keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Toisen sukupolven lohenuistelijan alkumetrit Selkämerellä

Jos olin itse innokas kalastajan alku nuorena, niin on kyllä oma poikanikin. Vaikka jää- ja palloilupelit vievätkin suurimman osan pojan sekä valmentajaisän ajasta, niin kyllä avovesikauden ajan molemmat haluavat kovasti järvelle tai merelle. Oliveria yhdistää Selkämereen luonnollisesti aina se, että ensimmäisenä nimipäivänä isän oli pakko päästä merelle lohia pyytämään. Vaikka omatuntoa soimasi, niin ennätyskalamme saatiin juuri kyseisenä Oliverin päivänä.

Viime vuonna pojan ollessa 6- vuotias, niin olimme päättäneet ottaa nuorukaisen ensimmäiselle reissulle mukaan. Näin kaste lohenuisteluun oli suoritettu ja ensimmäisen lohikin saatiin... Muita reissuja näin nuoren kanssa ei vielä tehty, jotta homma ei maistu puulta, koska lohenuistelu on melkoista odottamista välillä.

Vuosi tekee paljon nuoren viikarin elämässä ja kevään aikana Oliver kyseli kovasti, että koska mennään Poriin lohta uistelemaan. Olisimme menneet aikaisemminkin, mutta jääkiekkokausi vain siirsi ja siirsi merilohikauden aloitusta. Perinteisesti helatorstai on vietetty Selkämerellä, tällä kertaa se vietettiin Hämeenlinnan jäähallissa. Kummatkin hyviä vaihtoehtoja, mutta pakko se on myöntää että olihan polte merelle valtava. Etenkin kun jo huhtikuussa alkoi kantautua tietoa siitä, että syönnöslohta tuntuu olevan Porin edustalla mukavasti.

Ensimmäisen testireissu merelle vahvisti sen, että kalaa on meressä ja paljon. Sitten olikin vuoro tulla viikonloppureissulle Poriin Villen sekä Oliverin kanssa. Ville olikin ollut la:na merellä toisessa veneessä ja saanut vaatimattomat 5 lohta, joten meillä tuntui olevan kova kiire Reposaareen. Saavuimme Marina Merilokkkiin la iltana Suomen voitokkaan Venäjä- pelin jälkeen ja laskimme veneen veteen.
Hieno ilta Marina Merilokissa

Aamulla kello pirisi kuuden aikaan ja oli aika lähteä merelle lohenpyyntiin. Keli oli tällä kertaa juuri sellainen, kuin mitä sääennustus oli luvannut. Hentoa tuulta noin 2m/s lounaasta. Tarkoituksenamme oli ajaa kauas ulos aina 50-60m penkoille asti ja onhan se mukavampi ajaa hienolla säällä ulos, kuin vaahtopäiden kanssa. 
Oliver tykkäsi matka-ajosta

Kun saavuimme tarpeeksi ulos, niin oli aika laskea kelkat vetoon. Kuten edelliselläkin kerralla, niin tällä kertaa oli tarkoitus keskittyä pellin vetoon. Ajatuksena oli vetää Rhinoa hyvin vauhdikkaasti, tuollaista 5.5km/h.
"Nyywe kelkkoja laskemassa"

Ajatuksena meillä oli, että vaelluskala menisi ulompaa tänä vuonna, koska vedenlämpö on aavistuksen korkeammalla ulkona. Myös syönnöslohet ovat tuntuneet viihtyvän ulkona, joten mahdollisuudet molempiin olivat vähintään kohtuulliset. Emme ehtineet saada kaikkia peltejä vetoon, kun ensimmäinen räikkä rääkäisi. Alkuun kohtuullinen syöksy, mutta sitten lohi rauhoittui. Annoimme Oliverin myös kelata lohta sisään ja välillä autoimme nuorukaista pitämään vapaa tarpeeksi ylhäällä. Loppumetrit Ville kelasi ja itse otin kalan haaviin. Tyypillinen selkämeren syönnöslohi, jolla oli painoa vajaa 5kg. Appiukko oli tilannut lohen loimutettavaksi, joten saamansa pitää. 
Toinen reissu ja toinen lohi

Aivan ei vielä lohi noussut kokonaan ilmaan

Oli todella mahtavaa, että saimme ensimmäisen lohen heti aamusta niin nuorukaisen mielenkiinto säilyi aivan erilaisena aamupäivän. Kävimme kokeilemassa muutamia uusia paikkoja, joista löysimme täkyparvia ja samalla testasimme hieman uutta perätilan Garminia. Tämä oli ensimmäinen testireissu uudella laitteelle ja kuten arvelin, niin häiriöitä ilmeni luotaimessa. Meidän pitää vielä hakea anturin paikkaa tarkemmin ja arvioida, että toimiiko anturi ilman häiriöitä siellä puolella, mihin potkurin pyörimissuunta on. Saimme myös vinkkejä, että johdotukset kannattaa katsoa ettei häiriö tule muiden johtojen läheisyydestä. Seuraavalla reissulla suoritamme listan mukaisen tarkistuksen.
Perätilan uusi kaiku - häiriöiden syytä on tutkittava ensi reissulla tarkemmin

Quicksilverin perätilan ilme muuttui

Hetken päästä kaarroimme aamupäivän ottipaikan vierestä ja tälläkin kertaa räikkä huusi toisella sivulla. Hetken päästä kyydissä oli samanlainen syönnöslohi, aavistuksen pienempi. Jo päivän toinen kala Oliverille, joka pääsi taas kelaamaan. Voi sitä ilon määrää...
Päivän toinen syönnöslohi

Niin mukavia kuin syönnöslohet ovatkin, niin me olimme tulleet etsimään nousulohia, koska tiedossa oli, että ensimmäiset isot yksilöt nousevat Porin edustaa juuri tällä hetkellä. Määrittelin ratissa olleelle Villelle pari kohtaa, joihin meillä oli tarkoitus tähdätä. Oliverin ollessa kyydissä sekä Suomi- Kanada finaalin alkaessa illalla, niin emme voineet vetää aivan iltamyöhään. Oli aika ottaa päivän nokoset Oliverin kanssa ja sanoinkin juuri Villelle pilke silmäkulmassa, että pian varmaan räikkä pärähtää. En tiedä miten muilla, mutta meillä tuntuu heti olevan kala kiinni, kun joku menee koisaamaan? Pitääkö jatkossa ottaa vain yksi nukkumaan reissulle mukaan...heh! Hetkeksi ehdimme todellakin silmiä ummistaa, kun räikkä todellakin huusi - perkeleen kovaa huusikin. Ville säntäsi takatilaan ja sanoi, että tuplatärppi. Kaksi vierekkäistä vapaa ja kupari sekä tummasävyinen Rhino olivat kelvanneet lohille. Ville otti toisen vavan ja minä otin toisen vavan, joka oli aivan kahvaa myöten kaarella. Villen kala oli selvästi pienempi eikä vetänyt niin lujaa kuin oma yksilöni. Otimme Villen kalaa suhteellisen nopeasti ylös, jotta pääsisimme toisen kalan kanssa painimaan. Villen kalakin oli kuitenkin jo lohen kokoinen, verrattuna pieniin syönnöslohiin. Aluksi meillä oli hieman hakemista, koska tuplatärpit eivät ole aivan jokapäiväisiä Selkämerellä. Valitettavasti Villen kala irtosi kuitenkin veneen vierellä, pidimme tätä ehkä hieman liian tiukalle. Emme kuitenkaan ehtineet kauan murehtia tilannetta, kun kävimme toisen lohen kimppuun. Tämä yksilö veti todella raskaan oloisesti. Kala pysähtyi pari kertaa, kunnes se otti valtaisan syöksyn. Katsoimme siimamittarista, niin siimaa oli ulkona lähes 800ft. Tässä vaiheessa pudotimme vauhtia entisestään ja aloimme kääntää venettä vähitellen kalaa kohti. Kala vaihtoi puolta ja näimme sen käyvän möyrähtämässä kaukana. Nyt oli iso lohi kiinni, siitä ei ollut epäilystä. Olihan edellisenä päivänä saatu samoilta seuduilta +20kg kiloinen merilohi paikallisen Welhon toimesta. Villen kääntäessä venettä enemmän kalaa kohti, niin olin saanut lohta otettua sisään ehkä neljänneksen. Koko ajan Oliver ihmetteli tilannetta vieressä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Tunsin oikein kuinka iso lohi veti tasaisesti koko ajan, hetken päästä lohi otti kuitenkin valtavan syöksyn. Sitten oltiinkin tilanteessa, että siima oli ulkona lähes pohjasolmuun saakka. Tässä vaiheessa oli pakko laittaa peukaloa puolalle ja koittaa pysäyttää kalan menoa. Pystyin hetken aikaa pitelemään kalaa, mutta koko ajan mielessä kävi, että yleensä näissä käy huonosti. Näin kävi tälläkin kertaa. Kala irtosi köydenvedon tuloksena ja koukku oli aavistuksen suoristunut. Tämä lohi ei ollut meidän ja kuten olen aina todennut, niin lohta ei oteta, vaan se annetaan. Olisiko tämä ollut uusi ennätyskalamme, kuka tietää; ehkä? Mutta olipahan hieno kokemus ja taistelu, nykyään osaa arvostaa jo tätä. Kupariset ja tummat Rhinot tuntuvat toimivan, kuten viime vuonnakin.

Rhino Lax XL 15cm Furunkel
Rhino Lax XL 15cm Black Gold Angel

Perinteinen palautekeskustelu käytiin veneen sisällä hetken kuluttua ja mietimme muutamia asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin. Tuplatärppi hieman sekoitti kuvioitamme ja emme laskeneet veneen nopeutta aluksi tarpeeksi. Isompi kaloista pääsi turhan kauas, joka pienensi meidän pelivaraa taistelussa. Mietimme yhdessä vaiheessa, että otammeko kummatkin sivut kokonaan ylös ja käännämme perään. Lohi otti kuitenkin lopullisen syöksynsä hyvin nopeasti, joten en tiedä olisimmeko ehtineet tehdä tätä. Mutta opimme tästä kuitenkin monia asioita ensi kertaa varten ja oppirahat on jokaisen maksettava. Ensi kerralla emme päästä "kojamoa" näin helpolla...

Reissu Selkämerelle oli varsin onnistunut ja mikä parasta, niin KIPINÄ on syttynyt.  Sen näki Oliverin silmistä ja innostuksesta. Vaikka juniori saa tehdä omat valintansa, niin tottakai olen salaa toivonut että poika innostuisi lohenuistelusta ja kalastuksesta ylipäänsä. Kenties vielä jatkaa lohenuistelun perintöä toisessa sukupolvessa, onhan kyseessä hieno harrastus.

Kireitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti