tiistai 5. elokuuta 2014

Lempäälän Kuokkalankoski

Juniori alkaa päästä kalastuksen makuun ja tänä vuonna mieli Oliver  jo koskikalastukseen. Itse aikanaan kalastelin ahkeraan Lempäälän Kuokkalankoskella, josta on tullut melkoinen kasa taimenia aikanaan nostettua sekä toutaimia kalasteltua. Koski on kokenut hienon muutoksen, mutta perusolemus on säilynyt. Koski koostuu kolmesta osiosta: Katepalin tehtaan viereinen koski, rautatiesillankoski hakkarissa sekä viimeinen koski museoraitilla ennen kuin koski laskee järveen. Huippusesonki koskella on luonnollisesti keväällä sekä syksyllä. Ajattelimme kuitenkin käydä tutustumassa koskeen ja suoristamassa siimoja. Oliver varustautui umpikelalla sekä Deadfish vaappujen avulla. Itse heittelin putkiperhoa spinflugamenetelmällä, josko syvänteessä olisi joku hereillä. Kalastimme Hakkarinkoskella sekä Katepalin viereisellä koskiosuudella.

Hakkarinkoski

Hakkarinkosken niska on kyllä hienon näköinen näin citykoskeksi. Annoin Oliverin heitellä täällä rauhassa ja pari kalaa Oliver onnistui tartuttamaan, mutta näitä ei vielä saatu näkösälle. Oliverin mielestä ne olivat taimenia, kalajuttuja vai kuinka?
Katepalin koski on hyvin moni-ilmeinen ja koskenkunnostus on onnistunut hienosti. Etenkin isot kivet tekevät koskesta hienon kalastaa ja tarjoavat kaloille suojapaikkoja. Aloitimme kalastuksen loppuliu`sta.

Katepal

Oliver innostui heittämään kivenuomia tarkasti sekä koskensivuhaaroja. Pian kalansyönti tuntui alkavan ja vapa taipuvan.

Deadfishiin napannut Ahven - 6cm väri SP

Seuraavaksi oli hauen vuoro napata Deadfishiin

Itse en ehtinyt lainkaan kalastaa, kun Juniori tempoi kalaa ylös

Kaikki huipentui siihen, että Oliver halusi heittää putkiperhoani hyrräkelalla. Avitan tässä hieman ja annoin pojan kelata setin ylös. No eikös siihenkin vielä Ahven napannut. Ei tässä isiä tarvita enää kuin haavimieheksi;) Tarkoitus on käydä tänä vuonna Kotkassa heittämässä korkeakosken kalastuslaiturilla, joten saas nähdä miten siellä käy...

Putkiperhoon haksahtanut ahven

Komea taimen Näsijärvestä Heinäkuussa

Kalakaverini Ville oli ajeluttamassa uutta venettään Näsinselällä Näsijärven eteläpäässä ja keli oli suhteellisen tuulinen. Perässä vaappuja ja mm. Deadfish vaappuja pintavedossa. Hyvin nopeasti uistelun alkamisesta, niin reunimmaisen vapaan otti kala syvänteen päältä. Pian kala olikin ilmassa ja paljasti itsensä muuksi kuin kuhaksi. Oli kuulemma ollut pientä jännitystä ilmassa, kun taimenta kelattiin veneeseen. Komeita hyppyjä taneli oli esittänyt heinäkuisella näsinselällä. Kun kala saatiin veneeseen, niin taimenen strateginen paino oli 2,85kg. Tämä oli Villen uuden veneen ennätyskala tähän mennessä ja Faster 515 soveltuu erinomaisesti Näsijärven kalastukseen. 

Taimen 2,85kg ja Deadfish 8cm väri B

Näsijärven kuhankalastus

Kuhakesä Näsijärvellä on ollut poikkeuksellinen, ensin kesäkuu oli erittäin kylmä ja kuhat loistivat kadoksissa. Sitten seurasi helleaalto, joka nosti vedenlämmön todellinen lukemiin aina välille 23- 26 astetta. Sinänsä tämä on kuhalle optimaalinen lämpötila, mutta kuhanpyynti on jostain syystä tökkinyt.

Heinäkuun alusta kuhaa saatiin isoilla painoilla syvänteen päältä ja SYVÄLTÄ. Isoja puntteja sai käyttää luokkaa 100-200g. Vedenlämmön noustessa heinäkuun loppua kohden alkoi tämäkin metodi hieman pettää. Teimme vesille pari reissua ja kun katselin kalapäiväkirjaa 90- luvulta sekä 2000- luvun samanlaisilta intiaanikesiltä, niin silloin isoa kuhaa on saatu näin lämpimällä vedellä pimeään yöaikaan. Toki kuhaa saa päivälläkin, mutta isompaa kuhaa ei meidän kokemuksen mukaan saa näin lämpimän veden aikaan. Alkukaudesta ja loppukaudesta vesien hieman viilennyttyä, niin isoa kuhaa saa kyllä aivan päivälläkin. Näin mekin saimme juhannuksena toiselta järveltä.

Kuhapartio vesillä

Aurinkoa voi vesillä lähteä ottamaan, mutta yleensä isompaa kalaa alkaa tulemaan vasta noin 23:00 aikoihin. Paras ajankohta onkin ehdottomasti 23:00- 02:00, joka tietysti näkyy seuraavana aamuna silmäpusseina. Kaikilla reissuilla mitä teimme, niin kuhansyönti oli kiivasta juuri puolenyön sekä 01:00 välisenä aikana. Saattoi olla ettei yhtään kuhaa ollut tullut ja sitten yhtäkkiä tuli pienessä ajassa 4-6 mittakuhaa.

Tästä alkaa ottiaika

Myös takilat ovat antaneet kuhaa

Parina reissuna on ukkonen kiusannut kovasti ja olemme saaneet väistyä ukkosen tieltä hyvinkin nopeasti. Tuolloin tuuli on noussut todella kovaksi ja vettä on tullut kuin ämpäristä niskaan. Lämpötilakin laski niin että oli pakko kaivaa kelluntapuvut päälle.
Öinen nässy ja kelluntahaalarit

Kuha ukkoskuuron keskeltä

Öinen nässy sekä etenkin valkeneva aamu on kyllä kotijärvellä sanoin kuvaamattoman kaunis. Kyllä siinä mieli lepää...

Tyyni nässy

Kuin mereltä

Tukikohta ja Villen uusi Faster


maanantai 4. elokuuta 2014

Takilakalastusta Näsijärvellä

Sattuipa sitten kerrankin, kun olimme retkeilyreissulla Näsijärvellä jossa yövyimme Peronsaaressa. Kyseinen saari on muutenkin erinomainen tukikohta yöpyä veneessä laiturissa tai hyödyntää saaressa olevia mökkejä. Hinta on kosmeettinen.

Peronsaari

Otan mukaan reissulle noin 8 vapaa ja ajattelin hieman kalastella vaimon  ottaessa aurinkoa. Ajattelin panostaa takiloihin ja virittää ne erittäin syvälle koljonselän syvänteeseen, jossa syvyyttä on 60m. Ideana hieman sama mitä Saimaalla ja Puulalla tehdään onnistuneesti, että järvilohia pyydetään syvältä myös kesällä. Näsijärven lohikanta on niukempi kuin edellä mainituissa vesistöissä, mutta meillä tämä takilakalastus kulttuuri on olematon, jos sitä edes on. Myös kesäinen jalokalanpyynti on käytännössä sitä mitä kuhanpyynnin yhteydessä saadaan. Panostin myös vetovauhtiin, koska vesi oli erittäin lämmin noin 25- astetta. Pidin vetovauhtina noin 4.5- 5 km/h ja viritin vetoon Northern King vetopeltejä . Vaikka raksimies olenkin, niin vedimme aikanaan paljon lohikalaa nässyllä elokuussa takiloilla ystävänä Pasi Mäntylän kanssa. Saimme etenkin taimenta mukavasti ja juuri pelleillä. Vetovauhti oli liian kova rakseille, joiden uskon toimivan paremmin kylmemmässä vedessä sekä rauhallisella vauhdilla vedettynä.

Kyseessä oli lähinnä kokeiluluonteinen asia ja tarkoituksena oli hieman kerätä plotteriin paikkatietoja ja merkitä jyrkkiä penkkojen reunoja. Mukavaa ja leppoisaa puuhaa, jossa ei ole suurta pelkoa saaliista. Mutta uskon itse, että tästäkin saa toimivan konseptin joka pitää opetella. Ovatko kalat 15m vedessä vaiko 30m vedessä. Toki luotaimessa näkyy, että missä kalat ovat mutta kysymys kuuluukin, että mistä syvyydestä ne ottavat. Ovatko pohjan kalat aktiivisia vaiko väliveden. Nämä selviävät vasta vuosien kokeilulle. Ja pitää muistaa, että esimerkiksi Puruvedellä elokuu on yksi parhaimmista takilakuukausista kun konkarit tietävät juuri missä syvyydessä järvilohi saalistaa. Ehkä nässylläkin vielä joskus?

Vaimo kannella aurinkoa ottamassa ja mies hikoilee ratissa

Olin kaartanut syvänteitä parisen tuntia ja sivuvavoista olin saanut muutaman kuhan, vaikka sielläkin painoa oli toistasataa grammaa. Nämä olivat hyvin pieniä yksilöitä ja syvältä nekin vain tulivat. Kaarsin määrätietoisesti kahta erittäin syvää syvännettä, jotta opin tuntemaan näiden reunat. Eräs reuna, jossa syvyys putoaa 61m syvyydestä noin 40 metrin veteen, oli paljon kalaa noin 25m syvyydessä. Viritin omat takilani noin 25m syvyyteen ja kummassakin takilassa minulla oli 2 vapaa.

Takilat koljonselän syvänteessä 25m syvyydessä

Mutta sitten tapahtuikin se mitä en ollut osannut odottaa. Juuri penkassa, jossa kalaparvia sekä kaaria oli paljon niin alempi takila laukesi 25m syvyydestä. Katsoin ensin kuinka vapa niiasi ja sitten siima kiristyi kovasti taakse. Hetken päästä veneen perässä oli lohi ilmassa. Autopilotti ohjasi venettä rauhallisesti eteenpäin ja vaimo oli täysin tietämätön, että mitä veneen perässä tapahtuu. Otin kalaa rauhallisesti sisään ja samalla aloin tekemään valmisteluja kalan saamiseksi veneeseen. Tässä vaiheessa kuitenkin tajusin, että minullahan ei ollut haavia lainkaan. Heitimme turhat romppeet autotalliin retkeilyn tieltä ja siellähän se haavikin oli. Tajusin, että tästähän tulee mielenkiintoista. Otin kalaa rauhassa sisään ja varmaan noin vajaan vartin kuluttua kala oli hyvin rauhallisena veneen peräaallossa. En keksinyt mitään millä kalan voisi nostaa ylös. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin yrittää nostaa järväriä veneeseen siimasta. Sainkin kalan hienosti veneen vierelle sekä hyvän otteen siimasta, mutta kuinkas kävikään. Hieman sain lohta nostettua ja sinnehän se veteen putosi. Jäi vielä Northern Kingin koukkuun pala suupieltä.

 Ei kaikunut koljonselällä kirosanat, vaan hiljainen harmitus. Tosin olisin kyllä voinut päästään kalan muutenkin takaisin, koska pakkasessa oli vielä hyvin kalaa. Olisihan ollut kiva kala mitata tarkemmin ja päästään takaisin. Järväri oli painoltaan luokkaa 3-4kg, mitä tuossa tilanteessa pystyy arvioimaan. Se mikä mieltä kuitenkin lämmitti oli se, että tietynlainen tavoite oli täyttynyt Näsijärven takilakalastuksen osalta. Tämä antoi uskoa tekemiseen, jota jatketaan elokuussa.

Seuraavana aamuna oli mukava herätä veneestä kauniiseen Näsijärven aamuun.

Aamuinen nässy