Sami oli mukava ottaa kyytiin mukaan, koska onhan kyseessä "oppi-isä", joka opetti meidät merilohenuisteluun 2009. Silloin vielä meri oli meille ennenkokematon asia ja moni asia oli uutta, toki uusia asioita tulee vieläkin eteen joka reissulla. Merilohenuistelu etenkin on eräänlainen kasvutarina, joka paranee sekä syvenee vuosi vuodelta. Ja juuri kun luulee tietävänsä jotain, niin kevät onkin erilainen kuin koskaan aiemmin. Se vasta hienoa tästä lajista tekeekin...
Lähdimme Tampereelta aikaisin ja tiesimme, että päivästä on tulossa pitkä. Tuuliennuste kuvasi hyvin tätä kevättä, joka oli taas luokkaa 3-4 m/s. Jos viime kevät meni tuulien merkeissä, niin hyvitys on ollut vähintään riittävä.
Satamasta ulos ja merelle
Selkämeren kelit parhaimmillaan
Jos täällä ei mieli lepää, niin missä sitten?
Päivän sapluuna oli sellainen, että annoin Waden & Samin virittää toisen puolen, johon tiesin heidän laittavan Ismoja, joihin heillä on pitkäaikainen luotto ja ovathan he saaneet näillä paljon kaloja. Froggia tuntui olevan enemmänkin siiman päässä...heh! Vuosi 2016 on ollut taas muutaman vuoden jälkeen hyvä Ismon vetopelleille, vuodet kuitenkin vaihtelevat ja merilohien peltitrendit eivät kestä montaa kautta. Tätä trendiä kun oppisi ennustamaan, niin kyllä nousisi lohta veneeseen. Omalle puolelleni viritin Rhinoa sekä Tiuraa pyytämään. Vetovauhtina oli tarkoitus pitää 5.3- 5.5 km/h.
Yksin ei tarvinnut uistella - huhut hurjista saaliista olivat kiirineet kaikkien korviin
Tällä kertaa ei ensimmäinen kala vielä napannut vehkeitä laskiessa, joten aamun ensimmäiset tunnit olivat rauhallisia. Matka jatkui kohti "Italiaa", joka on ollut yksi kevään parhaista paikoista. 50m syvänne majakasta länteen päin.
VHF- liikenne oli hurjaa ja kalaa nousi kiihtyvällä tahdilla. En muista koska ulkona olisi ollut 20+ venettä vetämässä pienellä alueella. Tämä kertoo siitä, että vuosikymmenen lohikevät on käsillä. Ensimmäinen kaarros Italian saappaan vierestä tuotti räikän pärähdyksen ja Samin virittämää Ismo Frogia vietiin. Väsytysvuoro meni Valtterille. Tämä kala oli hyvin säyseä ja ei ottanut tällä kertaa siimaa ulos kovinkaan paljoa. Kala lähti "langalta" sisimpää, jossa painotusta oli 60g. Valtteri hoiti homman kotiin ja päivän ensimmäinen lohi oli kyydissä.
VHF- liikenne oli hurjaa ja kalaa nousi kiihtyvällä tahdilla. En muista koska ulkona olisi ollut 20+ venettä vetämässä pienellä alueella. Tämä kertoo siitä, että vuosikymmenen lohikevät on käsillä. Ensimmäinen kaarros Italian saappaan vierestä tuotti räikän pärähdyksen ja Samin virittämää Ismo Frogia vietiin. Väsytysvuoro meni Valtterille. Tämä kala oli hyvin säyseä ja ei ottanut tällä kertaa siimaa ulos kovinkaan paljoa. Kala lähti "langalta" sisimpää, jossa painotusta oli 60g. Valtteri hoiti homman kotiin ja päivän ensimmäinen lohi oli kyydissä.
Oliver ja Wade
Tämän jälkeen kuuntelimme kovasti VHF- liikennettä, koska kaloja tuntui nousevan koko ajan. Niihin veneisiin, joihin kalaa nousi niin tuntui nousevan useita kaloja. Toiset venekunnat puolestaan kasvattivat "apinaa targakaareen". Tämä todisti sen, että kalat olivat hyvin pienissä ruuduissa. Vaikka mekin sahasimme Italiaa edestakaisin, niin vierestä lähti paljon kaloja muihin veneisiin ja olimme koko ajan hieman väärässä paikassa. Osalle ajolinjat ja näihin liittyvät väistämissäännöt olivat täysin vieraita, vasemmalta tuntui tulevan koko ajan muutama vene eteen vaikka mitä teki. Osalle porukasta puolestaan kiitos siitä, että ilmaisivat hyvin selvästi aikeensa radion kautta, joka helpottaa kaikkien kalastusta. Eipä tästä mennyt pitkää aikaa, kun radiosta kuului melkoinen kajahdus. Rhinon Teamiltä oli lähtenyt takilasta 6m syvyydestä ja lujaa. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan, että saadaanko kala ylös veneeseen. Hieman vajaan tunnin kuluttua jätkät saivat ennätyslohensa ylös, joka oli +20kg painoinen. Päivän mittaan Porin edustalta saatiin vielä toinenkin +20kg painoinen merilohi, joten voidaan puhua isojen lohien päivästä. Muitakin isomuksia 12-16kg saatiin päivän mittaan, joista onnittelut saamamiehille!
Kun Italia ei antanut saalista enempää, niin lähdin kokeilemaan palkkakuopan eteläreunaa, josta olemme usein saaneet kaloja. Useampi tunti oli mennyt ilman tapahtumia, niin miehistö alkoi olla jo hyvin keskittynyttä mahdollista tärppiä varten.
Odottavat ilmeet ennen lohen iskua
Kärsivällisyys oli valttia tälläkin kertaa. Olin koko ajan puikoissa tähdännyt erääseen 42m pattiin, joka on palkkakuopan itäpuolella. Oli vain jotenkin sellainen tunne, että siinä voisi olla kalaa tänään. Merilohenuistelussa tarvitaan vahvaa uskoa, vähälohisina keväinä vielä normaalia enemmän. Oliver nukkui keulassa, kun katsoin meidän olevan 42m patilla. Sitten huusikin räikkä taas perinteisesti klo 17:00 aikaan ja taas kaksin kappalein. Samat vavat kuin viime reissulla ja tuplatärppi vierekkäisissä kepeissä. Tällä kertaa vietiin kahta eri väristä Rhinoa, jotka olivat hieman kirkkaampaa sorttia. Perinteinen kirkkaan kelin meininki, jolloin lohelle kelpaa usein suhteellisen värikkäät vaihtoehdot keltainen-, oranssi-, vihreä, ja sininen väriyhdistelmistä. Myös kupari on toiminut jo toista vuotta putkeen erinomaisesti Selkämerellä.
Tuplatärpin ensimmäinen yksilö saatiin veneeseen ilman ongelmia tai siimasoppia. Valtteri kepitti tämänkin ja kala haavilla kyytiin. Samaan aikaan toinen lohi paineli vauhdikkaasti ulospäin, jolloin pudotimme veneen vauhtia enemmän kuin viime kerralla. Lohi pysähtyi selvästi ja pääsimme ottamaan tätä kalaa veneeseen. Tämä lohi suoritti kevään komeimmat hypyt, käyden molempien kelkkojen puolella. Ja kun nyt kerran kävi kummallakin puolella, niin miksi olisi jättänyt ottamatta muita siimoja mukaansa? Lohi niputti kaikkien 5 siimaa, joten väsytyksestä tulikin hieman mielenkiintoinen. Sami oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja hoiteli siimoja hienosti kalan tieltä pois. Saimme kuin saimmekin tämänkin kalan kyytin ja tämä lohi olikin nousulohi. Muoto oli huomattavasti solakampi sekä pidempi, kuin syönnöslohien, jotka ovat yleensä "leipälapion" mallista nevan kantaa. Perkaus vahvisti asian myöhemmin, kun lohella oli mädit mukanaan.
Tuplatärpin ensimmäinen yksilö saatiin veneeseen ilman ongelmia tai siimasoppia. Valtteri kepitti tämänkin ja kala haavilla kyytiin. Samaan aikaan toinen lohi paineli vauhdikkaasti ulospäin, jolloin pudotimme veneen vauhtia enemmän kuin viime kerralla. Lohi pysähtyi selvästi ja pääsimme ottamaan tätä kalaa veneeseen. Tämä lohi suoritti kevään komeimmat hypyt, käyden molempien kelkkojen puolella. Ja kun nyt kerran kävi kummallakin puolella, niin miksi olisi jättänyt ottamatta muita siimoja mukaansa? Lohi niputti kaikkien 5 siimaa, joten väsytyksestä tulikin hieman mielenkiintoinen. Sami oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja hoiteli siimoja hienosti kalan tieltä pois. Saimme kuin saimmekin tämänkin kalan kyytin ja tämä lohi olikin nousulohi. Muoto oli huomattavasti solakampi sekä pidempi, kuin syönnöslohien, jotka ovat yleensä "leipälapion" mallista nevan kantaa. Perkaus vahvisti asian myöhemmin, kun lohella oli mädit mukanaan.
Tiimipotretti
Päivän saalis
Black Gold Angel Xtra Mag
Fluo Watermelon Lax XL
Kahden kauden ajan uisteluveneen roolia on hoitanut Quicksilver 675, joka on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi. Kaudella 2015 kovien tuulien kiusatessa pääsimme kuitenkin aina ulos merelle ja korkealaitaisella veneellä oli turvallista uistella. Lisäksi 150hv Mercury, joka on varustettu 3.0l lohkolla riittää hyvin kyseisen veneen perään. Marssivauhti voidaan asettaa hyvin 50km/h nurkille, mutta tarvittaessa päästään lähes 70km/h. Tämä on riittänyt ainakin itselleni, katsotaan mikä on mieli muutaman vuoden kuluttua. Itse vetouisteluun vene on erinomainen tilojensa puolesta sekä perhe on myös mukava ottaa mukaan, kun cabinissa on tilaa oleskeluun. Kyseisiä veneitä näkyy yhä enemmän vesillä, joka kertoo siitä, että malli on varmasti suosittu omassa koko- ja hintaluokassaan.
Quicksilver on rantautunut
Quicksilver edestä
Aina reissussa tapahtuu jotain hauskaa, joka jää mieleen. Olin ostanut miehistölle Dallaspullia mukaan vesille kahvin kanssa nautittavaksi, mutta oliko sitten niin kiireistä mukamas ettemme ehtineet niitä syömään, mutta pullia jäi kuitenkin. Kun lastasimme autoa laiturin läheisyydessä, niin tavaraa oli vielä laiturilla kuten eväspusseja jne. Varikset suorastaan hyökkäsivät eväidemme kimppuun ja repivät pullapussin auki. Tämän jälkeen ei muuta kuin pulla nokkaan ja lentoon. Oli se hauskan näköistä kun usempi varis lentää Dallaspulla suussa merta kohden. Toivottavasti maistuivat ja Oliverista tämä oli varsin hauskaa, tästä riittää kerrottavaa esikoulun ympäristöopin tunnillakin...
Reissu itsessään oli varsin onnistunut ja ruokakalat saatiin. Ensi viikonloppuna jatketaan taas.
Kireitä!
.JPG)
