Päijänteen järvilohikalojen avoimet SM-kilpailut 2014 - Padasjoki

Muistan ensimmäisen osallistumisemme Päijänteen järvilohikalojen avoimeen sm- kilpailuun vuonna 2008 kuin eilisen. Ensimmäinen oma kunnon uisteluvene oli hankittu edellisenä vuotena 2007 ja lähdimme keltanokkina kokeilemaan Päijänteen aalloilla. Toki uistelu- uraa oli takana tuolloinkin toistakymmentä vuotta, joten jotain tietoa meillä sentää oli. Päijänne vesistönä oli meille täysin uusi. Tuolloin saimme kalaa sekä karkuutimme viimeisenä kisapäivänä mukavan taimenen. Hypyssä irronnut taimen laittoi miehiin sellaisen kipinän, että tänä vuonna osallistuimme seitsemännen kerran tapahtumaan. Tapahtuma kuvaa parhaiten järvilohikalojen avointa sm- kilpailua, koska se todellakin on hyvin järjestetty tapahtuma samanhenkisille harrastajille. Kalan saaminen ei ole porukalla kaikki kaikessa, vaan pikemminkin mukava yhdessä oleminen sekä ajatusten vaihtaminen. Toki porukka on kaiken nähnyttä lohenuistelijaa, joten yleensä vesiltä tuodaan puntarille jotain.

Vuodelle 2014 oli tapahtunut muutoksia alamitan suhteen, koska päijänteen lohikalojen alamitta nousi 60cm tasolle. Näin ollen kisamitta oli 61cm, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Vuonna 2013 kisamitta oli 55cm. Muutos on tervetullut ja tämä voisi varmasti olla myös välillä 62-65cm.

Tänä vuonna lähdimme puolustamaan edellisvuoden seitsemättä sijaa sekä pyhäpäivän kolmatta tilaa. Täältä hieman edellisvuoden raporttia päitsiltä. Tällöin puntarille tuotiin 2670g painoinen taimen. Vuonna 2011 aloimme pääsemään hieman sisään Virmailanselän kalastukseen. 2011 saimme useita lähellä mittaa olevia kisakaloja sekä myös vuonna 2012. Nämä siis samoilta paikoilta. Totesimme, että koluamme jatkossa näitä koska käyntimäärämme Päijänteellä eivät riitä koko järven ottipaikkojen etsimiseen. Vuonna 2013 saimmekin jo näiltä paikoilta kisakalan, joten tämä lisäsi uskoa touhuun. Vuoden 2014 kisasuunnitelman ehkä jo arvaattekin;)

Kisapäivä nro 1 käynnissä

Kisan avaus alkoi kuten aikaisemminkin, ainoa muutos oli se ettei kunnanjohtaja ehtinyt paikalle tänä vuonna. Liekö julkisen talouden säästöt iskeneet tähänkin sektoriin...heh! Osallistujamäärät ovat valitettavasti vähentyneet viime vuosina ja tähän on varmasti monia syitä. Ehkä mainitsemisen arvoiset syyt ovat kuitenkin taloudellinen suhdanne sekä viime vuosien heikko kalantulo. Siinä missä kisassa oli vielä 150 venekuntaa muutama vuosi sitten, niin tänä vuonna kisassa oli 90 venekuntaa. Tänä on vielä paljon, mutta trendi on huolestuttava.

Mutta sekä mikä ei osoita taantumisen merkkejä, on perjantai- illan karaoke. Se raikaa Padasjoen venesatamassa entiseen malliin. Heti kun astuimme sisään rantaravintolaan, niin johan siellä oli RUOSKA mikrofonin ääressä. Ja joku vielä väittää etteivät kalamiehet osaisi laulaa...

Kisa starttasi klo 09:00, jonka jälkeen suuntasimme Virmailanselälle. Vesi päijänteellä oli +15 astetta, joka on kylläkin paljon. Lämmin syksy on tehnyt sen, että vesi on tasalämpöistä hyvin syvälle saakka. Troolareilta saimme tiedon, että vedenlämpö on 15- astetta aina 20m saakka. Tämä ei tietysti luvannut liikoja, mutta oma venekuntamme innostuu haasteista.

Ville & raksinviritys

Kisa meinasi alkaa loistavasti, kun edellisvuoden ottipaikan kohdalta ulommainen plaanari lähti ja lujaa. Ville ehti ottaa vavan käteen sekä pitää tätä hetken aikaa. Kala pärskäytti veneen takana ja irtosi tässä rimpuilussa. Katsoimme Villen kanssa toisiamme ja totesimme, että ensimmäinen kisakala oli kiinni. Vaikka perjantain karaoke hieman painoi pohkeissa, niin kyllä äijiin tuli virtaa tämän episodin jälkeen. Kala nappasi syvyyskäyrän matalammalta puolelta eli noin 9-12m vedestä, josta edellisvuotena saimme kaloja. Tämän jälkeen kokeilimme muutamia matalikon reunoja, joissa vettä oli 6m. Nämä tuottivat haukia, joten muutaman tunnin kokeilun jälkeen palasimme syvän veden äärelle. Seurasi useamman tunnin rauhallinen osuus.

Kovaa pyyntiä, vaikka aina ei vapa nytkähtele

Aavistelin itse, että tänään kala saattaisi olla aktiivinen kisan lopputunteina. Kisa päättyy klo 18:00. Sovimme, että vedämme ottipaikan reunan loppuillasta syvän päältä jossa vettä noin 30-40m.

Ottipaikka

Olimme katsoneet kelloa, että kisaa on jäljellä vajaa tunti. Olimme sopineet, että klo 17:30 jälkeen alamme miettimään vehkeiden ylöskelaamista. Klo 17:20 tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin Paatsalon läheltä seurasi tuplatärppi. Toisen puolen sisimmäinen plaanari lähti erittäin lujaa peräaaltoon sekä toisen puolen ulommaisen kelan räikkä huusi tasaisen rauhallisesti. Otimme sisintä plaanari sisään ensin. Ville sai kelattua kalaa sisään jokusen minuutin, jolloin näimme sen jurovan perävirrassa. Meidän silmään kala näytti reilulta taimenelta, joten taisi pientä jännitystä olla ilmassa. Tämä kala kuitenkin irtosi ja Villestä paistoi selkeä pettymys. Ville tiesi kuten minäkin, että tällä kalalla oltaisiin oltu kisassa korkealla. Murheille ei kuitenkaan ollut aikaa, koska toisella puolella oli kala kiinni. Annoin Villen kelata tämänkin. Kala tuli ylös noin kymmenessä minuutissa, mutta tunsimme tämänkin olevan hyvän kokoisen taimenen. Kala haavittiin peräaallosta ylös ja suoritimme kalan mittauksen veneessä. Kalan pituus näytti oman mittamme mukaan 61cm, ja nyt alkoi jännittää. Molemmat kalat olivat ottaneet Anchovy Special Rainbow väriin, vaikka näitä ei ollut vedossa kuin 2 kpl. Tämä oli ilmeisesti päivän väri taimenen suhteen.

Veimme kalan puntarilla, mutta 9mm erotti meidän päivän kolmannesta sijasta. Virallinen punnitus kertoi kalan pituudeksi 60.1cm, joten tätä ei luonnollisestikaan hyväksytty kisaan. Pakko myöntää, että kyllähän se hieman harmitti kun se oli näin lähellä. Puntarille tuotiin vain 2kpl mittakaloja, joten marginaalit ovat pienet. Venekuntamme oli kuitenkin hyvin tyytyväinen, koska mittakalan saamiseen Päijänteeltä pitää aina olla tyytyväinen. Etenkin kun huomioidaan se, että saamakkeella oli ensimmäisenä päivänä paljon enemmänkin. Tätä se on vetouistelu on ja tämä pitää nälän yllä tulevia vuosia ajatellen.

MIttakala 60.1cm, mutta 9mm kisamitasta

Toiseen kisapäivään lähdimme siitä tilanteesta, että lähdemme kokeilemaan samaa paikka mistä kala söi edellisenä päivänä. Todettakoon se vielä, että lauantain lopetuksen yhteydessä oli syöty 8 raksia, joten viimeinen tunti oli tapahtumarikas. Miksipä siis paikkaa vaihtamaaan.

Kisapäivä nro 2 starttasi klo 07:00

Pyhänä oli kalakeli

Paatsalon vieressä on hyvin syvää aivan rannan tuntumassa

Pyhänä päivä kului hyvin verkkaisesti ilman tapahtumia. Klo 12:40 edellispäivän ottipaikalta uistellessamme niin reunimmainen plaanari lähti lujaa. Erikoista oli se, että tänä viikonloppuna kaikki lähdöt olivat yllättävän rajuja. Tällä kertaa olin itse vavan päässä ja sanoin Villelle, että tämä kala se vain jatkaa menoaan. Kala otti taas kerran Rainbow huppuun. Hetken ehdin pitää vapaa kädessä, kunnes tunsin että siima löystyi. Kun tarkistimme pyydön, niin takakoukut olivat hieman suoristuneet. Merkillisen vauraita kaloja tuntui osuvan kohdallamme tällä kertaa. Mutta kilpailuun suhteen tämä ei auta. Viimeinen tunti ei tuottanut tällä kertaa mitään, joten tällä kertaa ei lähdetty kotiin palkintojen kera. Mutta pakko se on myöntää, että olimme viikonloppuun hyvin tyytyväisiä. Tapahtumia oli todella paljon ja voidaan todeta, että voitto oli lähes käsinkoskelteltavissa, mutta ei tällä kertaa se ei ollut meidän. Tässä lajin suola piileekin.

Toinen asia mikä oli meille hyvin tunteellista, oli se että kyseessä oli hienosti palvelleen Dragon viimeinen reissu. Uskollinen soturi vaihtuu ja tilalle saadaan lokakuun alusta Quicksilver Captur Pilothouse 675. Kerron tästä hieman tarkemmin erikseen. Seitsemän vuotta Dragon kyydissä olivat antoisia sekä kalaisia. Luopuminen on luonnollisesti hankalaa, mutta uskon Dragon löytävän hyvän kodin.

Itse Päijänteen kisassa saatiin 4 kalaa ja osallistujia oli 90 venekuntaa. Voidaan todeta, että pohja on saavutettu ja tästä voidaan vain nousta ylöspäin. Ehkä 1-2 viikkoa myöhäisempi kisan järjestäminen olisi toivottu muutos, mutta vähentääkö tämä väkeä entisestään niin vaikea sanoa. Usko on kova siihen, että ensi vuonna kaikki on toisin.

Kiitos kisajärjestäjille hienosta viikonlopusta ja ensi vuonna näemme taas!

Kireitä!

Näsijärven kuhakauden päätös 2014

Syyskuu näyttää olevan vielä täynnä aurinkoa, mutta henkisesti raksikalastaja aloittaa henkisen valmistautumisen syyskuussa jalokalapyyntiin ja on aika hyvästellä kuhankalastus. Elokuun lopussa teimme vimeisen viikonloppureissun Näsijärvelle kuhankalastuksen perässä ja yövyimme perinteisesti Peronsaaressa. 

Tällä kerttaa lähdimme koittamaan kuhaa matalasta, mutta painotusta annettiin olla reilusti. Kuhanveto painotettiin matalien pattien ympärille, jossa syvyyttä 5- 10m.

 Ottipaikkaa keväästä syksyyn

Liekö jjgikalastus innostunut poikaani Oliveria käyttämään hajusteita sekä syöttejä uistelussakin. Oliver oli sitä mieltä, että Dorado Tender toimii paremmin kuin koukussa on herkullinen lakupala;) Näin pinttynyt uistelija ei ole edes moista kokeillut, joten kokeilematta ei voi tietää...heh!

Dorado Tender + lakupala

Uistelussa matalassa tuotti ennätysmäärän kuhaa näin keskellä päivää. Noin parin, kolmen tunnin uistelun tuloksena oli puolentusinaa kuhaa, joten kyllä kuha matalassa viihtyy lämpimän veden aikaan. 

Kuhalle maistui HK

Kalamiehelle on mieluisaa roikottaa kalaa

Peronsaaren kallio

Peronsaaren syvänne on tunnettua ottipaikkaa

Kuhakausi 2014 oli Nässyllä lämpimästä kesästä huolimatta haasteellinen. Pienempää kuhaa tuli mukavasti, ajoittain vielä oikein paljonkin. Isompi kuha luokassa 3-5kg oli haasteellisempi saada siiman päähän ja muutaman kanssa olen aiheesta haastellut, joiden näkemys oli että veden lämmetessä näin lämpimäksi pintavedestä loppuu happi. Tämän johdosta isompi kala on passiivinen ja ei välttämättä oleile aivan pintakerroksessa. Monen pienen kuhajärven kalastajalle on tuttua joka kesän osalta, että tietyssä vaiheessa kuhankalastus menee aivan lukkoon. Alkukaudesta nässyltä nostettiin muutamia komeita kuhia ja kyllä syyskuu vielä kuhakuukaudeksi luokitellaan. Jokainen hetki vesillä on mahdollisuus...

Lempäälän kuokkalankosken iltakalastus

Ei iltaa etteikö Kuokkalankoskelle kalaan ehtisi. On hyvä, että Pirkanmaalta löytyy myös koskikalastuskohteita, jonne on nopea mennä kalaan sekä etenkin tuleva "kalastussukupolvi" pääsee tutustumaan lajiin. 

Kaunis ilta kuokkalankoskella

Vaikka olen jo kerran kehunut, niin pitää edelleen antaa ruusuja Kuokkalankosken kunnostukselle. Koski on kyllä täysin erilainen menneisyyteen verrattuna ja nyt kaloille on paljon enemmän suojapaikkoja tarjolla. Tämä on varmasti taimenien ja muiden mieleen.

Suojapaikkoja jalokaloille

Kiven takaa voi tavoittaa taimenen, toutaimen tai hauen

Kuokkalankoskella tapahtui mielenkiintoinen asia, kun olin pojan kanssa kalassa. Koskella oli myös muita kalastajia, kuten aina. Eräs kalamies antoi Oliverille itse tekemänsä vaapun, josta Oliver innostui todenteolla. Ja kas kummaa, niin ensimmäisellä heitolla uistimeen täräytti heti ahven. Kerrassaan esimerkillistä käytöstä kalastavaa nuorisoa kohtaan ja tästä pitää antaa suuret kiitokset. Oliver muistaa tämän varmasti aina ja kyseisestä vaapusta on tullut todellinen suosikki.

Oliver ja kalastajanhattu

Eiköhän tässä vielä ehditä ennen rauhoitusaikaa kiusaamaan syystaimenia, kun tähän asti olemme onnistuneet tekemään tuttavuutta vain haukien ja ahventen kanssa. 

Kireitä!

Kymijoen korkeakoski - monen vuoden tauon jälkeen

Nyt oli vuorossa historian havinaa, kun vuosien tauon jälkeen vierailimme elokuussa korkeakosken heittolaiturilla. Tällä kertaa otin poikani Oliverin mukaan ja kun mittarissa oli viisi vuotta, niin oli aika aloittaa lohenkalastus kymijoella. Muistan vieläkin itse elävästi kun vierailin ensimmäisen kerran kymijoen korkeakoskella - 1994. Tätä päivää en koskaan unohda, koska silloin sain ensimmäisen meriloheni. Lohi oli pieni, vain parinkilon painoinen, mutta siitä se loputon kipinä lähti liikkeellä, joka tuskin koskaan sammuu;)

Oli näyttänyt Oliverilla etukäteen kuvia vuosien varrelta ja poika tuntui olevan innoissaan. Sidoin itse putkiperhoja lohien sekä taimenien päänmenoksi. Oliverin uistinboxi varusteltiin lipoilla, vaapuilla sekä jigeillä. Vielä en uskaltanut laittaa hyrräkelaa pojan käteen, mutta sekin aika koittaa vielä. 

Merkillistä on ollut se, että lohentulo korkeakoskella ei ole ollut kovin hyvää viime vuosina, vaikka samaan aikaan mereltä uistelijat ovat nostaneet mukavasti lohta. Syitä on varmasti monia, mutta entiseen malliin lohta ei enää nouse korkeakosken haaraan. Tämä on todella harmi, jonka toivon korjaantuvan tulevaisuudessa. Rysäpyynti jokisuulla saisi jäädä jo historiaan, koska tulot kalaturismista ovat moninkertaiset. 

Juuri ennen reissua tarkistimme joenvirtauksen, joka on helppo katsoa lohikeskus kotkan sivuilta . Virtaus oli juuri hieman heikentynyt pari päivää sitten poikkeuksellisen alhaalle, mutta osoitti hieman nousevaa trendiä. Mutta päivämäärä reissulla oli lyöty lukkoon ja silloin pitää mennä - olivat olosuhteet millaiset hyvänsä.

Virtaus oli luokkaa 30-40 kuutiota. Optimi olisi 60-70

Kertasimme Oliverin kanssa laiturin perussäännöt, jotka jokaisen ensikertalaisen tulee selvittää. Kuinka laiturilla heitetään, miten siellä edetään heittojen rytmissä sekä kuinka toimitaan, jos kala on kiinni. Oliver kuunteli tarkasti, että mitä hänelle kerrottiin. Kerroin myös ottipaikoista, joihin kannattaa mennä heittämään. Laiturin yläpäähän en poikaa päästänyt, koska siinä oli muutama heittäjä ja olisivat siimat saattaneet mennä ristiin.

Yksi legendaarisimmista paikoista - kapeikko

Kaloja pintoi mukavasti päivän mittaan ja näimme usean lohen hyppäävään. Kerran Oliverin heitettyä jigin erään puun alle, niin lohi hyppäsi ilmaan juuri samassa kohdassa. Tästä riitti jännitystä pitkälle eteenpäin.

Näkymää alalaiturille päin

Välilaiturin katos

Pakastin + jääkaappi välilaiturilla oli positiivinen yllätys

Oliver pääsi nopeasti laiturin toimintaan sisään

Vieheitä piti vaihtaa ahkerasti

Tutustuimme erityisesti korkeakosken heittolaiturin kapeikkoon, välilaituriin sekä alalaituriin. Täällä sai heitellä rauhassa ja tuntui, että kalatkin olivat saaneet olla rauhassa. Heikko lohentulo näkyi väistämässä kalastajamäärässä. Noin parin tunnin heittelyn jälkeen ensimmäisen kala oli putkiperhossa kiinni mutta tämä ei pysynyt kovin kauaa kiinni. No tämä ainakin nosti sykettä ylös;)

Alalaiturin kalastusta

Noin kahden aikaan iltapäivällä heittelin kapeikossa violettia putkiperhoa, jonka jälkeen vavassa tuntui voimakkaita potkuja. Kyllä vain kala siellä oli kiinni. Oliver toimi juuri kuten pitiki ja huusi ylälaiturille, että nyt tarvitaan haavia. Kala oli yllättävän pirteä ja se ei tullut kovin helpolla haavimisetäisyydelle. Oliver kysyi minulta, että onko se hauki? Vastasin, että tämä on lohijoki jossa on vain taimenia sekä lohia. Itse en ole ainakaan koskaan haukea saanut. Kun kala lopulta saatiin haaviin, niin yllätys oli melkoinen. Kala oli todellakin hauki, noin 5-6kg painoinen yksilö. Oliver oli tosiaan oikeassa. Hauki nappasi kapeikosta perinteisestä lohimontusta violettiin putkiperhoon. No kerta se on ensimmäinenkin.

Kapeikosta napannut hauki

Lohijoella kaikki sekaisin, kun haukea tulee;)

Muilta osin laituri oli entisellään ja edelleen yksi Etelä- Suomen parhaista lohipaikoista, vaikkakin viime vuosina vain varjo menneisyyden lohijoesta. Toivotaan, että tämäkin tilanne muuttuu. Näimme onneksi lohen, kun laiturin yläpäästä nostettiin 10kg painoinen lohi, joka jäi Oliverille elävästi mieleen. On hieman matkaa siihen, kun elokuussa -98 oli päivävuorossa laiturilla noin 40 kalastajaa ja lohia saatiin luokkaa 20kpl. Emme olleet edes vielä täysi-ikäisiä, kun tuolloin palasimme kaverini kanssa kotiin tuliaisina lohet 10.8 ja 12.75kg. Nämä hetket eivät unohdu koskaan...

Kireitä!