Kuten ensimmäiseen reissuun kuuluu, niin talven jälkeen kaikki on aina hukassa. Edellisenä iltana tulee valmisteluja tehtyä "yön tunneille", joten reissuun päästään suoraan univelat silmissä. Tällä kertaa saimme kunnian ottaa mukaan 6v Oliverin, joka sai kasteeensa merilohenuisteluun. Tiesimme, että tämä on hieman riskialtista, koska olemme tähän mennessä olleet lyhyempiä jaksoja kotijärvellä, mutta emme kokonaista päivää merellä. Olimme henkisesti varautuneet mahdollisesti lyhyempään reissuun, vaikka mukana olikin runsaasti eväitä sekä repullinen leluja...heh!
Lähtö klo 05:50 avausreissuun
Hymy oli herkässä, kuten se aina on kauden avausreissulla. Jo pääsy merelle on ainakin itselleni henkilökohtaisesti iso asia, sekä kiireisestä arjesta irtautuminen. Kermana kakun päällä, niin joskus tuliaisena kotiin voi olla kirkaskylkinen merilohi. Näiden asioiden pitää olla sopivasti balanssissa, jotta homma on mielekästä.
Porissa vene laskettiin nopeasti vesille ja samalla havaittiin satamassa muita trailereita, joten osa olikin jo startannut merelle. Päivästi vaikutti tulevan aurinkoinen ja tuulta oli sopivan puoleisesti.
Öljysatama ohitettiin ulos ajettaessa
Tunnelma oli katossa
Ajettaessa ulos merelle, niin eilispäivän jäljiltä maininki oli kohtuullinen. Quicksilver keinui aallokossa tasaisesti ja meno oli hauskan "kuoppaista". Tässä vaiheessa Oliverilla oli vielä hyvin hauskaa. Vehkeet päätimme laskea veteen Annabellalta. Kun olimme laittamassa kelkkoja veteen, niin Oliver tuli veneen takatilaan täysin valkoisena. Tässä vaiheessa tajusimme, että merisairaus on poikaan iskenyt. Ei mennyt kauaa, kuin poika oksensi laidan yli muutaman kerran. Katsoimme Villen kanssa toisiamme, että olikohan tämä reissu tässä. Laitoimme Oliverin keulaan makaamaan, jotta olo paranee. Oliver nukahti heti ja päätimme, että laitamme pari vapaa vetoon. Tämän jälkeen katsomme Oliverin voinnin ja teemme mahdolliset päätökset päivän suhteen. Kaksi tuntia poika nukkui yhtä soittoa ja heräsi yhtäkkiä. Ensimmäinen lause heräämisen jälkeen oli, että "mulla on tosi hyvä olo" ja poika oli taas täynnä energiaa. Nyt kalastus pääsi alkamaan toden teolla.
Merisairaus iski mainingissa - parin tunnin levon jälkeen kuin uudestisyntynyt
Vieheet saatiin vetoon - alkoi odotus
Päivästä tuli fantastinen - pillimehu kävi kaupaksi
Nyt aloimme toden teolla kalastaa ja aika kalastuksella oli tuollaiset 5 tuntia. Päätimme ajaa kuitenkin ulos syvänteelle ja palata iltapäivästä perinteisille ottipaikoille. Ajoimme majakasta länteen, jossa vastaan tulee hyvännäköinen syvänne. Täältä löytyy rännimäisiä syvempiä alueita, joissa varmasti käy virtausta tuulella kuin tuulella. Vedenlämmöt olivat täällä hyvin suuremmat, kuin esimerkiksi majakalla. Täkyä oli paremmin, mutta hajanaisesti.
Syvännettä kohden
Tämän jälkeen keli tyyntyi täysin ja pieninkin tuulenvire katosi. Seurasi ennennäkemätön pikkukärpästen hyökkäys. Valkoinen vene peittyi täysin kärpäsistä ja lukkiuduimme veneen hyttiin. Kärpäsiä oli jopa paikassa veneen ulkopuolella, Ville jo pelkäsi ettei kai nyt tarvitse mennä lohta väsyttämään kärpästen sekaan. Onneksi näin ei käynyt;)
Kärpäset valtasivat veneen lipan
Veneen takatila oli täynnä kärpäsiä
Oliver oli ainoa, joka halusi leikkiä kärpästen kanssa. Näitä oli kiva karkuttaa vedellä ja tässä hommassa vierähtikin äkkiä tunnin verran. Kuin tilauksesta saapui tuulenvire, joka vei suurimman osan kärpäsistä mukanaan. Tämän jälkeen tarkistimme hieman kalustoa ja vaihtoimme muutaman pellin. Vetoon laitoimme kuparia lisää, koska näiden osuus saalistilastoissa on noussut viime vuosina.
Vetopeltien tarkistus ja vaihto
Merilohen uistelu on kuitenkin hyvin pitkälti odotusta. Paikkoja kannattaa ja voi kokeilla, mutta ennen kaikkea myös odotellaan nousulohien saapumista vetolinjalle. Ja koska meillä oli pellit vedossa raksien sijaan, niin näitäkään ei tarvitse koko ajan tarkistaa. Normaalissa sisävesien raksiuistelussa teemme säätöjä lähes koko ajan, mutta silloin emme paljon istu hytissä odottamassa mahdollista tärppiä. Merellä on kuitenkin leppoisaa ja siinä ehtii kanssauistelijoiden kanssa turista jos jostakin aiheesta.
Tärppiä odotellessa
Olimme päättäneet, että uistelua jatketaan noin kello viiteen iltapäivällä. Näin juniori pääsee kuitenkin nukkumaan, ettei ihan yöllä kotiin saavuta. Hyvin tarkkaan viiden aikaan saavuimme ottipatille, josta olemme omista kaloistamme saaneet valtaosan. Kello oli tasan viisi, kun sanoin Villelle että nyt vieheet ylös. Ville oli avaamassa kabinin ovea, niin kysyin että mikäs tuo ääni oli. Räikkähän siellä pärisi. Keskimmäinen vapa sivulta oli lauennut ja kala veti siimaa taakse. Oli Villen väsytysvuoro ja Oliver ei vielä halunnut tarttua vapaan. Aluksi kalalla oli hyvinkin paljon virtaa, jolloin elättelimme toivoa "jalkaluokan" lohesta. Voima loppui kuitenkin sen verran pian, että aavistimme kyseessä olevan pikkulohen. Saimme lohen peräaaltoon, josta se oli mukava napata kyytiin. Kaunis pieni ruokakala, jolla oli painoa 3kg+. Selvästi mallia Torniolainen, koska kala oli pitkä ja hoikka. Ville näki jo tulevan iltapalan, joten ruokakalana tämä on erinomainen. Oliver oli täysin haltioissaan, kun näki merestä nousevan hopeakylkisen lohen. Oliver pamputti lohta ja pojan silmät kiiluivat. Tämä oli Oliverin ensimmäinen merilohi ja meillä elää vahva toivo siitä, että merilohen uistelu jatkuu seuraavassa sukupolvessa. Muistan oman ensimmäisen meriloheni Kymijoelta 93, joka oli suurin piirtein samankokoinen. Itse olin tosin tuolloin 12v, joten pojasta polvi paranee. Reservistä löytyy vielä myös pari tyttöä, joten saas nähdä että saanko tytöistä koulittua uistelijoita.
Oliver & Ville
Lohi haksahti Rhinon Xtra Mag peltiin, jossa painotusta 60g. Ottivärinä toimi pari tuntia aikaisemmin uimaan laitettu kuparipohjainen FURUNKEL. Mukava lopetus päivälle.
Rhino Xtra Mag Furunkel & lax
Reissu oli myös ensimmäinen uudelle veneelle merellä. Veneen varustelusta juttua löydät mm. täältä. Veneen tiesimme jo entuudestaan erittäin vakaaksi ja turvalliseksi. Tämä on meille tärkeä asia, jotta merellä liikkuminen on turvallista. Quicksilverillä on mukava liikkua kovemmassakin kelissä, koska se käyttäytyy nätisti aallokossa. Vauhtia uskaltaa myös pitää reilusti, koska vene ei ole herkkä aallokolle. Kerta toisensa jälkeen ihailemme erityisesti veneen liukuun lähtöä. Mercuryn 150hv ja 3.0L kone soveltuu erinomaisesti kyseiseen runkoon. Meidän mielestämme isompaa konetta ei tarvita, mutta ei ehkä pienempääkään.
Mercury & Quicksilver sopivat hyvin yhteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti