Lämpimän veden etsintää selkämerellä

Ei alkanut vappuna tämäkään merilohikausi, mutta onneksi sentään toukokuun puolivälissä päästiin merelle. Samalla tarjoutui mahdollisuus hypätä kaverini Havun XO 270- mallisen uisteluveneen kyytin. Kyseessä ei ole lainkaan aivan tavallinen uisteluvene, joten tätä mahdollisuutta ei voinut jättää väliin. Reposaaressa meni aluksi laiturilla tovi, kun ihastelin venettä.

XO 270

XO on kotimaista suunnittelua - valmistetaan Puolassa

Vauhtia olivat antamassa Mercuryn 2 x 200hv

Kevät Porissa ja itse Selkämerellä oli ollut vähintäänkin kalaisa, kun syönnöslohta oli saatu alueelta erinomaisesti ja olipahan joukossa vaelluskalaakin. Polte on ollut kova, joten merelle oli päästävä. Keskeiset asiat, joihin olemme kiinnitäneet huomiota viime vuosina ovat olleet vedenlämpö sekä syöttikalaparvet. Yleensä nämä myös löytyvät saman yhtälön takaa eli silakkaparvet pyrkivät olemaan lämpimän veden alueella keväisin. Merilohia oli saatu paljon Länsikepin alueelta, mutta tarkistimme tämän alueen vedenlämmöt, jotka olivat vain 5- astetta. Tämä oli vähän, joten arvelimme tässä vaiheessa lämpimän veden olevan ulompana. Ajoimme Länsikepiltä vielä ulos 15-20km. Täältä löytyikin syvän veden päältä lämmintä vettä, vedenlämmön ollessa 7.4 astetta. Reilun kahden asteen ero on keväällä hyvin merkittävä. Kaikuluotain todisti myös sitä, että silakkaparvet olivat täälllä.

Aamupäivän saimme pörrätä paikoilla suhteellisen rauhassa ja jatkoimme alueen haravointia. Yhdessä vaiheessa löysimme valtavia silakkaparvia ja pian ensimmäisen räikänhuuto näki päivänvalon. Pirteä lohi ja Havu hyppäsin vavanvarteen. Perinteinen vartin väsytys ja lohi haavimisetäisyydellä. Kyseinen yksilö oli hyvin tankannut ja vajaan 8kg painoinen syönnöslohi. 

Selkämeren syönnöslohi

Kippari- Hannua ohjeistettiin kaartamaan uudestaan samaan paikkaan ja näin Hannu tekisin. Noin 200m edellisestä paikasta, niin räikkä huusi úudestaan. Sama setti ja lattialla köllötti tällä kertaa 6kg painoinen syönnöslohi. 

Samasta parvesta poimittua

Kahden kalan päivä merilohenuistelussa on sellainen asia, josta kannattaa aina olla kiitollinen. Saimme ruokakalat ja seuraavat olisikin jo päästetty takaisin kasvamaan. Loppuilta ei kumma kyllä tarjonnut enempää tapahtumia, mutta olimme hyvin tyytyväisin mielin. Veneessä oli vallinnut koko päivä rento meininki ja muistuttelin koko ajan, että lohenuistelu on pitkäjänteistä hommaa. Täytyy lähteä siitä ajatusmallista liikkeelle, että ensin istutaan 6 tuntia ja sitten vasta alkaa tapahtua. Säätöjä pitää tehdä harkinnan mukaan, mutta ei liian dramaattisesti koko ajan. Pitää olla myös luotto omaan tekemiseen sekä paikkaan, mistä lohia tavoittelee. Tällä pääsee jo hyvin pitkälle.

Mercuryt kehräsivät mukavasti

Perätilan apuna toimii Lowrance & Fish Hawk

Ensimmäinen reissu on aina ensimmäinen reissu ja peli on avattu kauden osalta. Seuraavat 4 viikkoa pyritään uistelemaan ahkerasti lohta Selkämerellä ja toivotaan suotuisia tuulia.

Reissu takana ja tavaroiden purku

Kiitos Selkämeren antimista!

Ottipeleistä sen verran, että tänä vuonna ovat toimineet erityisesti seuraavat Rhino- peltien värit

Kireitä!



Ai niin. Jos moni on jahdannut pitkään 20kg painoista merilohta, niin pitkään oli odotettu Tampereella Tapparan mestaruutta. Meillä oli veneessä pienet mestaruusjuhlat;)