta mielestäni manuaali sopi myös erinomaisesti tämän kokoluokan veneen kuljettamiseen. X3 on myös hyvin pieniruokainen, kun suhteutetaan siihen että vedetään kuormaa perässä. Lisäksi 3.0d koneen vääntö on erinomainen, joten meno on vaivatonta maantiellä. Myös nosto rampeilla oli vaivatonta jopa manuaalilla. Kyseisessä mallissa on 160kw/ 215hv ja koneesta löytyy vääntöä 500nm. Automaatti on varmasti vielä erinomainen lisämauste kyseiseen malliin. Jos kulutusta ajatellaan, niin se pysyi hyvin usein alle 10l/ 100 km, kun vedettiin pidempää matkaa. Vuosia taaksepäin vedin muutaman reissun vaimon CRV:llä, joka oli 2.0l bensa- automaatti. Näissä Hondissa oli vielä 4- pykäläinen automaatti. Vene tuli kyllä perässä, mutta kulutus oli varsin suurta +15l/ 100 km. 

X3 on myös hyvin varma ja luotettava peli. Maasturi on juuri oikeankokoinen ja ei ole sattumaa, että X3 on omassa kokoluokassa yksi Dekran (Saksan katsastustilasto) vähävikaisimmasta malleista. Omalle pitoajalleni, joka oli 7v, niin autoon ei vaihdettu mitään suurempaa. Autolla päästeltiin omasta toimestani kuitenkin +200 000km. Voin lämpimästi suositella ostamaan esimerkiksi tämän ensimmäisen sukupolven X3 mallin vetoautoksi. Olen hiljattain vaihtanut auton uudempaan X3 3.0d automaatti malliin, jonka mallimerkintä kulkee nimellä F25. Kun tästä kertyy kokemuksia veneen vedosta, niin raportoin näistä myöhemmin. 

Kun Drago vaihtui muutama vuosi sitten Quicksilver Pilothouse 675 malliin, niin edessä oli myös vetoauton hankkiminen kyseisella yhdistelmälle. X3 jäi taloon, mutta vetokyky ei enää riittänyt Quicksilveriin, joka istutettiin JSI-2700 trailerille. Vetoautoksi valikoitui Bmw X5 (e70) 3.0d, joka oli varustettu 6- pykäläisellä automaatilla. Kyseisessä mallissa on 170kw/ 235hv ja koneesta löytyy vääntöä 520nm. X5 mallilla saa vetää maksimissaan kokonaismassaltaan 2700kg painoista jarrullista venetraileria. Joten tämä sopi hyvin omiin tarkoitusperiin.
Bmw X5 (e70) 3.0d + Quicksilver 675

Ensimmäinen huomio oli luonnollisesti se, että isolla autolla on mukava vetää isoa venettä. Ei tule sellainen fiilis, että vene työntää autoa, kun joskus on ollut. Automaatti on luonnollisesti erittäin mukava lisävaruste veneen kuljettamiseen, koska onhan se vaivatonsa - ei siitä pääse mihinkään! Luonnollisesti automaatti on kovilla ison yhdistelmän sekä vääntävän moottorin kanssa, mutta Bmw:n käyttämät ZF- laatikot ovat hyvässä maineessa. Itse pyrin kuitenkin aina ajamaan takuun alaisella autolla nykyään, koska aina voi kuitenkin käydä jotain. Niissä tapauksissa tämä tarkoittaa yleensä vinoa pinoa euroja. Nykyään vaihtoautoihin saa hyvin kattavia ajoturvia, joita suosittelen harkitsemaan. X5 veti Quicksilveriä mukavasti perässään ja nostot rampeilta olivat vaivattomia. 6- pykäläisen laatikon välitys ei ollut aivan optimaalinen näin ison kuorman vetämiseen, mutta tässä on varmasti ajateltu myös kestävyysnäkökulmia. Kulutus maantiellä liikkui aina +12l/ 100km lukemissa, mutta kokonaisyhdistelmä on luonnollisesti aivan eri painoinen, kuin mitä X3 ja Drago olivat aikanaan. Kokonaisuutena olen kyseiseen e70- sukupolven ensimmäisten vuosien malliin tyytyväinen, vaikka niin vähävikainen se ei ole kuin mitä esimerkiksi X3 on. Auto on kuitenkin iso ja painava, joka näkyy tiettyjen osien kulumisena. Kyseisessä autossa oli ilmajousitus, joka oli varsin mukava, kunhan se toimi. Kaasuiskareita sekä kompressori menivät parin vuoden aikana, mutta nämä sain takuuseen. Itse en valitsisi ilmajousitusta uudestaan, enkä näin tehnytkään.

Kuten edellä hieman vihjaisin, niin X5 vaihtui saman mallisarjan (e70) tuoreempaan yksilöön. Halusin ehdottomasti mallin, jossa oli monien ylistämä uusi 8- pykäläinen automaatti sekä 4.0d moottori. Kyseisessä moottorissa on 225kw/306hv ja vääntöä 600nm. Auto itsessään ei ollut muuttunut merkittävästi, ilmajousitusta tähän yksilöön ei valittu varmuuden varalta. Pidän perinteistä jousitusta myös mukavampana vetopuuhissa. 
Bmw X5 (e70) 4.0d + Quicksilver 675

Heti ensimmäiset vetokerrat osoittautuivat juuri niin hyviksi, mitä olin salaa haaveillut. 8- pykäläinen automaatti toimii todella hyvin kuorman kanssa. 1-2 vaihteen väli on juuri optimaalinen, edellisessä 6- pykäläisessä mallissa ensimmäinen vaihde oli turhan pitkä. Myös lisääntynyt teho sekä vääntö saavat oman pakettini tulemaan hyvin vaivattomasti perässä. Liisääntynyt vääntö tekee myös sen, että kulutus on merkittävästi pienempää kuin 4.0d mallissa kuin mitä se oli 3.0d mallissa. Vaihtoautoina 3.0d/ 4.0d mallien hintaerot eivät ole suuria, uutena hintaeroa on vielä tuntuvasti. Tätä kannattaa harkita, kun mietitään laadukkaan vetoauton hankintaa isolle veneelle. Toki aina kannattaa käydä käytännössä kokeilemassa. Omalta osaltani voin suositella kyseistä mallia kovaan vetoon, jossa vetoautolta vaaditaan paljon. Autohan on erinomainen luonnollisesti aivan päivittäisessä ajossa, en minäkään koko ajan vene perässä liiku...heh!
Quicksilver on löytänyt veturinsa

Nykyään markkinoilta löytyy myös X5 M 5.0d, voin vain kuvitella kuinka hyvä se on. Ehkä sellainen seuraavaksi...

Turvallista veneen vetoa maanteillä!


torstai 19. toukokuuta 2016

Lämpimän veden etsintää selkämerellä

Ei alkanut vappuna tämäkään merilohikausi, mutta onneksi sentään toukokuun puolivälissä päästiin merelle. Samalla tarjoutui mahdollisuus hypätä kaverini Havun XO 270- mallisen uisteluveneen kyytin. Kyseessä ei ole lainkaan aivan tavallinen uisteluvene, joten tätä mahdollisuutta ei voinut jättää väliin. Reposaaressa meni aluksi laiturilla tovi, kun ihastelin venettä.

XO 270

XO on kotimaista suunnittelua - valmistetaan Puolassa

Vauhtia olivat antamassa Mercuryn 2 x 200hv

Kevät Porissa ja itse Selkämerellä oli ollut vähintäänkin kalaisa, kun syönnöslohta oli saatu alueelta erinomaisesti ja olipahan joukossa vaelluskalaakin. Polte on ollut kova, joten merelle oli päästävä. Keskeiset asiat, joihin olemme kiinnitäneet huomiota viime vuosina ovat olleet vedenlämpö sekä syöttikalaparvet. Yleensä nämä myös löytyvät saman yhtälön takaa eli silakkaparvet pyrkivät olemaan lämpimän veden alueella keväisin. Merilohia oli saatu paljon Länsikepin alueelta, mutta tarkistimme tämän alueen vedenlämmöt, jotka olivat vain 5- astetta. Tämä oli vähän, joten arvelimme tässä vaiheessa lämpimän veden olevan ulompana. Ajoimme Länsikepiltä vielä ulos 15-20km. Täältä löytyikin syvän veden päältä lämmintä vettä, vedenlämmön ollessa 7.4 astetta. Reilun kahden asteen ero on keväällä hyvin merkittävä. Kaikuluotain todisti myös sitä, että silakkaparvet olivat täälllä.

Aamupäivän saimme pörrätä paikoilla suhteellisen rauhassa ja jatkoimme alueen haravointia. Yhdessä vaiheessa löysimme valtavia silakkaparvia ja pian ensimmäisen räikänhuuto näki päivänvalon. Pirteä lohi ja Havu hyppäsin vavanvarteen. Perinteinen vartin väsytys ja lohi haavimisetäisyydellä. Kyseinen yksilö oli hyvin tankannut ja vajaan 8kg painoinen syönnöslohi. 
Selkämeren syönnöslohi

Kippari- Hannua ohjeistettiin kaartamaan uudestaan samaan paikkaan ja näin Hannu tekisin. Noin 200m edellisestä paikasta, niin räikkä huusi úudestaan. Sama setti ja lattialla köllötti tällä kertaa 6kg painoinen syönnöslohi. 

Samasta parvesta poimittua

Kahden kalan päivä merilohenuistelussa on sellainen asia, josta kannattaa aina olla kiitollinen. Saimme ruokakalat ja seuraavat olisikin jo päästetty takaisin kasvamaan. Loppuilta ei kumma kyllä tarjonnut enempää tapahtumia, mutta olimme hyvin tyytyväisin mielin. Veneessä oli vallinnut koko päivä rento meininki ja muistuttelin koko ajan, että lohenuistelu on pitkäjänteistä hommaa. Täytyy lähteä siitä ajatusmallista liikkeelle, että ensin istutaan 6 tuntia ja sitten vasta alkaa tapahtua. Säätöjä pitää tehdä harkinnan mukaan, mutta ei liian dramaattisesti koko ajan. Pitää olla myös luotto omaan tekemiseen sekä paikkaan, mistä lohia tavoittelee. Tällä pääsee jo hyvin pitkälle.
Mercuryt kehräsivät mukavasti

Perätilan apuna toimii Lowrance & Fish Hawk


Ensimmäinen reissu on aina ensimmäinen reissu ja peli on avattu kauden osalta. Seuraavat 4 viikkoa pyritään uistelemaan ahkerasti lohta Selkämerellä ja toivotaan suotuisia tuulia.
Reissu takana ja tavaroiden purku

Kiitos Selkämeren antimista!

Ottipeleistä sen verran, että tänä vuonna ovat toimineet erityisesti seuraavat Rhino- peltien värit




Kireitä!



Ai niin. Jos moni on jahdannut pitkään 20kg painoista merilohta, niin pitkään oli odotettu Tampereella Tapparan mestaruutta. Meillä oli veneessä pienet mestaruusjuhlat;)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Rhino vetopeltien uutuusvärit 2016

Merilohikaudelle 2016 saatiin juuri toivottua väritäydennystä Rhino vetopeltien värimaailmaan. Muutama tummempi sekä kirkas sävy sieltä on selvästi puuttunut, mutta kevät toi tullessaan parannusta tähänkin asiaan. Kädet oikein syyhysivät, kun keväällä virittelin näitä uutuusvärejä valmiiksi merilohen pyyntiin. Tässä uutuusvärit kuvasarjan kera:

http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53
Crazy Bandit Xtra mag 150mm

http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53
 Old Witch Xtra mag 150mm

http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53

 Master Slapper xtra mag 150mm


http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53

 Firetiger xtra mag 150mm

http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53
 Firetiger Lax XL 150mm

http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53
Crazy bandit Lax XL 150mm


http://www.tr-products.fi/index.php?id=14&tr=2&ala=53
Old Witch Lax XL 150mm

Master Slapper Lax XL 150mm


Rhino vetopellit saat kätevästi verkkokaupasta...


tiistai 10. toukokuuta 2016

Lisää potkua vetopelteihin

Merilohet ovat selvästi jääneet tänä talvena syönnöstämään eri puolille Suomen sekä Ruotsin rannikkoa, sen sijaan että olisivat kaikki valuneet eteläiselle Itämerelle syönnöstämään. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jo huhtikuusta lähtien esimerkiksi Selkämereltä on onnistuttu samaan hyvin syönnöslohia. Toukokuun alku puolestaan on ollut ehkä yksi parhaista Porin edustalla sitten viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla. Lohta on saatu määrällisesti hyvin, niin pellillä kuin raksilla. Eivätkä nousulohet ole edes vielä saapuneet Selkämeren korkeudelle, joten paras aika on vielä edessä. Myös Ahvenanmaalta alkaa vähitellen kuulua... Siksi lohikuume käy kuumana ja erilaiset välineistöön liittyvät keskustelut.

Rhino vetopellit nousivat kauden 2015 aikana suuren kansan tietoisuuteen ja niillä saatiin mukavasti lohia eri puolilta Itämerta. Olemme saaneet paljon kyselyitä esimerkiksi aloittavilta merilohen uistelijoilta, että miten pellit kannattaa virittää. On muutama tärkeä asia, jotka kannattaa huomioida jotta Rhino- vetopelleistä saadaan paras teho irti. Tässä muutama vinkki:

Normaalisti vetopellit on varustettu yhdellä uistinrenkaalla, itse pellin sekä peräkoukun välillä. Tähän kannattaa ehdottomasti laittaa toinen uistinrengas, joka parantaa huomattavasti pellin uintia. Tämän jälkeen vetopelti ui huomattavasti eloisammin sekä kestää paremmin vetonopeutta. Uistinrenkaan tulee olla mallia erikoisvahva, koska tässä ei kannata kursailla ennätyslohen toiveissa. Rhinolta löytyy oma erikoisvahva uistinrengas, joka soveltuu hyvin saman malliston vetopelteihin.

Rhino vetopellit kannattaa varustaa kaksilla uistinrenkailla

Rhinolta löytyy oma erikoisvahva uistinrengas vetopelteihin

Toinen huomioitava asia on se, että vetopellissä kannattaa käyttää kunnon kuulalaakeroitua leikaria pellin etummaisessa uistinrenkaassa. Pelteihin kannattaa laittaa valmiiksi kunnon leikaria, niin pellit ovat heti valmiita rasiasta otettuna. Vetopeltihän sidotaan oikeaoppisesti siiman leikariin ja tässä välissä ei kannata käyttää lukkoja. Nämä eivät paranna pellin uintia, päinvastoin. Moni tykkää varmasti erikokoisista leikareista, itse suosin suuria leikareita. Rhinon mallistosta löytyvät vetopelteihin sopivat kuulalaakeroidut leikarit.

Vetopelti kannattaa varustaa kunnon kuulalaakeroidulla leikarilla

Rhinon omat erikoisvahvat kuulalaakeroidut leikarit sopivat pelteihin hyvin


Seuraavassa jutussa paneudumme tarkemmin vetopeltien koukutuksiin...


Kireitä!