Viikonloppu merilohien perässä Porissa 23 - 24.05.2015

Mitä sitä ei lohen eteen tekisi? Se tietty aika vuodesta, kun kaikki ajatukset pyörivät lohenuistelun ympärille ja mieli tekee koko ajan merelle lohenpyyntiin. En tiedä kumpi on parempi, olla saamatta lohia vai saada lohia? Mikäli tulee munat pataan reissu, niin on hirveä revanssimeinki seuraavaan reissuun, jos puolestaan edellisellä reissulla on vapa taipunut niin on polte takaisin merelle tässäkin tapauksessa. Lohikuume on vaarallinen tauti, joka vie mukanaan...

Olimme pyhittäneet kyseisen viikonlopun lohenuisteluun Porissa. Tarkoitus oli jo lähteä perjantaina illlalla Poria kohden, mutta tuuliennuste oli vähintään myrskyisä. Siirsimme lähtöä Poriin lauantai aamuksi. Tukikohdaksi oli etukäteen kartoitettu Marina Merilokki, jossa löytyy vierasvenesatama hyvien palveluiden kera.

Teboil Yyteristä menovettä kulkupeleihin

Marina Merilokin päärakennus

Vierasvenesatama

Vierasvenesatamasta löytyy sähkö + vesi

Marina Merilokin grillikatos

Tankkauspiste

Yöpyminen Marina Merilokissa kustantaa 18€/ yö ja tämä oikeuttaa vierasvenelaiturin käyttöön, johon tulee sähkö sekä vesi. Tämän lisäksi saa ovikoodin vessaan ja on mahdollisuus käydä saunassa, joka on tilattava ennakkoon. Vaikka olemme useamman vuoden käyneet Porissa, niin emme ole aikaisemmin kunnolla tutustuneet kyseiseen satamaan. Jatkossa tulemme käyttämään kyseisen sataman palveluita.

Tällä kertaa laskimme veneen vesille Santunrannasta, josta emme ole aikaisemmin laskeneet. Olemme käyttäneet toista luiskaa veneenlaskuun. Luiska on suhteellisen hyvä, mutta aavistuksen turha loiva. Isomman veneen joutuu laskemaan todella reilusti veteen, että vesillelasku on mielekästä. Lisäksi rakentaisin viereen sivulaitureita, jotta rantautuminen olisi helpompaa jos on useita veneitä odottamassa ylösnostoa. Santunrannassa oli hyvin tilaa jättää traileri lepäämään kalastuksen ajaksi.

Näkymä luiskalle

Siitä vene alas

Santunluiska

Traileriparkki

Lopulta vene oli laiturissa

Odottelimme lauantaina aamusta kovasti tuulta tyyntyväksi, mutta toisin näytti käyvän. Tuuli yltyi koko ajan ja se puhalsi reipasta 12-15m/s. Puuskissa tuulta oli jopa vielä enemmän. Näissä keleissä on viisainta pysyä rannalla, koska aina voi sattua jotain. Lähdimme Reposaareen katsomaan, että miltä merellä näyttää.

Reposaaren kalaravintola

Pienoismajakka

Ulkona merellä oli kova keli

Tuulivoimalat pyörivät ja aalto lyö aallonmurtajaan

Isoimmat aallot olivat jopa 4- metrisiä

Kun olimme Reposaaressa ihailemassa tyrskyävää merta, niin huomasimme että rannikkovartiosto lähtee merelle. Ajattelimme ensin, että testaavat kalustoa kovassa kelissä tai kyseessä on jonkinlainen harjoitus. Hetken kuluttua kuitenkin taivaalle ilmaantui pelastushelikopteri. Tässä vaiheessa ajattelimme, että nyt on varmasti tosi kyseessä ja jolloin asiat huonosti. Ja näinhän siinä oli käynyt, että lohenuistelijoiden Finnmaster WA vene oli ottanut ison aallon sisään ja pilssi hyytynyt. Tämän jälkeen vene oli alkanut uppoamaan ja painunut pohjaan. Miehet jäivät veden varaan noin puoleksi tunniksi, ennen kuin helikopteri poimi heidät kyytiin. Satakunnan Kansan artikkelissa lisää tapauksesta. Luojan lykky, että ihmishenkien menetyksiltä vältyttiin, materiaali on kuitenkin vain materiaalia... Arvon kanssa uistelijat, niin muistakaa pitää järki mukana kun liikutte merellä. Lohenhimo silmissä ei kannata ottaa turhia riskejä.

Lauantai oli puhdas tuulipäivä ja aloimme latautumaan sunnuntain uistelua varten. On hyvä ottaa välillä rennosti ja jos ei muuta niin vähän olutta. Valitsimme myös ottipelit seuraavaa päivää varten, sekä vaihdoimme hieman koukkuja sekä renkaita vetopelteihin.

Iltaa istumassa

Vene taistelukunnossa sunnuntaita varten

La/ Su välisenä yönä kävi edelleen hyvin kova tuuli. Eli luvassa ei ollut mitään pläkäkeliä aamun valjetessa. Kyytiimme oli tarkoitus hypätä Sami, joka meidät merilohenuisteluun Porissa opetti 2009. Sami saapui satamaan sovitusti klo 07:00, mutta vielä tuuli oli melkoisen reipas. Odottelimme klo 10:00 saakka, että vesille päästiin. Silti merelle ajaminen oli melko kuoppaista, mutta kalaan päästiin kuitenkin.

Ulos merelle

Sami tutkii nousulohien reittejä

Kelkat vedossa

Etelätuuli oli painanut sopivasti länsikeppiä sekä rantapenkkoja vasten, että keskitimme pyhän kalastuksen näille alueille. Tarkoitus oli etsiä kalaparvet ja jäädä näihin paikkoihin pyörimään. Kalaparvia alkoi vähitellen löytymään.

Parvet kohdalla

Takilat juuri oikeassa syvyydessä

Parvista huolimatta tapahtumia ei kuulunut, mutta päätimme silti vetää aivan iltaan saakka. Monesti erityisesti klo 16-21 välinen aika on erityisen hyvää ottiaikaa. Aina ei vesillä ole mahdollista olla iltamyöhään, mutta jos vain mahdollista niin tämä "momentum" kannattaa hyödyntää.

Monta tuttua venekuntaa oli Pirkanmaalta lohia kiusaamassa ja puhelin piippari ahkerasti tilannetietojen osalta. Pian puhelimeen saapuikin Havusalmen Jarilta kuva lohesta. Nätti 7kg lohi, joka päätyi ravintoketjun huipulle.

Jari & Lax 7 kg

Lohta ei väkisin oteta ja tällä kertaa lohi jäi meidän osalta ottamatta. Pääsimme kuitenkin testaamaan kalustoa monipuolisesti ja kokeilimme montaa eri syvyyttä vetopeltien osalta. Osa venekunnista sai sunnuntaina hyvin kalaa, joka tietysti loi meillekin uskoa seuraavaan reissuun. 

Oli aikaa ottaa vehkeet ylös ja juuri siinä kohdassa missä lopettelimme, niin oli kaiussa paljon piikkikala parvia. Yksi kolmipiikeistä oli jäänyt Rhinon vetopeltiin kiinni, joten pääsimme tutkimaan lohen ravintoa.

Kolmipiikki "hyökkäsi" vetopeltiin

Sitten olikin aika ottaa vene ylös ja suunnata kohti Tamperetta. Hieman turhan myöhään olimme vesillä, koska ilta alkoi jo hämärtyä. Veneen kanssa ajeleminen ottaa kuitenkin oman aikansa. Sami lähti edeltä omalla autollaan ja me vene perässä myöhemmin. Puolivälissä Tamperetta kohden noin Kiikoisten kohdalla saimme soiton Samilta: "osuin hirveen ja voitteko tulla hieman auttamaan?". Siinä vaiheessa olimme peloissamme, että mitä oikein on sattunut. Tapahtumapaikka oli noin 15km Kiikoisten ABC:ltä Tamperetta kohden. Ylämäessä hirvi oli tullut Samin auton eteen ja pysähtynyt siihen. Sami onnistui hieman väistämään perän puolelle, joten hirvi ei tullut suoraan tuulilasiin. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti, ja entäpä jos olisi ollut vene perässä, kuten meillä?

Hirvi oli vuodenvanha vasa, jonka emo oli juuri karkottanut. Nämä yksilöt lähtevät yleensä kovasti vaeltamaan ja aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä. Onnettomuuspaikalle soitettiin ambulanssi sekä paloauto. Sami tutkittiin ja vietiin Vammalaan sairaalaan. Onneksi selvittiin vain pienillä rohjeilla. Vedimme Villen kanssa hirven pois keskeltä tietä ja palomiehet siivosivat tien lasinsirpaleista. 

Auto kärsi pahat vauriot- mutta kuljettaja ei onneksi

Auton eteen tullut hirvi

Apua onnettomuuspaikalle saatiin hyvin pian

Tämä oli jo viikonlopun toinen muistutus siitä, että mitä kaikkea kalareissulla voikaan sattua. Kannattaa aina muistaa rauhallisuus ja pitää mielessä mitä voi sattua, sekä onko näitä mitenkään mahdollista ehkäistä. Väsyneenä vene perässä ajaminen pimeällä on aina kuitenkin riskialtista ja kannattaa pitää riittävästi taukoja.

Kaikki hyvin ja loppu hyvin! Mutta olipahan viikonloppu...

Merilohikauden avaus Selkämerellä Porissa 17.05.2015

Vapun jälkeen avataan heti kausi, kuuluu joka vuosi sama hokema. Mutta aina siinä käy niin, että kausi ehtii vähintään toukokuun puoliväliin, ennen kuin Selkämerelle ehditään. Tänä vuonna kausi avattiin kuitenkin keskimääräistä aikaisemmin ja luvassa on useita reissuja Poriin tämän kauden aikana. Paras aika selkämerellä on tilastollisesti toukokuun loppupuolisko sekä kesäkuun alku, jolloin kannattaa ainakin olla vesillä.

Kuten ensimmäiseen reissuun kuuluu, niin talven jälkeen kaikki on aina hukassa. Edellisenä iltana tulee valmisteluja tehtyä "yön tunneille", joten reissuun päästään suoraan univelat silmissä. Tällä kertaa saimme kunnian ottaa mukaan 6v Oliverin, joka sai kasteeensa merilohenuisteluun. Tiesimme, että tämä on hieman riskialtista, koska olemme tähän mennessä olleet lyhyempiä jaksoja kotijärvellä, mutta emme kokonaista päivää merellä. Olimme henkisesti varautuneet mahdollisesti lyhyempään reissuun, vaikka mukana olikin runsaasti eväitä sekä repullinen leluja...heh!

Lähtö klo 05:50 avausreissuun

Hymy oli herkässä, kuten se aina on kauden avausreissulla. Jo pääsy merelle on ainakin itselleni henkilökohtaisesti iso asia, sekä kiireisestä arjesta irtautuminen. Kermana kakun päällä, niin joskus tuliaisena kotiin voi olla kirkaskylkinen merilohi. Näiden asioiden pitää olla sopivasti balanssissa, jotta homma on mielekästä. 

Porissa vene laskettiin nopeasti vesille ja samalla havaittiin satamassa muita trailereita, joten osa olikin jo startannut merelle. Päivästi vaikutti tulevan aurinkoinen ja tuulta oli sopivan puoleisesti.

Öljysatama ohitettiin ulos ajettaessa

Tunnelma oli katossa

Ajettaessa ulos merelle, niin eilispäivän jäljiltä maininki oli kohtuullinen. Quicksilver keinui aallokossa tasaisesti ja meno oli hauskan "kuoppaista". Tässä vaiheessa Oliverilla oli vielä hyvin hauskaa. Vehkeet päätimme laskea veteen Annabellalta. Kun olimme laittamassa kelkkoja veteen, niin Oliver tuli veneen takatilaan täysin valkoisena. Tässä vaiheessa tajusimme, että merisairaus on poikaan iskenyt. Ei mennyt kauaa, kuin poika oksensi laidan yli muutaman kerran. Katsoimme Villen kanssa toisiamme, että olikohan tämä reissu tässä. Laitoimme Oliverin keulaan makaamaan, jotta olo paranee. Oliver nukahti heti ja päätimme, että laitamme pari vapaa vetoon. Tämän jälkeen katsomme Oliverin voinnin ja teemme mahdolliset päätökset päivän suhteen. Kaksi tuntia poika nukkui yhtä soittoa ja heräsi yhtäkkiä. Ensimmäinen lause heräämisen jälkeen oli, että "mulla on tosi hyvä olo" ja poika oli taas täynnä energiaa. Nyt kalastus pääsi alkamaan toden teolla. 

Merisairaus iski mainingissa - parin tunnin levon jälkeen kuin uudestisyntynyt

Vieheet saatiin vetoon - alkoi odotus

Päivästä tuli fantastinen - pillimehu kävi kaupaksi

Nyt aloimme toden teolla kalastaa ja aika kalastuksella oli tuollaiset 5 tuntia. Päätimme ajaa kuitenkin ulos syvänteelle ja palata iltapäivästä perinteisille ottipaikoille. Ajoimme majakasta länteen, jossa vastaan tulee hyvännäköinen syvänne. Täältä löytyy rännimäisiä syvempiä alueita, joissa varmasti käy virtausta tuulella kuin tuulella. Vedenlämmöt olivat täällä hyvin suuremmat, kuin esimerkiksi majakalla. Täkyä oli paremmin, mutta hajanaisesti.

Syvännettä kohden

Tämän jälkeen keli tyyntyi täysin ja pieninkin tuulenvire katosi. Seurasi ennennäkemätön pikkukärpästen hyökkäys. Valkoinen vene peittyi täysin kärpäsistä ja lukkiuduimme veneen hyttiin. Kärpäsiä oli jopa paikassa veneen ulkopuolella, Ville jo pelkäsi ettei kai nyt tarvitse mennä lohta väsyttämään kärpästen sekaan. Onneksi näin ei käynyt;)

Kärpäset valtasivat veneen lipan

Veneen takatila oli täynnä kärpäsiä

Oliver oli ainoa, joka halusi leikkiä kärpästen kanssa. Näitä oli kiva karkuttaa vedellä ja tässä hommassa vierähtikin äkkiä tunnin verran. Kuin tilauksesta saapui tuulenvire, joka vei suurimman osan kärpäsistä mukanaan. Tämän jälkeen tarkistimme hieman kalustoa ja vaihtoimme muutaman pellin. Vetoon laitoimme kuparia lisää, koska näiden osuus saalistilastoissa on noussut viime vuosina.

Vetopeltien tarkistus ja vaihto

Merilohen uistelu on kuitenkin hyvin pitkälti odotusta. Paikkoja kannattaa ja voi kokeilla, mutta ennen kaikkea myös odotellaan nousulohien saapumista vetolinjalle. Ja koska meillä oli pellit vedossa raksien sijaan, niin näitäkään ei tarvitse koko ajan tarkistaa. Normaalissa sisävesien raksiuistelussa teemme säätöjä lähes koko ajan, mutta silloin emme paljon istu hytissä odottamassa mahdollista tärppiä. Merellä on kuitenkin leppoisaa ja siinä ehtii kanssauistelijoiden kanssa turista jos jostakin aiheesta.

Tärppiä odotellessa

Olimme päättäneet, että uistelua jatketaan noin kello viiteen iltapäivällä. Näin juniori pääsee kuitenkin nukkumaan, ettei ihan yöllä kotiin saavuta. Hyvin tarkkaan viiden aikaan saavuimme ottipatille, josta olemme omista kaloistamme saaneet valtaosan. Kello oli tasan viisi, kun sanoin Villelle että nyt vieheet ylös. Ville oli avaamassa kabinin ovea, niin kysyin että mikäs tuo ääni oli. Räikkähän siellä pärisi. Keskimmäinen vapa sivulta oli lauennut ja kala veti siimaa taakse. Oli Villen väsytysvuoro ja Oliver ei vielä halunnut tarttua vapaan. Aluksi kalalla oli hyvinkin paljon virtaa, jolloin elättelimme toivoa "jalkaluokan" lohesta. Voima loppui kuitenkin sen verran pian, että aavistimme kyseessä olevan pikkulohen. Saimme lohen peräaaltoon, josta se oli mukava napata kyytiin. Kaunis pieni ruokakala, jolla oli painoa 3kg+. Selvästi mallia Torniolainen, koska kala oli pitkä ja hoikka. Ville näki jo tulevan iltapalan, joten ruokakalana tämä on erinomainen. Oliver oli täysin haltioissaan, kun näki merestä nousevan hopeakylkisen lohen. Oliver pamputti lohta ja pojan silmät kiiluivat. Tämä oli Oliverin ensimmäinen merilohi ja meillä elää vahva toivo siitä, että merilohen uistelu jatkuu seuraavassa sukupolvessa. Muistan oman ensimmäisen meriloheni Kymijoelta 93, joka oli suurin piirtein samankokoinen. Itse olin tosin tuolloin 12v, joten pojasta polvi paranee. Reservistä löytyy vielä myös pari tyttöä, joten saas nähdä että saanko tytöistä koulittua uistelijoita.

Oliver & Ville

Lohi haksahti Rhinon Xtra Mag peltiin, jossa painotusta 60g. Ottivärinä toimi pari tuntia aikaisemmin uimaan laitettu kuparipohjainen FURUNKEL. Mukava lopetus päivälle.

Rhino Xtra Mag Furunkel & lax

Reissu oli myös ensimmäinen uudelle veneelle merellä. Veneen varustelusta juttua löydät mm. täältä. Veneen tiesimme jo entuudestaan erittäin vakaaksi ja turvalliseksi. Tämä on meille tärkeä asia, jotta merellä liikkuminen on turvallista. Quicksilverillä on mukava liikkua kovemmassakin kelissä, koska se käyttäytyy nätisti aallokossa. Vauhtia uskaltaa myös pitää reilusti, koska vene ei ole herkkä aallokolle. Kerta toisensa jälkeen ihailemme erityisesti veneen liukuun lähtöä. Mercuryn 150hv ja 3.0L kone soveltuu erinomaisesti kyseiseen runkoon. Meidän mielestämme isompaa konetta ei tarvita, mutta ei ehkä pienempääkään.

Mercury & Quicksilver sopivat hyvin yhteen

Selkämeren lohenpyyntiä

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen on taas palattu Selkämeren aalloille ja kuluvan kauden aikana on tarkoitus heittää useampi reissu tutuille paikoille. Venettä on valmisteltu montaa iltaa sekä välineet laitettu kuntoon "merilohia" varten. Kyllä siihenkin oma aikansa vain menee,  kun puhutaan valmistelevista toimenpiteistä ennen varsinaista suoritusta merellä. Kevään aikana olemme seuranneet, että lohivuodesta näyttää tulevan vilkas joka on tietysti lisännyt koko ajan odotuksia lohenpyynnin suhteen. Rauhoittelin hieman kalakaveriani Villeä alias Rane, että koskaan mitään ei tule ilmaiseksi ja nyt vanhemmiten pitää löytää tekemiseen sellainen rentous joka tulee näkymään saaliissa ennen pitkää.

Vuoden ensimmäisen reissun selkämerellä tein kaverini Ahdin veneellä ja tämä tapahtui toukokuun lopussa. Valitettavasti vaikka sää muualla Suomessa oli aurinkoinen, niin keli Porissa oli hurja. Lämpötila Pirkanmaalla oli 20- astetta, mutta Porissa vain 8- astetta kyseisenä päivänä. Lisäksi merellä puhalsi kevyt raksikalastajan tuuli, joka oli tuollaista 12-13m/s luokkaa sekä hyvin puuskittaista. Kaiken huipuksi unohdin kelluntapuvun kotiin ja päätin hypätä kaverin kyytiin pelkissä collegehousuissa sekä paidassa. Nämähän olivat jo "litimärät", kun ajoimme öljysatamasta ulos. Oli siinä palelemista päivän osalta, mutta kalamies ei valita;) Pääsimme kuin pääsimmekin aloittamaan uistelun halutusta kohdasta mutta jo tässä vaiheessa aallot olivat toistametriset. Raksiuistelun kannalta tämä on hyvin haastavaa, kun aalto repii plaanareita ja itse en hyväksy uinteja miten sattuu, mutta todellisen uinnin testaaminen kovassa kelissä onkin lähes mahdoton juttu.  Urheasti uistelimme koko päivän, mutta siimasoppia syntyi ennätysmäärä kun pikkuplaanarit laukeilivat aallokossa. Tämä oli sellaista selvitystaistelua koko päivä, että pelkoa kaloista ei ollut. Niitä ei myöskään tullut. Täytyy jatkossa tyytyä hieman sopivampiin tuuliin...heh!

Keli oli raksikalastajalle liikaa

Aalto vain nousi pitkin päivää

Toinen visiitti selkämerelle tapahtui kesäkuun puolella ja etukäteen oli tiedossa erittäin hyvät sääolosuhteet. Tällä kerta lähdettiin pellinvetoon isojen kelkkojen kanssa.

Viime vuonna hankittu talliosake on osoittautunut harrastajalle todella hyväksi hankinnaksi. Tallissa vene on turvassa kuivassa sekä takaa loistavan puuhaympäristön. Nosto- ovet ovat korkeita ja tilojen käyttö soveltuu hyvin veneilijälle.

Erinomainen vaihtoehto veneilijälle - Talliosake

Ennen ensimmäistä reissua omalla veneellä, oli Dragoon päivitetty Rosterin valmistamat plaanarimastot, jotta pääsiima saadaan kulkemaan tarvittavalta korkeudelta. Aikaisemmin pääsiima on laahannut vedenpintaa, jos kaikki naru on ollut pihalla. Nyt mastot tuovat lisäkorkeutta 1m verran. Plaanarimastot on helppo kääntää traileroinnin ajaksi pois sivusuunnasta.

Drago valmiina

Ensimmäinen reissu Poriin omalla veneellä tarjosi loistavat puitteet merellä ja meri oli aivan "rasvatyyni". Jopa kaivattu pieni tuulenvire puuttui, joka ei koskaan ole pahitteeksi. Kun vieheet oli saatu vetoon, niin alkoi se ainainen odotus, että huoliiko lohi pyytömme tänään? Pyyntiin laitoimme Northern King vetopeltejä, tiuroja sekä Bullet Roll raksejatakiloihin. Marssivauhdiiksi otettiin 5.1-5.5km/h, joten yllättävän kovassa vauhdissa nämä Bullet- raksit vielä pysyvät mukana. Säätö tehdään isolla täkyllä 14-15cm ja täky aivan suoraksi. Vetopisteenä joko niskalaukaus tai nokkareikä ja hyvin rauhallinen uinti saadaan raksiin säädettyä.

Rasvatyyni Selkämeri

Lienee luvallista avata olut tärppiä odotellessa;)

Päivä meni etsiessä kalaparvia ja yhä selkeämmäksi kävi se ettemme näitä löytäneet kovinkaan ulkoa. Kuullun perusteella täkyä olisi ollut 50m penkalla, mutta välimatkalta länsiviitalta kohti syvää penkkaa, ei oikein täkyparvia löydetty. Siksi aloimme kohdistamaan iltapäiväsyönnin odotuksia rantapenkan suuntaan. Etsimme täkyparvia ja noin klo 15 aikaan näitä alkoi löytyä yhä enemmän. Ja mikä parasta aloimme löytämään niitä siitä paikasta, joka on meille erityisen tuttu ja mistä olemme saaneet kaloistamme 80%. Myös jättilohi saatiin kyseisestä pisteestä 2009.

Vähitellen täkyparvia alkoi löytämään ottipaikkojemme läheisyydestä

Olimme uistelleet Villen kanssa parisen tuntia näitä "kuumia paikkoja" ilman tapahtumia. Muut veneet olivat valuneet selkeästi kauemmas penkalle, jota hieman ihmettelimme. Mutta eipähän meilläkään mitään tapahtumia ollut. Seuraavaksi katse kääntyi kohti maagista lukemaa klo 17:00, jolloin olemme lohia jostain kumman syystä Porista saaneet. Kuin satukirjasta, niin ajoimme "täsmäpisteen" ohi juuri viideltä, jolloin oikein pelästyimme kun pääsiimasta lähti lähin keppi niin että. Räikkä ujelsi selkämeren kauniissa illassa ja on se räikänhuuto välilä mukavaa vaihtelua "kolmen mukulan huudolle kotona"...heh! Tätä huutoa kuuntelee pidempäänkin, eikä siihen tarvitse isämäisesti puuttua;)

Kala vei kelalta siimaa puolet rullasta, jolloin aloimme hieman ajattelemaan että millainen nousulohi tällä kertaa tartutettiin. Lohi oli ottanut lähimpään pyytöön, joka oli isolla 200g painolla aivan veneen vieressä pääsiimassa, jossa oli lyhyt vapari.

Kalaa pysyi hyvin kauan tuollaisen 100m päässä veneessä ja pidin vain vapaa veto päällä ja oikein ihmettelimme miksei kalaa saada lähemmäs venettä. Kala kävi muutaman kerran parinkymmenen metrin päässä veneestä, jonka jälkeen taas otettiin spurttia puolet rullasta.

 Tässä vaiheessa arvelimme, että kyseessä on kirkkaasti reilu kympin lohi. Kun lohi saatiin tuollaisen 10-15m päähän, niin siinäkin se jaksoi vielä juroa yllättävän pitkään. Vasta noin 30min jälkeen kala alkoi olemaan kypsä peräaaltoon. Hieman talven kohmeessa edessä häämötti haavitseminen ja huomasin haavimiehestä pienen jännityksen. Tätä kalaa ei haluttu karkuuttaa. Lopulta kala saatiin hyvin pintaa pitkin ujutetuksi ja haavi heilahti kalan alle, jonka jälkeen selkämeren saalistaja nostettiin veneeseen. Meille yllätys oli se, ettei kala ollut mikään jättiläinen vaan lyhyehkö tankki. Ruutia tästä kalasta kyllä löytyi.

Selkämeren saalistaja 8kg

Viimeisenä suupalana Northern King ("nortti") - Frog 15cm

Muutaman "taukovuoden" jälkeen kelpasi vain ihmetellä lohta veneen lattialla.

Tämä yksilö tuntui selkeästi tankkaavan ja mahasta paljastuikin kolme 12-13cm mittaista silakkaa. Joten täkyparvien perässä tämäkin "imuri" on seilannut. Vedimme lohen kahdeksi fileeksi ja käytämme nykyään kalamestari tuttumme ohjetta, jossa kalasta lasketaan ensin veret pois sekä vedetään kaksi selkeää filettä, ilman että vatsaa puhkaistaan lainkaan. Aikanaan katselimme hieman, että mitähän tästä tulee mutta hyvinhän tämä on alkanut sujumaan.

Fileointia kalamestarin ohjeiden mukaan

Loppuilta ei antanut toista kalaa pyytäjille, mutta olemme tästäkin erittäin kiitollisia. Tämä oli meille tärkeä kala, että päästään taas hommaan sisään tauon jälkeen. Tamperetta kohden ajeli selkeästi tyytyväistä porukkaa - unohtamatta kuitenkaan sitä rentoutta koska uistelu ei ole suorittamista;)

Kautta jatketaan juhannukseen saakka.

Kireitä!