Muistan ensimmäisen osallistumisemme Päijänteen järvilohikalojen
avoimeen sm- kilpailuun vuonna 2008 kuin eilisen. Ensimmäinen oma kunnon
uisteluvene oli hankittu edellisenä vuotena 2007 ja lähdimme keltanokkina
kokeilemaan Päijänteen aalloilla. Toki uistelu- uraa oli takana tuolloinkin
toistakymmentä vuotta, joten jotain tietoa meillä sentää oli. Päijänne
vesistönä oli meille täysin uusi. Tuolloin saimme kalaa sekä karkuutimme
viimeisenä kisapäivänä mukavan taimenen. Hypyssä irronnut taimen laittoi miehiin
sellaisen kipinän, että tänä vuonna osallistuimme seitsemännen kerran
tapahtumaan. Tapahtuma kuvaa parhaiten järvilohikalojen avointa sm- kilpailua,
koska se todellakin on hyvin järjestetty tapahtuma samanhenkisille
harrastajille. Kalan saaminen ei ole porukalla kaikki kaikessa, vaan
pikemminkin mukava yhdessä oleminen sekä ajatusten vaihtaminen. Toki porukka on
kaiken nähnyttä lohenuistelijaa, joten yleensä vesiltä tuodaan puntarille
jotain.
Vuodelle 2014 oli tapahtunut muutoksia alamitan suhteen, koska
päijänteen lohikalojen alamitta nousi 60cm tasolle. Näin ollen kisamitta oli
61cm, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Vuonna 2013 kisamitta oli 55cm. Muutos
on tervetullut ja tämä voisi varmasti olla myös välillä 62-65cm.
Tänä vuonna lähdimme puolustamaan edellisvuoden seitsemättä sijaa
sekä pyhäpäivän kolmatta tilaa. Täältä hieman edellisvuoden raporttia
päitsiltä. Tällöin puntarille tuotiin 2670g painoinen taimen. Vuonna 2011
aloimme pääsemään hieman sisään Virmailanselän kalastukseen. 2011 saimme useita
lähellä mittaa olevia kisakaloja sekä myös vuonna 2012. Nämä siis samoilta
paikoilta. Totesimme, että koluamme jatkossa näitä koska käyntimäärämme
Päijänteellä eivät riitä koko järven ottipaikkojen etsimiseen. Vuonna 2013
saimmekin jo näiltä paikoilta kisakalan, joten tämä lisäsi uskoa touhuun.
Vuoden 2014 kisasuunnitelman ehkä jo arvaattekin;)
Kisapäivä nro 1 käynnissä
Kisan avaus alkoi kuten aikaisemminkin, ainoa muutos oli se ettei
kunnanjohtaja ehtinyt paikalle tänä vuonna. Liekö julkisen talouden säästöt
iskeneet tähänkin sektoriin...heh! Osallistujamäärät ovat valitettavasti
vähentyneet viime vuosina ja tähän on varmasti monia syitä. Ehkä mainitsemisen
arvoiset syyt ovat kuitenkin taloudellinen suhdanne sekä viime vuosien heikko
kalantulo. Siinä missä kisassa oli vielä 150 venekuntaa muutama vuosi sitten,
niin tänä vuonna kisassa oli 90 venekuntaa. Tänä on vielä paljon, mutta trendi
on huolestuttava.
Mutta sekä mikä ei osoita taantumisen merkkejä, on perjantai-
illan karaoke. Se raikaa Padasjoen venesatamassa entiseen malliin. Heti kun
astuimme sisään rantaravintolaan, niin johan siellä oli RUOSKA mikrofonin
ääressä. Ja joku vielä väittää etteivät kalamiehet osaisi laulaa...
Kisa starttasi klo 09:00, jonka jälkeen suuntasimme
Virmailanselälle. Vesi päijänteellä oli +15 astetta, joka on kylläkin paljon.
Lämmin syksy on tehnyt sen, että vesi on tasalämpöistä hyvin syvälle saakka.
Troolareilta saimme tiedon, että vedenlämpö on 15- astetta aina 20m saakka.
Tämä ei tietysti luvannut liikoja, mutta oma venekuntamme innostuu haasteista.
Ville & raksinviritys
Kisa meinasi alkaa loistavasti, kun edellisvuoden ottipaikan
kohdalta ulommainen plaanari lähti ja lujaa. Ville ehti ottaa vavan käteen sekä
pitää tätä hetken aikaa. Kala pärskäytti veneen takana ja irtosi tässä
rimpuilussa. Katsoimme Villen kanssa toisiamme ja totesimme, että ensimmäinen
kisakala oli kiinni. Vaikka perjantain karaoke hieman painoi pohkeissa, niin
kyllä äijiin tuli virtaa tämän episodin jälkeen. Kala nappasi syvyyskäyrän
matalammalta puolelta eli noin 9-12m vedestä, josta edellisvuotena saimme
kaloja. Tämän jälkeen kokeilimme muutamia matalikon reunoja, joissa vettä oli
6m. Nämä tuottivat haukia, joten muutaman tunnin kokeilun jälkeen palasimme
syvän veden äärelle. Seurasi useamman tunnin rauhallinen osuus.
Kovaa pyyntiä, vaikka aina ei vapa nytkähtele
Aavistelin itse, että tänään kala saattaisi olla aktiivinen kisan
lopputunteina. Kisa päättyy klo 18:00. Sovimme, että vedämme ottipaikan reunan
loppuillasta syvän päältä jossa vettä noin 30-40m.
Ottipaikka
Olimme katsoneet kelloa, että kisaa on jäljellä vajaa tunti.
Olimme sopineet, että klo 17:30 jälkeen alamme miettimään vehkeiden
ylöskelaamista. Klo 17:20 tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin Paatsalon
läheltä seurasi tuplatärppi. Toisen puolen sisimmäinen plaanari lähti erittäin
lujaa peräaaltoon sekä toisen puolen ulommaisen kelan räikkä huusi tasaisen
rauhallisesti. Otimme sisintä plaanari sisään ensin. Ville sai kelattua kalaa
sisään jokusen minuutin, jolloin näimme sen jurovan perävirrassa. Meidän
silmään kala näytti reilulta taimenelta, joten taisi pientä jännitystä olla
ilmassa. Tämä kala kuitenkin irtosi ja Villestä paistoi selkeä pettymys. Ville
tiesi kuten minäkin, että tällä kalalla oltaisiin oltu kisassa korkealla.
Murheille ei kuitenkaan ollut aikaa, koska toisella puolella oli kala kiinni.
Annoin Villen kelata tämänkin. Kala tuli ylös noin kymmenessä minuutissa, mutta
tunsimme tämänkin olevan hyvän kokoisen taimenen. Kala haavittiin peräaallosta
ylös ja suoritimme kalan mittauksen veneessä. Kalan pituus näytti oman mittamme
mukaan 61cm, ja nyt alkoi jännittää. Molemmat kalat olivat ottaneet Anchovy Special Rainbow väriin, vaikka näitä ei ollut vedossa
kuin 2 kpl. Tämä oli ilmeisesti päivän väri taimenen suhteen.
Veimme kalan puntarilla, mutta 9mm erotti meidän päivän
kolmannesta sijasta. Virallinen punnitus kertoi kalan pituudeksi 60.1cm, joten
tätä ei luonnollisestikaan hyväksytty kisaan. Pakko myöntää, että kyllähän se
hieman harmitti kun se oli näin lähellä. Puntarille tuotiin vain 2kpl
mittakaloja, joten marginaalit ovat pienet. Venekuntamme oli kuitenkin hyvin
tyytyväinen, koska mittakalan saamiseen Päijänteeltä pitää aina olla
tyytyväinen. Etenkin kun huomioidaan se, että saamakkeella oli ensimmäisenä
päivänä paljon enemmänkin. Tätä se on vetouistelu on ja tämä pitää nälän yllä
tulevia vuosia ajatellen.
MIttakala 60.1cm, mutta 9mm kisamitasta
Toiseen kisapäivään lähdimme siitä tilanteesta, että lähdemme
kokeilemaan samaa paikka mistä kala söi edellisenä päivänä. Todettakoon se
vielä, että lauantain lopetuksen yhteydessä oli syöty 8 raksia, joten viimeinen
tunti oli tapahtumarikas. Miksipä siis paikkaa vaihtamaaan.
Kisapäivä nro 2 starttasi klo 07:00
Pyhänä oli
kalakeli
Paatsalon
vieressä on hyvin syvää aivan rannan tuntumassa
Pyhänä päivä kului hyvin verkkaisesti ilman tapahtumia. Klo 12:40
edellispäivän ottipaikalta uistellessamme niin reunimmainen plaanari lähti
lujaa. Erikoista oli se, että tänä viikonloppuna kaikki lähdöt olivat
yllättävän rajuja. Tällä kertaa olin itse vavan päässä ja sanoin Villelle, että
tämä kala se vain jatkaa menoaan. Kala otti taas kerran Rainbow huppuun.
Hetken ehdin pitää vapaa kädessä, kunnes tunsin että siima löystyi. Kun tarkistimme
pyydön, niin takakoukut olivat hieman suoristuneet. Merkillisen vauraita kaloja
tuntui osuvan kohdallamme tällä kertaa. Mutta kilpailuun suhteen tämä ei auta.
Viimeinen tunti ei tuottanut tällä kertaa mitään, joten tällä kertaa ei
lähdetty kotiin palkintojen kera. Mutta pakko se on myöntää, että olimme
viikonloppuun hyvin tyytyväisiä. Tapahtumia oli todella paljon ja voidaan
todeta, että voitto oli lähes käsinkoskelteltavissa, mutta ei tällä kertaa se
ei ollut meidän. Tässä lajin suola piileekin.
Toinen asia mikä oli meille hyvin tunteellista, oli se että
kyseessä oli hienosti palvelleen Dragon viimeinen reissu. Uskollinen soturi
vaihtuu ja tilalle saadaan lokakuun alusta Quicksilver Captur Pilothouse 675.
Kerron tästä hieman tarkemmin erikseen. Seitsemän vuotta Dragon kyydissä olivat
antoisia sekä kalaisia. Luopuminen on luonnollisesti hankalaa, mutta uskon
Dragon löytävän hyvän kodin.
Itse Päijänteen kisassa saatiin 4 kalaa ja osallistujia oli 90 venekuntaa. Voidaan todeta, että pohja on saavutettu ja tästä voidaan vain nousta ylöspäin. Ehkä 1-2 viikkoa myöhäisempi kisan järjestäminen olisi toivottu muutos, mutta vähentääkö tämä väkeä entisestään niin vaikea sanoa. Usko on kova siihen, että ensi vuonna kaikki on toisin.
Kiitos kisajärjestäjille hienosta viikonlopusta ja ensi vuonna
näemme taas!
Kireitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti