Ahdin konsepti on muodostunut viime vuosina hyvin selväksi, koska kalaa on tullut lähes ainoastaan Anchovy Bullet Roll raksihupuilla. Etenkin uloimmaiseen laitetaan aina Army Truck Bullet Roll ja hyvällä prosentilla siihen ovat kalat napanneet.
Olimme sopineet, että saavumme Villen kanssa Porkala Mariniin, josta Ahti on laskenut Sharkin vesille. Nyt kun ei menty omalla veneellä, niin tultiin ikään kuin "katettuun pöytään";) Omat vavat ja raksit oli sentään mukana.
Lähtö tapahtui Porkala Marinista
Idyllinen pikkusatama
Myös uisteluveneitä löytyi satamasta
Sähkö, vesi ja WC löytyvät - veneilijän välttämättömyydet
Ahdin Shark lähtövalmiina
Monet uistelijat laskevat veneensä Porkala Marinista ja laskuluiska on erittäin hyvä isollekin veneelle. Satama on hieman pieni, joten aivan älyttömästi trailereita satamaan ei mahdu. Viime vuosina uistelijat ovat kuulemma Porkkalasta vähentyneet, vaikka lohia on saatu välillä erittäin hyvin. Helsinki on vetänyt uistelijoita enemmän puoleensa.
Laskuluiska
Luiskan miljöötä
Kun kamppeet olivat kyydissä, niin oli aika lähteä ulos merelle lohia tavoittelemaan. Heti ensimmäiseksi havaitsin, kuinka kauniit ja erilaiset maisemat Porkkalassa ovat. Selkämeri Porissa on itse asiassa hyvinkin karu ja ulkomeri alkaa hyvin pian, ilman sen suurempia saaristoja. Porkkalassa oli hienoja niemenkärkiä, luotoja sekä tietenkin majakoita. Aloin pitää paikasta heti ensimmäisen kerran jälkeen.
Satama jää taakse
Hienoa saaristoa
Kapeita ja rauhallisia veneväyliä
Reitit oli merkitty selkeästi
Majakat luovat aina merellistä tunnelmaa
Ville "Eki" tähysti keulassa
Porkala Marinista oli juuri passeli ajomatka avomerelle, josta merilohia voi alkaa tavoitella. Etäisyys on luokkaa 10-15km, riippuen hieman että mistä uistelunsa haluaa aloittaa. Meillä oli selvät sävelet, koska Ahdille on kertynyt ottipaikkoja kymmenen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Hyödynsimme hyväksi havaittuja ottipaikkoja, mutta tarkoituksena oli että jos voimme tuoda jotain uutta Porkkalan merilohen uisteluun. Kyseinen päivä oli varattu raksiuisteluun ja Ahti oli ottanut mukaan erittäin hyviä isoja salakoita, joista en malttanut pitää näppejäni erossa;)
Vuodesta 2009 olemme uistelleet merilohta ja pääpaino on ollut Porissa. Esimerkiksi rahtiliikennettä Porissa on hyvin harvoin, mutta päivä Porkkalassa kertoi nopeasti kuinka paljon liikennettä Suomenlahdella sekä Porkkalassa on. On risteilijää, rahtilaivaa ja jotain siltä väliltä. Sumussa saa erityisesti olla tarkkana, jos uistellaan isojen alusten väylällä.
Lohenuistelua risteilijöiden lomassa
Rahtialuksia horisontissa
Rahtiliikennettä Suomenlahdella riittää
Uistelupäivä ei olisi voinut olla parempi, koska lämpöä oli tuollaiset +27 astetta ja tuulta aivan hento tuulenvire. Tämä oli balsamia haavoille, koska vähintään viisi reissua lohenperään oli peruuntunut kovan tuulen vuoksi. Pakko se on myöntää, että kyllähän se söi miestä toukokuussa kun ei merelle päässyt. Porkkalan merilohikausi jatkuu aina heinäkuun puoliväliin saakka, joten tämä antaa mukavasti lisäaikaa merilohikauteen.
Aloitimme uistelun 50m penkalta, jossa kävimme tasaisesti läpi Ahdin ottipaikkoja. Samalla havaitsin, että täkyparvia täällä oli aivan törkeästi. Huomattavasti enemmän ja laajemmalla alueella, kuin esimerkiksi Porissa. Porissa on toki täkyä, mutta yleensä selkeästi vain tietyillä alueilla. Porkkalassa lohien kelpaa syönnöstää silakkaa popsien. Ahti antoi meille vinkin, että hän painottaa aina uistelun yli 40m veteen ja mehän pidimme tästä neuvosta kiinni.
Pyydöt vedessä ja Cannon syvyyksissä
Tuulta vain nimeksi - kerrankin näin
Olimme pyörineet jonkin verran Ahdin ottipaikkoja ja tuli minun ohjausvuoro. Päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kanjonia sekä uutta ottipaikkaa. Minua ja Villeä kiinnosti erityisesti yksi monttu, jossa pudotus on melkoisen jyrkkä. Ahti kertoi ettei ole kovin usein tätä uistellut ja kaloja tästä ei ole tullut. Päätimme kuitenkin määrätietoisesti käydä kokeilemassa tämän paikan. Teimme vielä muutaman raksin tarkistuksen ja tässä välissä Ville tarttui ruoriin. Täsmälleen tämän "montun" kohdalla räikkä huusi hetken aikaa. Plaanari jäi kerran oikein kunnolla ja jäi tämän jälkeen taakse roikkumaan. Tällä kertaa oli meikäläisen väsytysvuoro. Vapautin plaanarin ja heti kyllä tunsi, että kalahan se siellä. Kala oli erittäin rauhallinen ja muut arvuuttelivat, että minkäkokoinen kala on kyseessä. Itse arvelin, että tämä on iso kala, koska liikkeet ovat niin rauhallisia mutta määrätietoisia.
Lohi pysyi noin 5min suhteellisen kaukana, jonka jälkeen saimme kalan veneen vasemmalle sivulle. Kala meni vain selkeästi menojaan ja siinä ei kannattanut pahemmin jarrutella kalan menemisiä. Pidimme jarrua hyvin löysällä, jotta lohi sai heti siimaa kun sille iski menohalu. Lohi otti useita noin 10-20m mittaisia syöksyjä sekä kääntyi useamman kerran nopeasti ympäri. Yhdessä vaiheessa siimakin taisi olla kietoutuneena lohen ympärillä, sen verran erikoiselta meno tuntui. Kun vihdoin saimme silmäyksen kalaan ja lohi kävi selkeästi katsomassa veneen vieressä, että ketä sillä oli vastassa tällä kertaa. Silloin huomasimme, että tämä on yli kymmenen kilon lohi ja ehkä alkoi pienoinen jännitys siltä osin. Ahdin Porkkalan ennätys on 12kg, joten siiman päässä oli mahdollisesti ennätyskala.
Suhteellisen loppuvaiheessa, kun lohta oli yritetty koukutusetäisyydelle, niin kala otti vielä spurtin ja hyppäsi ilmaan. Tämä tuli onneksi videokameralle, koska ison lohen hyppy on aina hienon näköinen.
Viimeiset metrit sain vedettyä lohta venettä kohden ja sitten nostokoukku heilahti Ahdin toimesta. Veri suihkusi ja lohi oli veneessä. Ja olipahan vauras possu ja kertakaikkisen hieno lohi. Taas kerran Anchovy Bullet Roll värissä Army Truck Glow oli pyytänyt hienon merilohen.
Ahti ja uusi Porkkalan ennätys - lohi 13kg.
Lohi oli Villen mieleen ja balsamia hankalan kauden osalta
Olipahan hieno väsytys
Porkkalan ykköspeli - Anchovy Bullet Roll Army Truck Glow
Suomenlahden "viljapossu" on ollut ruoka-aikaan kotona
Kaarsimme vielä hetken kuluttua samalla paikalle uudestaan ja ulommainen plaanari peruutti jälleen sekä räikkä pärisi. Tämä kala pääsi kuitenkin hyvin pian irti, mutta tällä kohdalla oli selkeästi kala tänään. Jatkoimme pyörimistä kyseisellä alueella, mutta hetken kuluttua lähdimme tutkistelemaan uusia paikkoja, nämä olivatkin hiljaisempia lohien suhteen.
Vesillä sattuu aina jotain hassua ja niin sattui tälläkin kertaa. Itse Scotty miehenä olen tottunut jalkanäyttöön takiloissa ja kun Ahdin veneessä on Cannonit, niin kysyin alussa että onko näissä myös jalkanäytöt. Siinä raksienlaskemisen tohinassa Ahti vastasi jotain ja olin kuulevinani, että on on. Laskin sitten takilat 47 "jalkaan", jota usein käytän lohenuistelussa. Siellä takila oli pyytänyt monta tuntia, kunnes yhdessä kohdassa takila koputteli kovasti. Katsoimme, että lohiko se siellä koputtelee. Ei ollut siiman päässä lohta, mutta levää kylläkin. Tässä vaiheessa Ahti katsoi, että onko teillä jätkät takila 47m syvyydessä. Ja näinhän meillä oli. Ihme että emme olleet saaneet turskaa tai kampelaa. Jälkikäteen nauroimme, että mitä jos olisimme saaneet lohen tuolta syvyydestä. Olisi alkanut uusi "syvänmeren" lohenuistelubuumi. Yhteenvetona voidaan todeta, että ehkä on parempi että pysymme Scotty takiloissa...heh!
Uistelupäivä lopeteltiin klo 17 maissa, koska kotiin Manseen oli kuitenkin useamman tunnin ajomatka. Ja olihan meillä niin sanotusti maha täynnä ja Ahdin uusi Porkkalan vesien ennätyslohi kyydissä. Voidaan todeta, että tämä oli täydellinen reissu Porkkalaan. Tänne tulemme vielä monta kertaa uudestaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti