torstai 16. kesäkuuta 2016

VEX- siimapainot

Monenlaisia siimapainoja on tullut kokeiltua vuosien aikana, mutta oma suosikkini koko ajan on ollut ehdottomasti VEX- siimapainot. Pidän erittäin kätevänä tätä mekanismia, jossa kuppi avataan ja siima pujotetaan tämän väliin. Hyvin harvoin olen törmännyt siihen, että siima luistuisi painossa, pikemminkin tämä on ollut hyvin harvinaista.

VEX- siimapainot

Paino on myös nopea irroittaa silloin, kun kala on siiman päässä. Nosto ilmaan ja painallus peukalolla, niin paino irtoaa siimasta. Paino kuluttaa siimaa myös hyvin vähän ja en ole vuosien varrrella havainnut painoissa siimaa kuluttavia ominaisuuksia. Osassa uistelupainoista on se huono puoli, että ne kuluttavat siimaa tai niiden irroittaminen siimasta on vaivanloista. Tämä voi kostautua, kun siiman päässä on kerrankin se ennätyskala.
Vex- siimapaino on helppo irroittaa peukalolla painamalla


Vex- siimapainoja on saatavilla kokoluokissa 20-100g, jotka ovat käytetyimmät kokoluokat uistelussa. Jos esimerkiksi kelkkaan laittaa vetopeltejä tai vaikkapa kuhavaappuja, niin on järkevää lähteä uloimmasta reunasta painottamaan 20g rannan painosta aina lähimpään vieheeseen, johon laitetaan 100g paino veneen viereen. 
Väri painon pohjassa indikoi painoluokitusta


Vexi- siimapainot saat kätevästi kotimaisesta verkkokaupasta...

Ennätyslohi Ahvenanmaalta Rhino- vetopellillä

Sain eräänä iltana soiton, että Ruoskan venekunta oli lähdössä perinteiselle Ahvenanmaan reissulle. Alun perin puhe oli salakoista, mutta hetken päästä keskustelu kääntyi Rhino- vetopelteihin. Kehoitin kokeilemaan kyseisiä vetopeltejä ja, että niitä kannattaa sitten vetää kovaa 5km/h+. Merilohet ovat näistä tykänneet viime vuosina ja kovasta vauhdista. Peltien vetäminen oli uusi juttu Ruoskan venekunnalle, mutta selkeä kiinnostus asiaan oli syttymässä.

Vaikka olenkin henkeen ja vereen raksimiehiä, niin olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että raksiuistelu on parhaimmillaan sisävesillä. Olemme onnistuneet viime vuosina peltien kanssa hyvin merilohenuistelussa ja nopea vauhti antaa enemmän variaatioita. On raksille paikkansa merilohenuistelussakin ja saahan sillä hyvin kalaa, sitä en väitä. Ajankäytön sekä tuuliolosuhteet huomioiden uskon kuitenkin vetopeltiuistelun olevan monipuolisempaa ja mahdollistavan paremman haravoinnin kaloja etsittäessä. Kukin tyylillään ja minusta on tärkeää hallita molemmat osa- alueet.

Ruoskan venekunnalle lähti nippu Rhino- peltejä ja jäimme katselemaan erityisesti Rhino Lax XL peltiä värissä Furunkel. Olen saanut sillä eniten kaloja Rhinon väreistä ja samaan Ruoskakin ihastui. Sitten olikin aika venekunnan suunnata Ålandiaan...

Se oli sitten yksi ilta, kun puhelimeen saapui ensin kuva ja sen perään soitto - jumalauta nää pellithän toimii! Furunkel oli laitettu uloimmaksi kelkkaan uimaan 20g painon kanssa ja sitten olikin lähtenyt narulta. Parin kymmenen minuutin taistelun jälkeen veneessä olikin Ruoskan venekunnan uusi merilohiennätys, hopeakylkinen itämeren kaunotar, jolla oli elopainoa 14.5kg. Onnittelut uuden ennätyskalan johdosta. Reissun aikana merilohille oli myös maistunut Rhinon vetopelti värissä natural copper blue dolphin, joka on kyllä hieno väri. 

Uusi lohiennätys 14.5kg - Rhino Lax XL Furunkel

Lohi pistää hymyilyttämään


Sami pääsi vähän kutittelemaan lohta parrallaan

Vetovauhtia venekunta piti pelleillä noin 5 km/h nurkilla ja ensi vuonna sitten nähdään, että onko siiman päässä pellit vaiko raksit? 

2016 on antanut unohtumattomia hetkiä ja saaliita Itämeren alueella, tämäkin tarina on hieno osoitus siitä...

Kireitä!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Porin lohenuistelijoiden hotspotit 2016

Merilohikausi 2016 on ollut Porin merialueella paras miesmuistiin ja mikä parasta, niin lajin pariin on saatu paljon uusia harrastajia sekä venekuntia, joille Selkämeren ottipaikat ovat uusia. Länsikepistä ja majakasta puhutaan paljon ja nämä kiintopisteet löytyy helposti plotterista sekä merikartasta.

On kuitenkin muutamia alueita, jotka saattavat olla osalle uisteljoista vieraita. Esitellään kuvien kera muutama alue, joista lohia on nostettu erittäin paljon kauden 2016 aikana.

Saapasvaltio Italia
Ameeban muotoinen syvänne majakasta Länteen, jossa pääasiallinen syvyys on +50m. Tuulisina keväinä porukka ei aja niin paljon ulospäin merelle, joten nämä paikat jäävät vähemmälle pyyntipaineelle. Tänä vuonna kuitenkin sää oli mitä mainioin ja uistelijat pystyivät huoletta ajamaan ulos merelle. Monta isoa lohta on saatu syvänteen  ja erityisesti "saappaan kärki" on ison lohen paikka. Venekuntamme karkuutti tässä paikassa juuri ison mörön, jonka johdosta joudutaan vakavasti miettimään, että pitääkö ensi kaudella veneessä olla suuremmalla siimatilavuudella varustetut uistelukelat.
Italian syvänne

Saappaankärjistä voi napata ison lohen


Palkkakuoppa
En tunne ottipaikan nimen historiaa, mutta viittaisiko se siihen, että usein montulta "saa päivän palkkansa". Palkkakuoppa on Italiasta etelään ja muodoltaan hyvin pallomainen monttu. Kuopan ympäristö on kokonaisuudessaan erinomaista aluetta, uisteli kuoppaa sitten mistä ilmansuunnasta tahansa. Kauden 2016 aikana kuopan läheisyydestä on nostettu 2 kpl yli 20kg+ painoista merilohta. Joten puhutaan erinomaisesta kalapaikasta, josta tavoittaa ison nousulohen...
Palkkakuoppa


Palkkakuopan läheisyydessä kannattaa uistella

Sudenpää
Yksi vähemmällä huomiolle jäänyt alue on, palkkakuopan eteläpuolella olevan kanjonimainen alue keskellä 50m syvännettä.  Merikartalla tämä näyttää aivan sudenpäältä ja merellä ei pidä säikähtää, jos sumun keskellä kuuluu ulvontaa. Tämä ei ole mitenkään tavatonta...heh! Kanjonia on hyvä kiertää ympäri ja lohen tavoittaa yleensä sen reunoilta sekä välillä aivan keskeltä. Yllättävän vähän uisteltu paikka, kun huomioi alueen potentiaalin. Venemäärään nähden täältä on nostettu paljon lohta kuluneen kauden aikana.
Sudenpää

Säpin penkat
Uistelupaine painottui kaudella 2016 enemmän pohjoispäähän, Porin majakan tasolle. Monen, joka lähtee vesille Reposaaresta, kannattaa suhauttaa suoraan satamasta ulospäin ja aavistus etelää kohden. Säpin korkeudella on erinomainen penkanreuna, josta nousulohet uivat pomminvarmasti. Nykyisin uistelupaine on lähes olematon näillä alueille, joten täällä saa uistella rauhassa. Vähäiset venekunnat onnistuivat kuitenkin hyvällä prosentilla kyseisellä alueella ja komeita nousulohia nostettiin uisteluveneisiin. Itsekin aiomme panostaa jatkossa enemmän tähän alueeseen.

Säpin penkat

Nousulohen nousulinja

Uistelijoiden määrän kasvaessa löytyy tulevaisuudessakin varmasti uusia kalapaikkoja ja Selkämerellä riittää vielä koluamatonta lääniä. Toivotaan, että säät ovat myös tulevina keväinä suosiollisia, niin venekunnat pääsevät tutustumaan ulkomerellä oleviin ottipaikkoihin.

Kireitä!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Venetrailerin kölirullien vaihto - Stolzit alle

Ei mennyt edes täyttä kautta uuden venetrailerin kanssa, kun havaitsin viime vuonna, että valtaosa venetrailerini kölirullista on halki. En meinannut aluksi uskoa, että voivatko nämä kaikki olla todellakin keskeltä halki. Laskimme veneen vesille ja näin todellakin oli, että tehdasvarustellut JSI 2700 trailerin kumirullat eivät kestäneet Quicksilveriä. Oli aika miettiä, että mitä alle seuraavaksi?
Kumirullat halkesivat keskeltä Quicksilverin alla

Lähes kaikki kölirullat olivat halki

Quicksilveriä kuljettaa JSI- 2700

Voitte ehkä jo tässä vaiheessa arvata, etten aikonut vaihtaa toisia kumisia kölirullia alle. Myös edellisen veneeni kohdalla kumirullia sai vaihtaa, mutta kestivät sentään muutaman vuoden. Silloinkin piti vaihtaa vain yksittäisiä, ei kokonaista sarjaa. Olin kuullut pelkästään kehuja Stolzin kölirullista, jotka edustavat kölirullien aatelia. Tuntui luonnolliselta, että näiden suhteen ei kannata kursailla, jotta saadaan veneenlaskusta tehtyä entistä jouhevampaa. Voitte vain kuvitella, että kuinka hyvin tuollainen keskeltä haljennut kumirulla luistaa tai pyörii - ei lainkaan! Ja tehtaalla ei turhaan mitään voiteita rulliin laiteta, kuivana ilmeisesti luisto on kaikkein paras?

Sovimme yhteistyöstä Teohydraulin kanssa, joka tuo maahan Stolz kölirullia. He toimittivat rullat minulle, koska halusivat samalla nähdä, että kuinka ne kestävät kovaa käyttöä Quicksilverin alla. Ja minähän otin tämän haasteen vastaan. Tarkoituksena on myös raportoida matkan varrelta, että miten venetrailerirullat kestävät menossa mukana. Ensin kuitenkin piti vaihtaa uudet rullat alle.
Työkalut ja tarvikkeet rullien vaihtoon

Kölirullien sisällä olevat tapit oli tarkoitus voidella vesivaseliinilla

Irroitin kaikki vanhat rullat ja tarkistin samalla, että kuinka hyvässä kunnossa metallitappien sokat olivat. Osan uusin ja osa kelpasi vielä jatkamaan elinkaartaan. Vaihto sujuu suhteellisen nopeasti ja noin tunnissa rullat saa vaihdettua koko trailerin osalta. Yksi tärkeä asia on voidella kölirullien sisällä olevan metallitapit kunnolla vesivaseliinilla. Tämä takaa rullien luiston ja helpottaa veneen nostoa sekä laskua huomattavasti. 
Kunnon kerros vesivaseliinia takaa kölirullan hyvän pyörimisen

Noin tunnissa kölirullat oli vaihdettu Stolzeihin

Kehutut kölirullat valmistetaan Amerikassa

Nyt veneenlasku/nosto on toivottavasti jatkossa yhtä nautintoa?

JSI entistä valmiimpana trailerointia varten

Seuraavissa juttusarjoissa tuodaan esille kokemuksia Stolz kölirullien osalta ja miten ne ovat toimineet omassa käytössäni. Mikäli kölirulla- asiat myös mietinnässä tai vaihtoa vaille, niin Stolz kölirullat saat kätevästi Teohydraulin nettikaupasta.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Reposaaren laskuluiska Sahanranta

Keväällä monen keskustelun yhteydessä tiedusteltiin veneenlaskupaikkoja Reposaaressa, kun lohenuistelijoita oli tulossa ulkopaikkakunnilta ja porin laskupaikat eivät olleet tuttuja. Olemme itse laskeneen veneenvesille Santunrannasta, vaikka luiska ei ehkä kaikkein paraskaan ole. Laskun jälkeen venettä ei voi kiinnittää mihinkään, vaan yhden on ajettava vene ulos tai lähistön laitureihin. Osa paikallisista mainosti toista laskupaikkaa, Reposaaren Sahanrantaa, johon käännytään edellisestä liittymästä ennen Marina Merilokkia. Tamperelainen kuvauspartiomme kävi tutustumassa Sahanrantaan.
Sahanrannan laskuluiska

Korkeat reunat pitävät peruuttajan "uomissaan"

Luiska ei ole liian loiva, vaan sopivan jyrkkä isollekin veneelle

Kiinnityspaikkoja veneenlaskun jälkeen ei ole, mutta lähellä on laituri

Sahanranta vaikutti hyvältä vaihtoehdolta veneenlaskuun ja etenkin, kun parkki- ja kääntötilaa alueelta löytyy. Santunrannassa on välillä hieman ruuhkaa, joten tämä on yksi vaihtoehto.

Kireitä!

Kolmen lohen päivä Selkämerellä

Edellisellä reissulla rullan tyhjentänyt lohi pyöri muutaman päivän mielessä, mutta tämän jälkeen katse alkoi kääntyä kohti seuraavaa reissua. Sääennuste oli kohdillaan ja sitten piti vielä etsiä "miehistö" reissua varten, kun muilla oli menoa. Onneksi Samilla ja Wadella oli mahdollisuus lähteä matkaan, niin ei tarvinnut aivan kaksin pojan kanssa lähteä. Todellisuudessa emme tietenkään olisi aivan kaksin lähteneet, koska turvallisuus ennen kaikkea.

Sami oli mukava ottaa kyytiin mukaan, koska onhan kyseessä "oppi-isä", joka opetti meidät merilohenuisteluun 2009. Silloin vielä meri oli meille ennenkokematon asia ja moni asia oli uutta, toki uusia asioita tulee vieläkin eteen joka reissulla. Merilohenuistelu etenkin on eräänlainen kasvutarina, joka paranee sekä syvenee vuosi vuodelta. Ja juuri kun luulee tietävänsä jotain, niin kevät onkin erilainen kuin koskaan aiemmin. Se vasta hienoa tästä lajista tekeekin...

Lähdimme Tampereelta aikaisin ja tiesimme, että päivästä on tulossa pitkä. Tuuliennuste kuvasi hyvin tätä kevättä, joka oli taas luokkaa 3-4 m/s. Jos viime kevät meni tuulien merkeissä, niin hyvitys on ollut vähintään riittävä.

Satamasta ulos ja merelle

Selkämeren kelit parhaimmillaan

Jos täällä ei mieli lepää, niin missä sitten?

Päivän sapluuna oli sellainen, että annoin Waden & Samin virittää toisen puolen, johon tiesin heidän laittavan Ismoja, joihin heillä on pitkäaikainen luotto ja ovathan he saaneet näillä paljon kaloja. Froggia tuntui olevan enemmänkin siiman päässä...heh! Vuosi 2016 on ollut taas muutaman vuoden jälkeen hyvä Ismon vetopelleille, vuodet kuitenkin vaihtelevat ja merilohien peltitrendit eivät kestä montaa kautta. Tätä trendiä kun oppisi ennustamaan, niin kyllä nousisi lohta veneeseen. Omalle puolelleni viritin Rhinoa sekä Tiuraa pyytämään. Vetovauhtina oli tarkoitus pitää 5.3- 5.5 km/h. 
Yksin ei tarvinnut uistella - huhut hurjista saaliista olivat kiirineet kaikkien korviin

Tällä kertaa ei ensimmäinen kala vielä napannut vehkeitä laskiessa, joten aamun ensimmäiset tunnit olivat rauhallisia. Matka jatkui kohti "Italiaa", joka on ollut yksi kevään parhaista paikoista. 50m syvänne majakasta länteen päin.


VHF- liikenne oli hurjaa ja kalaa nousi kiihtyvällä tahdilla. En muista koska ulkona olisi ollut 20+ venettä vetämässä pienellä alueella. Tämä kertoo siitä, että vuosikymmenen lohikevät on käsillä. Ensimmäinen kaarros Italian saappaan vierestä tuotti räikän pärähdyksen ja Samin virittämää Ismo Frogia vietiin. Väsytysvuoro meni Valtterille. Tämä kala oli hyvin säyseä ja ei ottanut tällä kertaa siimaa ulos kovinkaan paljoa. Kala lähti "langalta" sisimpää, jossa painotusta oli 60g. Valtteri hoiti homman kotiin ja päivän ensimmäinen lohi oli kyydissä.
Oliver ja Wade

Tämän jälkeen kuuntelimme kovasti VHF- liikennettä, koska kaloja tuntui nousevan koko ajan. Niihin veneisiin, joihin kalaa nousi niin tuntui nousevan useita kaloja. Toiset venekunnat puolestaan kasvattivat "apinaa targakaareen". Tämä todisti sen, että kalat olivat hyvin pienissä ruuduissa. Vaikka mekin sahasimme Italiaa edestakaisin, niin vierestä lähti paljon kaloja muihin veneisiin ja olimme koko ajan hieman väärässä paikassa. Osalle ajolinjat ja näihin liittyvät väistämissäännöt olivat täysin vieraita, vasemmalta tuntui tulevan koko ajan muutama vene eteen vaikka mitä teki. Osalle porukasta puolestaan kiitos siitä, että ilmaisivat hyvin selvästi aikeensa radion kautta, joka helpottaa kaikkien kalastusta. Eipä tästä mennyt pitkää aikaa, kun radiosta kuului melkoinen kajahdus. Rhinon Teamiltä oli lähtenyt takilasta 6m syvyydestä ja lujaa. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan, että saadaanko kala ylös veneeseen. Hieman vajaan tunnin kuluttua jätkät saivat ennätyslohensa ylös, joka oli +20kg painoinen. Päivän mittaan Porin edustalta saatiin vielä toinenkin +20kg painoinen merilohi, joten voidaan puhua isojen lohien päivästä. Muitakin isomuksia 12-16kg saatiin päivän mittaan, joista onnittelut saamamiehille!

Kun Italia ei antanut saalista enempää, niin lähdin kokeilemaan palkkakuopan eteläreunaa, josta olemme usein saaneet kaloja. Useampi tunti oli mennyt ilman tapahtumia, niin miehistö alkoi olla jo hyvin keskittynyttä mahdollista tärppiä varten.
Odottavat ilmeet ennen lohen iskua

Kärsivällisyys oli valttia tälläkin kertaa. Olin koko ajan puikoissa tähdännyt erääseen 42m pattiin, joka on palkkakuopan itäpuolella. Oli vain jotenkin sellainen tunne, että siinä voisi olla kalaa tänään. Merilohenuistelussa tarvitaan vahvaa uskoa, vähälohisina keväinä vielä normaalia enemmän. Oliver nukkui keulassa, kun katsoin meidän olevan 42m patilla. Sitten huusikin räikkä taas perinteisesti klo 17:00 aikaan ja taas kaksin kappalein. Samat vavat kuin viime reissulla ja tuplatärppi vierekkäisissä kepeissä. Tällä kertaa vietiin kahta eri väristä Rhinoa, jotka olivat hieman kirkkaampaa sorttia. Perinteinen kirkkaan kelin meininki, jolloin lohelle kelpaa usein suhteellisen värikkäät vaihtoehdot keltainen-, oranssi-, vihreä, ja sininen väriyhdistelmistä. Myös kupari on toiminut jo toista vuotta putkeen erinomaisesti Selkämerellä.

 Tuplatärpin ensimmäinen yksilö saatiin veneeseen ilman ongelmia tai siimasoppia. Valtteri kepitti tämänkin ja kala haavilla kyytiin. Samaan aikaan toinen lohi paineli vauhdikkaasti ulospäin, jolloin pudotimme veneen vauhtia enemmän kuin viime kerralla. Lohi pysähtyi selvästi ja pääsimme ottamaan tätä kalaa veneeseen. Tämä lohi suoritti kevään komeimmat hypyt, käyden molempien kelkkojen puolella. Ja kun nyt kerran kävi kummallakin puolella, niin miksi olisi jättänyt ottamatta muita siimoja mukaansa? Lohi niputti kaikkien 5 siimaa, joten väsytyksestä tulikin hieman mielenkiintoinen. Sami oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja hoiteli siimoja hienosti kalan tieltä pois. Saimme kuin saimmekin tämänkin kalan kyytin ja tämä lohi olikin nousulohi. Muoto oli huomattavasti solakampi sekä pidempi, kuin syönnöslohien, jotka ovat yleensä "leipälapion" mallista nevan kantaa. Perkaus vahvisti asian myöhemmin, kun lohella oli mädit mukanaan. 
Tiimipotretti

Päivän saalis

Black Gold Angel Xtra Mag
Fluo Watermelon Lax XL



Kahden kauden ajan uisteluveneen roolia on hoitanut Quicksilver 675, joka on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi. Kaudella 2015 kovien tuulien kiusatessa pääsimme kuitenkin aina ulos merelle ja korkealaitaisella veneellä oli turvallista uistella. Lisäksi 150hv Mercury, joka on varustettu 3.0l lohkolla riittää hyvin kyseisen veneen perään. Marssivauhti voidaan asettaa hyvin 50km/h nurkille, mutta tarvittaessa päästään lähes 70km/h. Tämä on riittänyt ainakin itselleni, katsotaan mikä on mieli muutaman vuoden kuluttua. Itse vetouisteluun vene on erinomainen tilojensa puolesta sekä perhe on myös mukava ottaa mukaan, kun cabinissa on tilaa oleskeluun. Kyseisiä veneitä näkyy yhä enemmän vesillä, joka kertoo siitä, että malli on varmasti suosittu omassa koko- ja hintaluokassaan.
Quicksilver on rantautunut

Quicksilver edestä

Aina reissussa tapahtuu jotain hauskaa, joka jää mieleen. Olin ostanut miehistölle Dallaspullia mukaan vesille kahvin kanssa nautittavaksi, mutta oliko sitten niin kiireistä mukamas ettemme ehtineet niitä syömään, mutta pullia jäi kuitenkin. Kun lastasimme autoa laiturin läheisyydessä, niin tavaraa oli vielä laiturilla kuten eväspusseja jne. Varikset suorastaan hyökkäsivät eväidemme kimppuun ja repivät pullapussin auki. Tämän jälkeen ei muuta kuin pulla nokkaan ja lentoon. Oli se hauskan näköistä kun usempi varis lentää Dallaspulla suussa merta kohden. Toivottavasti maistuivat ja Oliverista tämä oli varsin hauskaa, tästä riittää kerrottavaa esikoulun ympäristöopin tunnillakin...

Reissu itsessään oli varsin onnistunut ja ruokakalat saatiin. Ensi viikonloppuna jatketaan taas.
Kireitä!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Toisen sukupolven lohenuistelijan alkumetrit Selkämerellä

Jos olin itse innokas kalastajan alku nuorena, niin on kyllä oma poikanikin. Vaikka jää- ja palloilupelit vievätkin suurimman osan pojan sekä valmentajaisän ajasta, niin kyllä avovesikauden ajan molemmat haluavat kovasti järvelle tai merelle. Oliveria yhdistää Selkämereen luonnollisesti aina se, että ensimmäisenä nimipäivänä isän oli pakko päästä merelle lohia pyytämään. Vaikka omatuntoa soimasi, niin ennätyskalamme saatiin juuri kyseisenä Oliverin päivänä.

Viime vuonna pojan ollessa 6- vuotias, niin olimme päättäneet ottaa nuorukaisen ensimmäiselle reissulle mukaan. Näin kaste lohenuisteluun oli suoritettu ja ensimmäisen lohikin saatiin... Muita reissuja näin nuoren kanssa ei vielä tehty, jotta homma ei maistu puulta, koska lohenuistelu on melkoista odottamista välillä.

Vuosi tekee paljon nuoren viikarin elämässä ja kevään aikana Oliver kyseli kovasti, että koska mennään Poriin lohta uistelemaan. Olisimme menneet aikaisemminkin, mutta jääkiekkokausi vain siirsi ja siirsi merilohikauden aloitusta. Perinteisesti helatorstai on vietetty Selkämerellä, tällä kertaa se vietettiin Hämeenlinnan jäähallissa. Kummatkin hyviä vaihtoehtoja, mutta pakko se on myöntää että olihan polte merelle valtava. Etenkin kun jo huhtikuussa alkoi kantautua tietoa siitä, että syönnöslohta tuntuu olevan Porin edustalla mukavasti.

Ensimmäisen testireissu merelle vahvisti sen, että kalaa on meressä ja paljon. Sitten olikin vuoro tulla viikonloppureissulle Poriin Villen sekä Oliverin kanssa. Ville olikin ollut la:na merellä toisessa veneessä ja saanut vaatimattomat 5 lohta, joten meillä tuntui olevan kova kiire Reposaareen. Saavuimme Marina Merilokkkiin la iltana Suomen voitokkaan Venäjä- pelin jälkeen ja laskimme veneen veteen.
Hieno ilta Marina Merilokissa

Aamulla kello pirisi kuuden aikaan ja oli aika lähteä merelle lohenpyyntiin. Keli oli tällä kertaa juuri sellainen, kuin mitä sääennustus oli luvannut. Hentoa tuulta noin 2m/s lounaasta. Tarkoituksenamme oli ajaa kauas ulos aina 50-60m penkoille asti ja onhan se mukavampi ajaa hienolla säällä ulos, kuin vaahtopäiden kanssa. 
Oliver tykkäsi matka-ajosta

Kun saavuimme tarpeeksi ulos, niin oli aika laskea kelkat vetoon. Kuten edelliselläkin kerralla, niin tällä kertaa oli tarkoitus keskittyä pellin vetoon. Ajatuksena oli vetää Rhinoa hyvin vauhdikkaasti, tuollaista 5.5km/h.
"Nyywe kelkkoja laskemassa"

Ajatuksena meillä oli, että vaelluskala menisi ulompaa tänä vuonna, koska vedenlämpö on aavistuksen korkeammalla ulkona. Myös syönnöslohet ovat tuntuneet viihtyvän ulkona, joten mahdollisuudet molempiin olivat vähintään kohtuulliset. Emme ehtineet saada kaikkia peltejä vetoon, kun ensimmäinen räikkä rääkäisi. Alkuun kohtuullinen syöksy, mutta sitten lohi rauhoittui. Annoimme Oliverin myös kelata lohta sisään ja välillä autoimme nuorukaista pitämään vapaa tarpeeksi ylhäällä. Loppumetrit Ville kelasi ja itse otin kalan haaviin. Tyypillinen selkämeren syönnöslohi, jolla oli painoa vajaa 5kg. Appiukko oli tilannut lohen loimutettavaksi, joten saamansa pitää. 
Toinen reissu ja toinen lohi

Aivan ei vielä lohi noussut kokonaan ilmaan

Oli todella mahtavaa, että saimme ensimmäisen lohen heti aamusta niin nuorukaisen mielenkiinto säilyi aivan erilaisena aamupäivän. Kävimme kokeilemassa muutamia uusia paikkoja, joista löysimme täkyparvia ja samalla testasimme hieman uutta perätilan Garminia. Tämä oli ensimmäinen testireissu uudella laitteelle ja kuten arvelin, niin häiriöitä ilmeni luotaimessa. Meidän pitää vielä hakea anturin paikkaa tarkemmin ja arvioida, että toimiiko anturi ilman häiriöitä siellä puolella, mihin potkurin pyörimissuunta on. Saimme myös vinkkejä, että johdotukset kannattaa katsoa ettei häiriö tule muiden johtojen läheisyydestä. Seuraavalla reissulla suoritamme listan mukaisen tarkistuksen.
Perätilan uusi kaiku - häiriöiden syytä on tutkittava ensi reissulla tarkemmin

Quicksilverin perätilan ilme muuttui

Hetken päästä kaarroimme aamupäivän ottipaikan vierestä ja tälläkin kertaa räikkä huusi toisella sivulla. Hetken päästä kyydissä oli samanlainen syönnöslohi, aavistuksen pienempi. Jo päivän toinen kala Oliverille, joka pääsi taas kelaamaan. Voi sitä ilon määrää...
Päivän toinen syönnöslohi

Niin mukavia kuin syönnöslohet ovatkin, niin me olimme tulleet etsimään nousulohia, koska tiedossa oli, että ensimmäiset isot yksilöt nousevat Porin edustaa juuri tällä hetkellä. Määrittelin ratissa olleelle Villelle pari kohtaa, joihin meillä oli tarkoitus tähdätä. Oliverin ollessa kyydissä sekä Suomi- Kanada finaalin alkaessa illalla, niin emme voineet vetää aivan iltamyöhään. Oli aika ottaa päivän nokoset Oliverin kanssa ja sanoinkin juuri Villelle pilke silmäkulmassa, että pian varmaan räikkä pärähtää. En tiedä miten muilla, mutta meillä tuntuu heti olevan kala kiinni, kun joku menee koisaamaan? Pitääkö jatkossa ottaa vain yksi nukkumaan reissulle mukaan...heh! Hetkeksi ehdimme todellakin silmiä ummistaa, kun räikkä todellakin huusi - perkeleen kovaa huusikin. Ville säntäsi takatilaan ja sanoi, että tuplatärppi. Kaksi vierekkäistä vapaa ja kupari sekä tummasävyinen Rhino olivat kelvanneet lohille. Ville otti toisen vavan ja minä otin toisen vavan, joka oli aivan kahvaa myöten kaarella. Villen kala oli selvästi pienempi eikä vetänyt niin lujaa kuin oma yksilöni. Otimme Villen kalaa suhteellisen nopeasti ylös, jotta pääsisimme toisen kalan kanssa painimaan. Villen kalakin oli kuitenkin jo lohen kokoinen, verrattuna pieniin syönnöslohiin. Aluksi meillä oli hieman hakemista, koska tuplatärpit eivät ole aivan jokapäiväisiä Selkämerellä. Valitettavasti Villen kala irtosi kuitenkin veneen vierellä, pidimme tätä ehkä hieman liian tiukalle. Emme kuitenkaan ehtineet kauan murehtia tilannetta, kun kävimme toisen lohen kimppuun. Tämä yksilö veti todella raskaan oloisesti. Kala pysähtyi pari kertaa, kunnes se otti valtaisan syöksyn. Katsoimme siimamittarista, niin siimaa oli ulkona lähes 800ft. Tässä vaiheessa pudotimme vauhtia entisestään ja aloimme kääntää venettä vähitellen kalaa kohti. Kala vaihtoi puolta ja näimme sen käyvän möyrähtämässä kaukana. Nyt oli iso lohi kiinni, siitä ei ollut epäilystä. Olihan edellisenä päivänä saatu samoilta seuduilta +20kg kiloinen merilohi paikallisen Welhon toimesta. Villen kääntäessä venettä enemmän kalaa kohti, niin olin saanut lohta otettua sisään ehkä neljänneksen. Koko ajan Oliver ihmetteli tilannetta vieressä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Tunsin oikein kuinka iso lohi veti tasaisesti koko ajan, hetken päästä lohi otti kuitenkin valtavan syöksyn. Sitten oltiinkin tilanteessa, että siima oli ulkona lähes pohjasolmuun saakka. Tässä vaiheessa oli pakko laittaa peukaloa puolalle ja koittaa pysäyttää kalan menoa. Pystyin hetken aikaa pitelemään kalaa, mutta koko ajan mielessä kävi, että yleensä näissä käy huonosti. Näin kävi tälläkin kertaa. Kala irtosi köydenvedon tuloksena ja koukku oli aavistuksen suoristunut. Tämä lohi ei ollut meidän ja kuten olen aina todennut, niin lohta ei oteta, vaan se annetaan. Olisiko tämä ollut uusi ennätyskalamme, kuka tietää; ehkä? Mutta olipahan hieno kokemus ja taistelu, nykyään osaa arvostaa jo tätä. Kupariset ja tummat Rhinot tuntuvat toimivan, kuten viime vuonnakin.

Rhino Lax XL 15cm Furunkel
Rhino Lax XL 15cm Black Gold Angel

Perinteinen palautekeskustelu käytiin veneen sisällä hetken kuluttua ja mietimme muutamia asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin. Tuplatärppi hieman sekoitti kuvioitamme ja emme laskeneet veneen nopeutta aluksi tarpeeksi. Isompi kaloista pääsi turhan kauas, joka pienensi meidän pelivaraa taistelussa. Mietimme yhdessä vaiheessa, että otammeko kummatkin sivut kokonaan ylös ja käännämme perään. Lohi otti kuitenkin lopullisen syöksynsä hyvin nopeasti, joten en tiedä olisimmeko ehtineet tehdä tätä. Mutta opimme tästä kuitenkin monia asioita ensi kertaa varten ja oppirahat on jokaisen maksettava. Ensi kerralla emme päästä "kojamoa" näin helpolla...

Reissu Selkämerelle oli varsin onnistunut ja mikä parasta, niin KIPINÄ on syttynyt.  Sen näki Oliverin silmistä ja innostuksesta. Vaikka juniori saa tehdä omat valintansa, niin tottakai olen salaa toivonut että poika innostuisi lohenuistelusta ja kalastuksesta ylipäänsä. Kenties vielä jatkaa lohenuistelun perintöä toisessa sukupolvessa, onhan kyseessä hieno harrastus.

Kireitä!