torstai 28. toukokuuta 2015

Viikonloppu merilohien perässä Porissa 23 - 24.05.2015

Mitä sitä ei lohen eteen tekisi? Se tietty aika vuodesta, kun kaikki ajatukset pyörivät lohenuistelun ympärille ja mieli tekee koko ajan merelle lohenpyyntiin. En tiedä kumpi on parempi, olla saamatta lohia vai saada lohia? Mikäli tulee munat pataan reissu, niin on hirveä revanssimeinki seuraavaan reissuun, jos puolestaan edellisellä reissulla on vapa taipunut niin on polte takaisin merelle tässäkin tapauksessa. Lohikuume on vaarallinen tauti, joka vie mukanaan...

Olimme pyhittäneet kyseisen viikonlopun lohenuisteluun Porissa. Tarkoitus oli jo lähteä perjantaina illlalla Poria kohden, mutta tuuliennuste oli vähintään myrskyisä. Siirsimme lähtöä Poriin lauantai aamuksi. Tukikohdaksi oli etukäteen kartoitettu Marina Merilokki, jossa löytyy vierasvenesatama hyvien palveluiden kera.

Teboil Yyteristä menovettä kulkupeleihin

Marina Merilokin päärakennus

Vierasvenesatama

Vierasvenesatamasta löytyy sähkö + vesi

Marina Merilokin grillikatos

Tankkauspiste

Yöpyminen Marina Merilokissa kustantaa 18€/ yö ja tämä oikeuttaa vierasvenelaiturin käyttöön, johon tulee sähkö sekä vesi. Tämän lisäksi saa ovikoodin vessaan ja on mahdollisuus käydä saunassa, joka on tilattava ennakkoon. Vaikka olemme useamman vuoden käyneet Porissa, niin emme ole aikaisemmin kunnolla tutustuneet kyseiseen satamaan. Jatkossa tulemme käyttämään kyseisen sataman palveluita.

Tällä kertaa laskimme veneen vesille Santunrannasta, josta emme ole aikaisemmin laskeneet. Olemme käyttäneet toista luiskaa veneenlaskuun. Luiska on suhteellisen hyvä, mutta aavistuksen turha loiva. Isomman veneen joutuu laskemaan todella reilusti veteen, että vesillelasku on mielekästä. Lisäksi rakentaisin viereen sivulaitureita, jotta rantautuminen olisi helpompaa jos on useita veneitä odottamassa ylösnostoa. Santunrannassa oli hyvin tilaa jättää traileri lepäämään kalastuksen ajaksi.

Näkymä luiskalle

Siitä vene alas


Santunluiska

Traileriparkki

Lopulta vene oli laiturissa


Odottelimme lauantaina aamusta kovasti tuulta tyyntyväksi, mutta toisin näytti käyvän. Tuuli yltyi koko ajan ja se puhalsi reipasta 12-15m/s. Puuskissa tuulta oli jopa vielä enemmän. Näissä keleissä on viisainta pysyä rannalla, koska aina voi sattua jotain. Lähdimme Reposaareen katsomaan, että miltä merellä näyttää.

Reposaaren kalaravintola

Pienoismajakka

Ulkona merellä oli kova keli

Tuulivoimalat pyörivät ja aalto lyö aallonmurtajaan

Isoimmat aallot olivat jopa 4- metrisiä


Kun olimme Reposaaressa ihailemassa tyrskyävää merta, niin huomasimme että rannikkovartiosto lähtee merelle. Ajattelimme ensin, että testaavat kalustoa kovassa kelissä tai kyseessä on jonkinlainen harjoitus. Hetken kuluttua kuitenkin taivaalle ilmaantui pelastushelikopteri. Tässä vaiheessa ajattelimme, että nyt on varmasti tosi kyseessä ja jolloin asiat huonosti. Ja näinhän siinä oli käynyt, että lohenuistelijoiden Finnmaster WA vene oli ottanut ison aallon sisään ja pilssi hyytynyt. Tämän jälkeen vene oli alkanut uppoamaan ja painunut pohjaan. Miehet jäivät veden varaan noin puoleksi tunniksi, ennen kuin helikopteri poimi heidät kyytiin. Satakunnan Kansan artikkelissa lisää tapauksesta. Luojan lykky, että ihmishenkien menetyksiltä vältyttiin, materiaali on kuitenkin vain materiaalia... Arvon kanssa uistelijat, niin muistakaa pitää järki mukana kun liikutte merellä. Lohenhimo silmissä ei kannata ottaa turhia riskejä.

Lauantai oli puhdas tuulipäivä ja aloimme latautumaan sunnuntain uistelua varten. On hyvä ottaa välillä rennosti ja jos ei muuta niin vähän olutta. Valitsimme myös ottipelit seuraavaa päivää varten, sekä vaihdoimme hieman koukkuja sekä renkaita vetopelteihin.

Iltaa istumassa

Vene taistelukunnossa sunnuntaita varten


La/ Su välisenä yönä kävi edelleen hyvin kova tuuli. Eli luvassa ei ollut mitään pläkäkeliä aamun valjetessa. Kyytiimme oli tarkoitus hypätä Sami, joka meidät merilohenuisteluun Porissa opetti 2009. Sami saapui satamaan sovitusti klo 07:00, mutta vielä tuuli oli melkoisen reipas. Odottelimme klo 10:00 saakka, että vesille päästiin. Silti merelle ajaminen oli melko kuoppaista, mutta kalaan päästiin kuitenkin.

Ulos merelle

Sami tutkii nousulohien reittejä

Kelkat vedossa

Etelätuuli oli painanut sopivasti länsikeppiä sekä rantapenkkoja vasten, että keskitimme pyhän kalastuksen näille alueille. Tarkoitus oli etsiä kalaparvet ja jäädä näihin paikkoihin pyörimään. Kalaparvia alkoi vähitellen löytymään.

Parvet kohdalla

Takilat juuri oikeassa syvyydessä


Parvista huolimatta tapahtumia ei kuulunut, mutta päätimme silti vetää aivan iltaan saakka. Monesti erityisesti klo 16-21 välinen aika on erityisen hyvää ottiaikaa. Aina ei vesillä ole mahdollista olla iltamyöhään, mutta jos vain mahdollista niin tämä "momentum" kannattaa hyödyntää.

Monta tuttua venekuntaa oli Pirkanmaalta lohia kiusaamassa ja puhelin piippari ahkerasti tilannetietojen osalta. Pian puhelimeen saapuikin Havusalmen Jarilta kuva lohesta. Nätti 7kg lohi, joka päätyi ravintoketjun huipulle.

Jari & Lax 7 kg

Lohta ei väkisin oteta ja tällä kertaa lohi jäi meidän osalta ottamatta. Pääsimme kuitenkin testaamaan kalustoa monipuolisesti ja kokeilimme montaa eri syvyyttä vetopeltien osalta. Osa venekunnista sai sunnuntaina hyvin kalaa, joka tietysti loi meillekin uskoa seuraavaan reissuun. 

Oli aikaa ottaa vehkeet ylös ja juuri siinä kohdassa missä lopettelimme, niin oli kaiussa paljon piikkikala parvia. Yksi kolmipiikeistä oli jäänyt Rhinon vetopeltiin kiinni, joten pääsimme tutkimaan lohen ravintoa.

Kolmipiikki "hyökkäsi" vetopeltiin

Sitten olikin aika ottaa vene ylös ja suunnata kohti Tamperetta. Hieman turhan myöhään olimme vesillä, koska ilta alkoi jo hämärtyä. Veneen kanssa ajeleminen ottaa kuitenkin oman aikansa. Sami lähti edeltä omalla autollaan ja me vene perässä myöhemmin. Puolivälissä Tamperetta kohden noin Kiikoisten kohdalla saimme soiton Samilta: "osuin hirveen ja voitteko tulla hieman auttamaan?". Siinä vaiheessa olimme peloissamme, että mitä oikein on sattunut. Tapahtumapaikka oli noin 15km Kiikoisten ABC:ltä Tamperetta kohden. Ylämäessä hirvi oli tullut Samin auton eteen ja pysähtynyt siihen. Sami onnistui hieman väistämään perän puolelle, joten hirvi ei tullut suoraan tuulilasiin. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti, ja entäpä jos olisi ollut vene perässä, kuten meillä?

Hirvi oli vuodenvanha vasa, jonka emo oli juuri karkottanut. Nämä yksilöt lähtevät yleensä kovasti vaeltamaan ja aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä. Onnettomuuspaikalle soitettiin ambulanssi sekä paloauto. Sami tutkittiin ja vietiin Vammalaan sairaalaan. Onneksi selvittiin vain pienillä rohjeilla. Vedimme Villen kanssa hirven pois keskeltä tietä ja palomiehet siivosivat tien lasinsirpaleista. 

Auto kärsi pahat vauriot- mutta kuljettaja ei onneksi

Auton eteen tullut hirvi

Apua onnettomuuspaikalle saatiin hyvin pian

Tämä oli jo viikonlopun toinen muistutus siitä, että mitä kaikkea kalareissulla voikaan sattua. Kannattaa aina muistaa rauhallisuus ja pitää mielessä mitä voi sattua, sekä onko näitä mitenkään mahdollista ehkäistä. Väsyneenä vene perässä ajaminen pimeällä on aina kuitenkin riskialtista ja kannattaa pitää riittävästi taukoja.

Kaikki hyvin ja loppu hyvin! Mutta olipahan viikonloppu...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti