Näytetään tekstit, joissa on tunniste täkyraksiuistelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste täkyraksiuistelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Lokakuun saalisuutisia Näsijärveltä 2015


Veden jäähdyttyä alle 13- asteen, niin aloitamme syyskauden. Näin on ollut 2000- luvun alusta saakka. Vaikka monesti tulee itsekin ajalteltua, että nyt pitää tehdä nämä "pakolliset" ensimmäiset syksyn reissut alta, jotta päästään varsinaiseen loppusyksyn ottiaikaan. Mutta kuinka kalaisaa lokakuun alku oikeasti onkaan? Nyt on tietysti väärä hetki sanoa, koska saimme syyskuun puolella kotimaan ennätysjärvärimme päijänteeltä. Jos unohdetaan tämä, niin kävin läpi saalispäiväkirjoja reilun 15 v ajalta. Muutamana kautena on käynyt niin, että lokakuussa on tehty vain muutama (1-3) reissua ja joskus aloitus on mennyt marraskuun puolelle. Mutta niiden vetouistelukausien osalta, jolloin olemme aloittaneet lokakuun alussa, niin saaliit yllättivät. Sieltä löytyi useita 60-64cm taimenia, joita on saatu pienten painojen takaa. Taimenet on yleensä saatu kovemmalla tuulella, jolloin kala on noussut pintaan. Varsinainen yllätys oli se, että takilakaloistamme valtaosa on saatu lokakuussa. Etenkin jos puhutaan isommista järvilohista. Isoimmat näsijärven takilajärvärimme 4-4.5kg, on saatu juuri ennen syyslomaa. Järvilohet on saatu lähes poikkeuksetta 30-35ft( 9-11m) syvyydestä. Olemme kokeilleet myös paljon syvempää, mutta ilman suurempia tuloksia. Lohet ovat aina tulleet levyn takaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että kausi kannattaa aloittaa näsijärvellä lokakuun toisella viikolla ja takila kannattaa ehdottomasti pitää vedossa sekä laskea noin kymmenen metrin syvyyteen.

Kauden avausreissu tehtiin työpäivän jälkeen, kun valoisaa aikaa riittää vielä klo 19 saakka. Ilma ei kuitenkaan ollut lämmin, vaan pikemminkin hyytävä. Foreca lupaili 3-4m/s tuulta, mutta tuulihan yltyikin 7-8m/s lukemiin. Kalakeli siis selvästi, ainoastaan pohjoistuuli ei ollut paras mahdollinen valitulle paikalle. Laskimme takilat 10-14m syvyyteen ja laitoimme sivuille hieman enemmän painotusta (60-100g). Pari ulointa sivuplaanaria olivat 10-20g painoilla. Uistelu keskitettiin Näsinselälle kyseisen päivän osalta, koska koljolle ajamiseen olisi tuhrautunut aikaa.

Olisiko kello ollut klo 17:00, kun ensimmäisen kerran räikkä parkaisi hennosti kauden 2015 osalta. Kala otti "pinkkiin kokeiluhuppuun", jota uitettiin uloimmassa plaanarissa. Hyvin ärsyttävän värinen pinkki on toiminut lokakuussa taimenelle sekä järvärille, joten hyödynsimme vuosien varrella kertynyttä tietoa. Alussa kala pisti hieman hanttiin ja "pelko" mittakalasta alkoi elää veneessä. Kala väsyhti kuitenkin hyvin nopeasti ja tuli lopuksi hyvin sukkelasti haaviin. Perinteinen nässyn järväri 55cm, joka lähti energisesti takaisin aaltoihin.

Kauden avauskala - pinkkiä Anchovy Specialia puraissut 55cm järväri

Pinkki protohuppu laitettiin veteen pian uudestaan ja noin 30min kuluttua tarkistimme vielä raksit loppuiltaa varten. Taas samassa vavassa tuntui jotain pientä räpiköintiä ja pian kala olikin pinnassa. Ihmettelimme, kun kala tuli suu auki peräaallossa, kunnes tajusimme sen olevan kuha. Olemme vielä saaneet kuhaa syksyllä, mutta emme kyllä aikaisemmin pintavedolla lokakuussa vedenlämmön ollessa alle 13- astetta. Kertoisiko tämän järven erittäin vahvasta kuhakannasta, vai kuinka?

Kuha pintavedolla alle 13- asteen vedestä

Päivän toivo oli ladattu iltahämärään, mutta tällä kertaa se ei tuottanut kuin pari pientä taimenta. Ensi viikolla otamme uuden yrityksen, mutta kylläpä tuntui hienolta olla vesillä rakkaalle kotijärvellä. Erityisesti syksyinen raksikalastus on se, jota venekuntamme odottaa aina "vesi kielellä". Luottamus tulevaan kauteen on vahva, sekä Näsijärven lohi- ja taimenkantaan. Paljon hyvää työtä on tehty järven eteen.

Seuraavana päivänä Niinisen Mikko teki saman tempun ja ampaisi vesille työpäivän jälkeen. Mikko oli kuunnellut tarkasti niksit koskien takikalastusta. Olin neuvonut, että takila 10m syvyyteen ja kuulan perään Flasheri pyörimään. Tämän yläpuolelle välilaukaisija ja salakka lyhyellä 3m vaparilla lähellä levyä. Klo 17:00 järvilohi lähti takilasta Näsinselällä ja juuri levyn perästä. Hyppyesityksen jälkeen haavissa lepäsi järvilohi 62cm/ 2.5kg. Hieno avaus kaudelle. Ottipelinä Anchovy Bullet Roll - Oliver Special.


Järvilohi 62cm - takilaviritys 10m ja levy kuulan perässä --> välilaukuri--> 3m vapari

Kireitä!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Poika kotiin Padasjoelta

2008 se alkoi ja siitä lähtien olemme vierailleet Järvilohikalojen avoimissa SM- kilpailuissa, jotka järjestetään Päijänteellä, Padasjoen laivarannassa. Vielä vuonna 2008 olimme aika noviiseja ja kunnollinen venepaketti oli juuri hankittu. Vuodet 2008-2011 hankimme tuntumaa Päijänteestä, joka ei lainkaan ole helppo vesistö ensikertalaiselle. Selkiä on useita ja vaihtoehtoja rajattomasti. Ensimmäiset vuodet pysyimme Padasjoen selällä, josta yleensä aina saatiin kalaa mutta kovin pientä. Kerran ensimmäisenä vuotena onnistuimme saamaan jotain isoa siiman päähän erään 6m patin vierestä, mutta tämä jäi näkemättä, että mikä kalalaji oli kyseessä. Jo ensimmäisenä vuotena 2008 saimme kosketuksen isoon Päijänteen taimeneen, kun Varpusenlinnanselällä taimen nappasi sivulla uitettuun salakkaan ja hyppäsi ilmaan. Hypyssä tämä kuitenkin irtosi, mutta se valtava polte jäi kytemään.

Kerron tähän väliin hieman taustoja kahdesta asiasta, joiden suhteen meillä on ollut venekuntakohtainen tavoite kalakaverini Villen kanssa, jonka kanssa olemme uistelleet yhdessä yli 20 vuotta. Tavoitteena on ollut voittaa poika Padasjoelta kotiin kymmenen vuoden sisällä siitä, kun tapahtumassa aloimme käydä. Lisäksi meillä on ollut yleinen tavoite saada yli 7kg järvilohi Suomen sisävesiltä, josta olemme puhuneet viimeiset kymmenen vuotta. Ääniseltä on toki saatu 7-9kg painoisia järvilohia ja mereltä 20.55kg painoinen merilohi, mutta kotimaan vesiltä emme olleet vielä todellista isomusta saaneet. Yleinen läppä veneessä kotimaan vesillä on, että olisiko nyt se "seiska" kiinni.
Kisakeskus Kiuasniemi Marina

Vuosina 2009-2010 ajelimme Päijännettä ristiin rastiin ja koitimme kokeilla mahdollisimman monia paikkoja. Tehinselkä, Linnasaaren seudut sekä Koreakoivun seudut tulivat tutuiksi. Emme kuitenkaan oikein keskittyneet mihinkään kunnolla ja tämä näkyi tekemisessä. Pitää olla luottamus paikkaan ja kova usko tekemiseen. Suomessa punalihaisen uistelu on kuitenkin pääosin yhdenkalan uistelua ja siinä pitää olla kärsivällisyyttä. Vuosina 2009-2010 saimme aina kalaa, mutta emme mittakaloja. Haukia tuli aina takilasta riesaksi asti ja vedimme liikaa sisäselkiä, jotka ovat loppukauden paikkoja.

2011-2012 panostimme päijänteeseen muutenkin eli teimme järvelle syksyn aikana pari reissua. Yhden teimme yleensä ennen kisaa ja kisan jälkeen. Kuitenkin hieman vallitsevissa vastaavissa olosuhteissa, kuin itse kisaolosuhteet. On kuitenkin päivänselvää, että kalat saadaan syyskuussa eri paikoista kuin esimerkiksi marraskuussa. 2011 oli vuosi jolloin aloimme keskittymään enemmän takilakalastukseen ja pidimme kolmea vapaa per takila, siten että vapojen välillä oli eroa 10ft/ jalkaa takilassa. 2011 pyhäpäivän aamuna meillä olikin komea lähtö takilasta 17m syvyydestä. Lohi otti voimakkaasti raksiin ja teki mittavan syöksyn. Useamman kymmenen metrin päässä veneestä lohi hyppäsi ilmaan ja irtosi. Se oli valtaisa pettymys sillä kertaa. Vieläkään ei ollut asiaa puntarille. Lauantaina olimme saaneet Virmailanselältä 2 kpl 54cm mittaista taimenta, alamitan ollessa tuolloin 55cm. 

2012 kisassa ei ollut mukana vakiomiehistöä, vaan olin Ahdin kanssa kisaamassa, kun muiden kiireet eivät mahdollistaneet osallistumista. Kalastimme Ahdin kanssa lauantain koreakoivun seutuja, josta kovassa tuulessa saimme järvilohia, mutta mittanauha pysähtyi aina 50cm kohdille.
Pyhäksi teimme uuden suunnitelman, jossa lähdimme vetämään Padasjoen selän rantapenkkoja taimenen toivossa. Painotimme uistelun 8-15m veteen ja meillä oli isot painot vedossa. Pyhänä puolen päivän aikaan erään lahden suulla veneen lähin sivuplaanari peruutti vahvasti. Lahdensuulla on vahvaa virtausta, joka oli varmasti kerännyt taimenia alueelle. Minä olin väsytysvuorossa ja Ahti oli haavinvarressa. Saimme taimenen jo toviksi aivan peräaaltoon ja luulin, että kala on kunnolla kiinni. Raksi kuitenkin hyppäsi taimenen suusta pois ja kala vajosi Päijänteen syvyyksiin. Kun kysyin Ahdilta, että minkä kokoinen taimen oli, niin sain vastaukseksi - "nelosen taimen karkuutettiin". Kisakala tämä olisi ollut selvästi. Loppupäivä ei antanut mitään muita kontakteja. Taas jäi hampaankoloon.
Mercuryn aamustartti kohti päivän kisatapahtumaa

Kaudelle 2013 tehtiin uusia suunnitelmia ja valitsimme kohdealueeksi Virmailanselän. Totesimme, että Paatsalon alue ja siitä etelään, on sellaista lääniä joka antaa varmasti niin taimenta kuin järvilohta nimenomaan syyskuussa. Iso selkä, mutta kuitenkin sopivia patteja sekä saarten reunoja. 2013 lauantaina haravoimme Virmailanselkää ja etsimme täkyparvia. Löysimme paikat, joissa täkyä oli todella paljon. Täkyparvet olivat yllättävän rantapenkassa noin 15-20m syvyydessä. Saimme kaloja, mutta emme vielä mittakaloja. Päätimme palata sunnuntaina tänne jatkamaan siitä mihin edellispäivänä jäimme. Pyhänä sitten juuri tästä paikasta saimme vajaan 3kg taimenen, jolla sijoituimme pyhän osalta kolmanneksi ja kokonaiskilpailun osalta seitsemänneksi.  Tämä vahvisti uskoa omaan tekemiseen. Tätä voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana.

2014 olimme taas asteen varmempia valitusta tekniikasta sekä Virmailanselän kalastusalueista. Painotimme kalastuksen samoille paikoille, kuin 2013. Tällä kertaa kalat olivat hieman syvemmällä 25-30m syvyydessä, lähellä saarten penkkoja. Lauantai oli uskomaton, koska tapahtumia oli todella paljon. Erityisesti mieleen jäi se, kun klo 17:00 saimme tuplatärpin saaren vierestä. Toinen kala karkasi ja toinen saatiin veneeseen. Meidän mitan mukaan pituutta taimenella oli juuri 61cm, joka oli virallinen kisamitta. Puntarilla varmistui, että kalan pituus oli 60.1cm, joten jäimme 9mm palkintopaikasta. 2014 kaloja tuotiin puntarille hyvin vähän, joten tällä olisi sijoittunut erittäin korkealle. Pyhäpäivän pommitimme samaa paikkaa ja tuloksena vihainen lähtö plaanarista. Onnistunut reissu, joka jäi millimetreistä kiinni.
Pilothouse 675 ensimmäisissä Päijänteen kisoissa

Mikä vaikutus uudella veneellä on kisamenestykseen?

2015 tiesimme mitä teimme ja missä tulisimme kalastamaan. Uskoimme niin vahvasti Virmailanselän paikkoihin, että keskitimme kaiken kalastuksen samoille paikoille. Täkyparvia etsimme lauantain kovassa tuulessa, joka yltyi välillä hyvin kovaksi. Täkyparvia alkoi muodostumaan paikoille, mutta ne olivat vielä hajanaisia. 
Hyvät eväät ovat tärkeät - venegrilli kävi kuumana

Päivän aikana saimme 56cm mittaisen taimenen samasta kohdasta kuin aikaisempana vuotena. Siinä paikalla, johon täkyparvia oli muodostunut saimme kaksi kovaa lähtöä sivuplaanareista. Ne olivat oletettavasti taimenia.Usko ei hiipunut, vaikka la:na ei mittakalaa tullut. Puntarille tuotiin lauantaina kaiken kaikkiaan vain kaksi mittakalaa. 
Aalto nousi ajoittain korkeaksi lauantaina

Luottamus valittuun paikkaan oli niin kova, että su:na ajoimme suoraan kyseiselle paikalle. Ville oli hieman väsynyt edellispäivän riennoista, mutta sain miehen potkittua ylös. Olimme hieman jäljessä suunnitellusta aikataulusta, mutta saimme kaikki vehkeet veteen noin puoli yhdeksältä. Aloimme samaan aikaan puhumaan, että miksiköhän takila on ollut noin hiljainen, vaikka täkyparvia oli 10-15m syvyydessä todella paljon. Teimme koko ajan töitä takilasäätöjen eteen ja nostelimme takilaa ylös ja alas. Olimme virittäneet Isot Okit kuulan perään pyörimään ja siitä välilaukaisijalla ensimmäisen salakan noin 10m päähän levystä. Näin olimme tehneet molemmilla puolilla. Toinen takila oli 17m syvyydessä ja toinen 11m syvyydessä. Takilavavoissa oli pyydössä Anchovy Bullet Roll huput, joihin olimme säätäneet isoon Svedun täkyyn todella rauhallisen uinnin.  Tasan klo 09:00 se tapahtui. Takilavapa junttasi pohjaan ja alin siltä puolelta, missä salakka oli 11m syvyydessä.

Olin takatilassa juuri tekemässä säätöjä, kun näin takilan niiaavan lujaa. Tämän jälkeen räikkä alkoi huutaa ja pian kala ottikin ensimmäisen hyppynsä. Tässä vaiheessa näin, että nyt on iso kala kyseessä. Huusin cabinin puolelle Villelle, että nyt taitaa olla iso kala kiinni. Ville oli hieman skeptinen ja sanoi, että mahtaako olla iso kala? Kun Ville pääsi takatilaan, niin kala otti uuden hypyn korkealle ilmaan ja lässähti näyttävästi järven pintaan. Tässä vaiheessa Villekin alkoi uskomaan, että tämähän voi olla melkoinen mörkö.  Kyllä siinä lähimmät veneet huomasivat, että meillä on kala kiinni ja moni alkoikin äkkiä kaartaa kohti ottipaikkaa...heh! Kun kala oli hypännyt sivulla useaan kertaan, niin se oli poiminut mukaansa kaksi siimaa. Ensimmäinen siimasotku saatiin kunnialla setvittyä, mutta tämän jälkeen toinen siimavyyhti olikin pahemmin sotkussa. Juuri kun Ville oli selvittämässä tätä sotkua, niin tunsin että nyt lähtee. Sanoin Villelle, että vapa käteen ja räikkä löysälle. Lohi säntäsi parikymmentä metriä peräaaltoon ja saimme molemmat väsytellä kalaa. Hienoa, kun koko miehistö pääsee osallistumaan väsytykseen...heh! Seuraava yritys siimasopan osalta sujui paremmin, kun Ville pääsi purkamaan solmut. Tänä aikana kala juroi syvällä hyvin rauhallisesti, mutta ei tehnyt mitään äkkiliikkeitä. Onneksi näin. Kun olimme saaneet tämän irti, niin kala otti vielä yhden syöksyn sivulle ja eikös sieltä yksi sivuplaanari vielä otettu kyytiin. Tämä onneksi saatiin vaivattomasti irti. Noin 20 minuutin kuluttua kala oli haavimisetäisyydellä ja siinä vaiheessa näin, että onpas iso järvilohi. Oli vaikea arvioida, että kuinka iso kala tarkalleen on. Kuten aina ennenkin, niin otimme kalan hyvin rauhallisesti veneen viereen ja uitimme hyvin haaviin. Villen oli helppo poimia kyytiin järvilohi, joka oli erinomaisesti kiinni 2- koukkuisessa Bullet Roll virityksessä. Alla hyvin pieni otos väsytyksessä, jossa ei kovinkaan paljon mitään näy. Varsinainen videokamera oli virittämättä ja piti ottaa puhelimella lennosta.  Mutta se riemun tunne - se välittyy videolta loistavasti.

Kun Päijänteen hopeakylkinen järvilohi makasi veneen pohjalla, niin emme tienneet mitä sanoa. Kun hetken olimme keränneet ajatuksia, niin Ville tokaisi: "Suomenmestaruus on siinä". Sanoin, että nyt mittanauha ja puntari esiin. Kalan pituudeksi varmistui 85cm ja sitten se kriittinen punnitus. Järvilohella oli painoa 7,67kg ja tämä tarkoitti uutta Suomen sisävesien ennätystämme, jota olimme tavoitelleet toistakymmentä vuotta. Tässä huipentui venekuntamme loppuun hiottu yhteistyö, jota on rakennettu 20 vuoden ajan sekä se luottamus omaan teknikkaan ja ottipaikkaan. Lohi tuli samasta paikasta, mistä kalaa on nostettu viimeiset kolme vuotta Virmailanselällä. Ja ennen kaikkea kalaparvia oli luotaimen näytössä todella tukevasti 10m syvyydessä. Perkaus vahvisti jälkikäteen, että kala syönnösti vahvasti koska mahassa oli 4-5 kpl muikkuja, jotka olivat pituudeltaan 10-12cm kokoisia. 
Toistakymmentä vuotta tavoitteena ollut Suomen sisävesienkka - järvilohi 7.67kg/ 85cm.

Ilmeisesti Iso Oki oli houkutellut järvilohen katsomaan levyä, jonka perässä ui Anchovy Bullet Roll värissä "Nyywe Special", siis Villen oma nimikkoväri. Viritämme lähes aina raksit kaksikoukkuisiksi, jotta kalat pysyvät kunnolla kiinni. Kun samalla käyttää isoa salakkaa, tuollaista 14-17 cm mittaista, niin pienet istukkaat tarttuvat näihin hyvin harvoin kiinni. 
Tunne oli ainutlaatuinen- pitkäjänteinen työ palkittiin

Teimme päätöksen, että uistelemme vielä tunnin verran kalansaamisen jälkeen ja sitten otamme vehkeet ylös. Toinen puoli oli tullutkin jo lähes kokonaan ylös kalan toimesta. Kun sitten tarkistimme toisen puolen, jossa oli 5 pikkuplaanaria niin kaikki syötit oli syöty. Kahdessa oli vain pää jäljellä hupussa. Siinä meni sellainen reilu puolituntia, että emme keskittyneet lainkaan siihen, että mitä toisella sivulla tapahtuu. Hot Spotilla on ollut kalaa melkoisesti, koska niin moni syötti oli syöty. 
Otimme vehkeet ylös ja suuntasimme kohti punnituspaikkaa. Olimme hieman hyödyntäneet sosiaalista mediaa, joten pientä ennakkotietoa punnituspaikalla oli mahdollisesta isomuksesta. Kun Igloo nostettiin laiturille, niin oli siinä järjestäjillä ihmeteltävää. Myös kisan kannalta oli aivan mahtavaa, että Päijänne antoi näin komean järvilohien. Virallinen punnitus antoi kalan pituudeksi 83cm ja painoksi 7.495 kg. Kuulimme jälkikäteen, että kala olisi kannattanut laittaa sumppuun eikä kylmään Igloon. Kylmässä kala hieman kutistuu. No olemme ensi kerralla viisaampia;)

Punnituspaikalla hymy oli herkässä

Padasjoen sanomat sekä vetouistelulehti kävivät tekemässä oman haastattelunsa kisan tiimoilta. Helmikuun vetouistelulehdessä tästä tarkemmin. Padasjoen sanomien jutun löydät alapuolelta.
Paikallislehden juttua

Venekuntamme ei muuten kisoja kierrä, emmekä varsinaisesti ole palkintojen perään. Päijänteen tapahtumasta on muodostunut hieno perinne, johon suhtaudutaan sopivalla vakavuudelle. Emme ole ehkä niinkään halunneet voittaa kisaa, vaan saada Päijänteeltä ison kalan. Tällä kertaa haaveemme toteutui ja samalla tämä tapahtui kilpailussa. En kiellä etteikö ollut mukava saada palkintoja, koska ne tulivat todella tarpeeseen. Garminin 9- tuumainen plotteri/viistokaiku asennetaan Quicksilveriin viipymättä. Ville on puolestaan halunnut Fasteriin toista laitetta ja HDS- 5 tuli juuri oikealle miehelle. Tämän lisäksi Garminin sporttikello löysi tiensä Villen ranteeseen. Pokaalit koristavat takanreunaa.
Otimme palkinnot ilomielen vastaan - ne tulivat hyvään kotiin ja tarpeeseen

Järvilohi oikeutti Suomenmestaruuden lisäksi isoimman kalan pystiin

Haluamme kiittää kisajärjestäjiä hienosta tapahtumasta ja ennen kaikkea Päijännettä siiitä, että antoi meille näin hienon järvilohen. Sen varsinaisen palkinnon, jota olemme pitkään tavoitelleet. Se sama nöyryys, pitkäjänteisyys sekä luottamus tulee säilymään venekuntamme sisällä. Tämä kokemus tulee säilymään mielessämme ikuisesti...




torstai 4. kesäkuuta 2015

Esittelyssä Anchovy täkyraksit

Täkyraksien pioneeri ja edelleen markkinajohtaja nro 1 on Kanadalainen valmistaja Anchovy Special. Kaikki alkoi Anchovy Special mallista, joka on edelleen käytetään raksihuppu lähes maassa kuin maassa. Aikanaan valmistaja teki myös Anchovy Minnow hupun, joka oli tarkoitettu pienemmälle syötille. Anchovy Minnow on myös löytänyt oman käyttäjäkuntansa. Viimeisin veljessarjan tulokas on "isoveli", Anchovy Bullet Roll, joka tuli markkinoille 2011. Kyseinen huippu tehtiin yhä kasvavalle isomman syötin käyttäjäkunnalle. Anchovy Bullet on osoittautunut erinomaiseksi lisäksi Anchovy:n mallistoon.

Anchovy Special on tarkoitettu syöttikalalle 11-14cm. Anchovy Special on suhteellisen tarkka virittää, mutta on ehkä kaikkein "sielukkain" raksihuppu, johon saa todella hienoa uinteja. Huppuun voi virittää tynnyriuinteja niskareiän avulla tai sitten virittää "putkiuintia" nokkareiän avulla. Optimaalinen vetonopeus 2.4-2.8 km/h. Tässä muutamia väriesimerkkejä:














Anchovy Minnow raksihuput on tarkoitettu 9-12cm mittaiselle syötille. Huppuun saa myös isomman syötin, jolloin siihen erittäin rauhallisen uinnin, joka on ollut jalokalan mieleen. Erityisesti vesistöissä, joissa on pientä muikkua, niin kannattaa suosia pienempää raksihuppua. Optimaalinen vetonopeus 2.4-2.6 km/h. Tässä muutama väriesimerkki:





Anchovy Bullet Roll on huppu isommalle syötille 12-16cm. Parasta Bullet Rollista on se, että se on kaikista helpoin virittää Anchovy malliston raksihupuista. Anchovy Bullet Roll kestää vauhtia sekä ennen kaikkea isompaa aaltoa. Kova keli ei tapa yhtä helposti kyseisen hupun uintia ja siksi Bullet Roll pyytää esimerkiksi merelläkin kovemmassa kelissä. Suosittelen kokeilemaan! Optimaalinen vetonopeus 2.5-3.2 km/h niskareiästä, nokkareiästä voidaan vetää 3.5- 4.2km/h. Tässä pari väriesimerkkiä:






tiistai 23. joulukuuta 2014

Kausi pakettiin Näsijärvellä

Näsijärvi on edelleen täysin auki, eikä jäistä ole juurikaan tietoa. Sääennuste lupaa kuitenkin sellaisia pakkasia, että pitää vain todeta vetouistelukauden olleen tässä.


Pakkanen paukkuu ja kausi on hyvä laittaa pakettiin

Viikonloppuna oli siis vuorossa kauden viimeinen reissu, johon lähdettiin kovin odotuksin. Olihan kausi tähän mennessä antanut kalaa erinomaisesti sekä mikä parasta, niin monelle venekunnalle. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta onneksi kevääseen ei ole pitkä aika;)

Quicksilver oli jo siirtynyt talviteloille, mutta Villen Faster oli edelleen valmiudessa. Päivän päätteeksi vene oli tarkoitus nostaa traktorilla ylös.

Faster valmiina kauden viimeiseen koitokseen

Kauden viimeiset reissut ovat kalapäiväkirjan mukaan hieman kaksijakoisia. Joskus kalaa on tullut yksittäisen ison kalan verran, mutta kalamäärä yleisesti ottaen on ollut vähäinen. Olimme saaneet tietoomme pari isoa verkkotaimenta kokoluokassa 4-6kg, jotka oli pyydetty aivan matalasta. Ville oli vesillä myös edellisenä päivänä, jolloin olivat karkuuttaneet ison taimenen "repsikan" kanssa. Arviolta 5kg taimen oli saatu jo veneen viereen pitkän väsytyksen jälkeen, mutta liiallinen innokkuus haavin varressa kostautui tällä kertaa. Muita kaloja ei koko päivänä ollut raksiin iskenyt.

Lähdimme vesille noin yhdeksän aikaan ja taktiikkana kiertää selkeästi matalaa rantapenkkaa, jossa vettä noin 4-10m. Pääpaino siis puhtaasti taimeneen. Tuuli oli mukavan reipas, joka antoi toivonkipinää päivän kalantuloa ajatellen. Lisäksi tuuli puhalti vielä itäpuolelta, joka oli ihannetilanne meidän kannalta. Sormet olivat kovilla, kun salakoita viriteltiin, koska pakkasta oli kuitenkin 3-4 astetta. Vehkeet saatiin kuitenkin vetoon ja pääsimme keskittymään ajolinjoihin.

Vetoa ei ollut takana kuin vartin verran, kun ensimmäinen plaanari jäi taakse. Kala kyytiin ja kyseessä oli Näsijärven perustaimen mallia 50cm+. Hetken päästä sivutönkkö niiasi ison painon takaa, mutta tämä kala ei ollutkaan "punalihaisten" sukua. Reissun pakollinen hauki oli taas onnistuneesti veneessä. Meiltä oli itse asiassa pyydetty "vanhanliiton" herran toimesta haukea joulupöytään, joten toive oli toteutettu.

Tämän jälkeen kaarroimme erään karikon kupeesta, jossa vettä veneen alla oli vain 6m. Reunimmaiset plaanarit menivät aivan karikon vierestä, jossa olikin täkyparvia todella paljon. Keskimmäinen plaanari jäi mukavasti taakse, kun olimme juuri karikon kohdalla. Pian kala olikin jo ilmassa veneen takana. En tiedä mitä Näsijärven kalat ovat tänä vuonna syöneet, mutta huomattavasti enemmän ruutia niillä on nykyään sekä esimerkiksi hypyt ovat yleistyneet huomattavasti. Muutaman hypyn jälkeen tuomitsimme kalan järviloheksi. Kylläpä oli lohi ottanut matalasta, ei voi muuta sanoa. Videokamera saatiin viritettyä ja kala esittikin ensiluokkaisen väsytystaistelun. Oli sukellusta syvyyksiin, hyppyjä veneen vieressä sekä sopivasti pärskymistä. Hetken päästä Ville nosti järvärin kyytiin. Komea ja kirkas järvilohi, jolla tuntui olevan menohaluja. Kalalla oli pituutta 62cm ja painoa 3kg+. Järvilohi otti Anchovy Minnow Teaser täkyraksiin värissä Pink Tiger. Samalla hupulla saimme 2011 4kg+ järvilohen Näsijärvestä. Pinkki toimii monesti aivan loppukaudesta ja tämäkin todisti taas kyseisen asian. Järvilohi päästettiin takaisin kasvamaan, jotta se olisi ensi kaudella 75cm mittainen.

Järvilohi takaisin kasvamaan

Hetki tästä niin Villen puolelta lähti plaanari peruuttamaan. Täältä myös kyytiin järvilohi, joka oli noin 50cm pitkä. Teimme pian uuden kaarroksen samaan paikkaan, jossa tapahtuikin sitten sellainen asia jota emme ole kokeneet viiteen vuoteen. Karikon kohdalla lähti peruuttamaan plaanari nro 4 ja räikkä huusi hienoisesti. Mutta kuinka ollakaan, niin myös plaanari nro 3 peruutti myös. Kyseessä oli siis tuplatärppi, jossa kalat ottivat vierekkäisiin plaanareihin. Kelasimme toisen kalan kyytiin ja annoimme toisen viedä siimaa hiljalleen taakse. Otimme kalat vuorotellen veneeseen ja kummatkin taimenet olivat lähes veljiä, tuollaisia 52-53cm mittaisia. Päästimme "veljekset" joulunviettoon Näsijärven syvyyksiin. Tapahtumat pitivät miehet lämpimiä, vaikka tuuli tuntui koko ajan kovenevan. Vuorossa oli uusi käännös kohti karikkoa. Matkan varrelta kyytiin otettiin vielä yksi järvilohi peruskokoisena. Yllättävän matalassa taimenet sekä järvilohet tänään olivat, mutta niin olivat täkyparvetkin.

Saavuimme kolmannen kerran karikon kohdalle ja luonnollisesti sitä alkoi jo odottaa tapahtumaa, kun kala tuntui olevan hyvällä syönnillä. Hörppäsimme parasta aikaa kahvia Villen kanssa, kun Ville huudahti että nyt lähtee lujaa!!! Ja niinpä lähti, nimittäin karikon puoleisen reunan plaanari nro 2. Plaanari lähti suoraan vastapuolelle todella vauhdikkaasti ja tämän jälkeen kala hyppäsi ilmaan. Näimme kuinka iso pötkäle oli kyseessä ja selvästi järvilohi. Hypyn jälkeen plaanari kuitenkin palautui takaisin ja näin kala oli päässyt irti. Tämä oli se "joulukala", jota olimme tulleet hakemaan. Kuten muutama viikko takaperin, niin tämäkin järvilohi pääsi karkuun. Kolmannella kerralla se kyllä nostetaan veneeseen;)

Aalto nousi iltapäivää kohden

Syönti jatkui aktiivisena aikavälillä 10:00- 13:30. Sivulta saimme kyytiin taimenia ja yksi taimenista oli noin 60cm mittainen, mitä sitä haavissa nopeasti mittasimme. Taimen päästettiin takaisin Näsijärven aaltoihin. Taimenissa on jonkin verran eroja, nimittäin osa taimenista on hyvinkin tanakoita mutta syksyn mittaan on saatu myös solakoita yksilöitä. Ei missään nimessä "langanlaihoja", kuten vuosia taaksepäin mutta eroja kaloissa on kovasti. Meillä on myös vahva näppituntuma siitä, että jostain syystä Koljonselän taimenet ovat pulleampia kuin Näsinselän. Voiko tämä johtua muikku- tai kuorekannan eroista selkien välillä?


Vedenlämpö oli laskenut jo alle 3- asteen. Lämpötila liikkui 2.6-2.9 asteen välillä. Vetovauhti sai taas kerran olla hiljainen, vaikka myötäaalto koitti sitä kovasti nostaakin. Anchovy Bullet Roll toimi taas kerran kokonaisuudessaan loistavasti, antaen monta kalaa päivän mittaan. Kala oli hyvin aktiivisella syönnillä, koska veneessä kävi kaikkiaan 9 kalaa. Syönti loppui kuin seinään 13:30, jonka jälkeen ei ollut lainkaan tapahtumia klo 15 mennessä.


Näsijärven vetouistelukauden 2014 yhteenveto:

Kausi oli yksi parhaimmista vetouistelu-uramme aikana ja kalaa tuli määrällisesti erittäin hyvin. Muutamana kautena olemme saaneet enemmän 4kg+ kaloja, mutta määrällisesti noina kausina kalaa on tullut vähemmän. Mittakaloja per uistelureissu tuli tänä vuonna ennätyksellisesti, joten tästä kiitos Näsijärvelle sekä sen eteen hyvää työtä tehneiden tahojen suuntaan. Tänä vuonna pääsimme myös tartuttamaan kaksi sellaista järvilohta, jotka todennäköisesti olisivat olleet kotijärvemme ennätyskaloja. Tämä lupaa äärimmäisen hyvää vetouistelukautta 2015 ajatellen, sekä myös se tosiasia että useita 60cm+ mittaisia taimenia sekä järvilohia on päästetty takaisin kasvamaan. Nämä kalat ovat ensi vuonna jo todellisia "räikänpärisyttäjiä". Kaloja saimme useista eri paikoista sekä niin Koljonselältä kuin Näsinselältä. Opimme myös uusia paikkoja etenkin Näsinselältä, joka pitää nähdä lisärikkautena vetouistelijan työkalupakkiin. Mitä laajempi tuntemus järvestä sekä sen ottipaikoista venekunnalta löytyy, niin aina parempi.

Kausi lukuina:

  • Kuhakausi oli vaatimaton, mutta reissumäärä jäi myös vain kolmeen keikkaan. Isoin kuha alle 3kg, tämä oli huonointa moneen vuoteen. Alkukaudesta kuha söi, mutta tällöin emme olleet vesillä. Heinäkuu- elokuu oli vaikeaa ison kuhan suhteen. Määrää tuli paljon, sekä myös päivällä. Ville sai kesällä kuhanuistelun lomassa 3.4kg taimenen Näsinselältä.
  • Järvilohien ja taimenten perään teimme syksyllä 7 uistelureissua, jotka tuottivat 6 kpl mittakaloja. Näistä 2 oli järvilohia ja 4 taimenta. 
  • 6 mittakalan yhteispaino kaudelle 2014 oli 18.07kg. Kauden suurin kala oli 4kg taimen.
  • Mittakaloista 4 tuli Koljonselältä ja 2 Näsinselältä. Näsinselälle tehtiin 2 reissua ja Koljonselälle 5 reissua. 
  • Ehdottomasti kauden toimivin konsepti oli hiljainen vetovauhti, jossa vauhti pysyi 2.3-2.6km/h toleranssissa. Erityisesti Anchovy Bullet Roll toimi hitaaseen putkiuintiin viritettynä. 
  • Vaihdomme aktiivisesti paikkoja ja jos 1-2 tuntiin ei ollut tapahtumaa, niin mietimme heti seuraavan ottipaikan valmiiksi. Tämä pelasti monta reissua. Kokeilimme ennakkoluulottomasti myös uusia paikkoja, toki vanhat ottipaikat antoivat puolet mittakaloista.
  • Kun löysimme ottipaikan, niin jäimme kiertämään tätä tarkasti. Tämä tuotti monta kontaktia sekä useamman lähes "tuplatärpin", jossa useampi kala otti kiinni lyhyen ajan sisällä.

Kiitos kaudesta 2014 ja uistelustrategian suunnittelu vuodelle 2015 alkakoon!



Kireitä!


maanantai 15. joulukuuta 2014

Mikon taimen- ennätykset uusiksi Näsijärvellä

Viikonvaihde 14-15.12 oli nimetty termin "The fishing weekend" mukaan. Aivan kahtena päivänä ei vesille päästy, mutta pyhänä onnistuttiin järjestämään kunnon uisteluretki kotoisella Näsijärvelle. Ensin veneeseen piti olla tulijoita neljän hengen verran, mutta ryhmä kaventui kaventumistaan. Onneksi Mikko pääsi sentään hyppäämään kyytiin, koska yksin en ollut ajatellut lähteä.

Tällä kertaa lähdimme vesille hyvissä ajoin ja vene laskettiin Mustalahdesta vesille. Lähdimme ajamaan kahdeksan jälkeen, kun pahin pimeys oli hälvennyt. Sitä ennen tankattiin Mustalahden GT-asemalla, jossa 98E oli 1.25€/L. Tämä sopii uistelijan kukkarolle, voimme suositella lämpimästi.

Näkyvyys oli suhteellisen heikko, kun ajoimme kohti Koljonselkää. Pientää usvaa ja sumua oli ilmassa sekä vielä hivenen hämärää. Tarkasti sai ajaa, jotta huomasi avoveneet sekä verkonmerkit. Määränpääksi oli suunniteltu Koljonselkä, Hornulle emme jääneet koska arvelimme täällä olevan vetäjiä näin viikonloppuna.

Keskustelimme ajomatkalla Mikon moottorien välisestä eroista sekä äänimaailmasta. Aiemmat seitsemän vuotta olin tekemisissä 2- tahtikoneen kanssa, joka on oma maailmansa se. Nykyinen 150hv Mercury, jossa on 3l sylinteritilavuus pitää melkoisen mukavaa murinaa kun tehdään matka-ajoa. Soundi on aivan erilainen, kuin pienimmissä koneissa. Tyhjäkäynnillä kone on kuitenkin äänetön, kun taas vanha Tohatsu muistutti "läsnäolostaan" koko ajan.

Tuuli oli juuri sopiva, kun saavuimme paikalla josta vieheet oli tarkoitus laskea veteen. Uuden veneen kanssa piti vielä harjoitella jarrupussien laittoa, koska tämä oli vasta toinen uistelureissu. Kaikki ei tule vielä"selkäytimestä", kuten vanhan veneen kanssa. Ensi kaudella kaikki on varmasti jo toisin ja katsotaan nyt kuinka kauan tätä kautta vielä kestää.

Tällä kertaa veden ollessa 3.2-3.4 astetta, niin päädyimme valitsemaan erittäin rauhallisen vetovauhdin, luokkaa 2.4-2.6km/h. Isompi kala tykkää loppukaudesta hyvin rauhallisesta vauhdista ja tämä on näkynyt saalismäärissä. Pidän 3km/h alkuisia nopeuksia jo liian suurina. Vetoon laitoimme Anchovy Bullet Roll rakseja eri väreissä. Ei kovin kauan pitänyt odotella, että ensimmäisen kala oli kiinni. Juuri sattui tulemaan oikein tuulenpuuska, jonka mukana satoi räntää. Aallon noustessa kala otti uloimpaan kiinni. Pieni jännitys mittakalasta tuntui olevan, mutta kalan pituus oli 55cm. Hyväkuntoinen taimen, jonka vapautimme takaisin. Hieno kala ensi kaudella.

Taimen 55cm ja Bullet Roll testiväri

Hetken kuluttua sivutönkkö vemputti siihen malliin, että siellä on jotain tapahtumaa. No siellähän oli Hauki tankkaamassa samoilla muikkuapajilla.

Missä muikkua, siellä haukia

Ihmettelimme kovasti, että mitä kalaa kaiussa on edelleen penkoissa näinkin massiivisesti. Onko tämä muikkua, vaiko kuoretta? 

Kaikuluotaimen näytöllä riitti elämää

Tämän jälkeen tuuli kääntyi sekä rauhoittui hieman. Myös syönti loppui ja päätimme vaihtaa paikkaa, kuten viime kerrallakin, kun tuntui siltä ettei kala syö enää edellisessä paikassa. Tämä on monesti pelastanut reissun. Katsoimme, että mihin tuuli kääntyy ja arvelin sen tekevän hyvät virtaukset erääseen salmeen. Kyseisestä paikasta nostimme pari mittajärväriä vartin sisään 2000- luvun puolivälissä. 

Virtaus oli ajanut kalaparvet salmeen ja petokalat perässä


Katselimme kaikuluotainta ja totesin Mikolle, että täältä on pakko tulla jotain. Pääsimme kohtaan, josta olemme saaneet usein mukavia kaloja, niin juuri syvänteen päällä niin räikkä parkaisi kevyesti ja kala ilmassa. Oli Mikon vuoro ottaa kala kyytiin. Ja mikä kuvaakaan vetouistelukautta 2014 paremmin kuin se, että kaloilla on ollut menohaluja. Tämäkin kala jaksoi juroa veneen sivulle, joten oli pakko tyhjätä perä muista pyydöistä. Kun saimme kalan veneen viereen, niin huomasimme että kyseessä on taas mukava taimen. Pari kertaa kala vielä sukelsi syvälle, kunnes sain kalan haavittua. Komea mittataimen, joka otti pinkki/keltaiseen Bullet Rolliin isolla salakalla varustettuna.  Taimen mitoiksi varmistui 63cm/ 3120g. Tämä oli kyydissä olleen Mikon uusi Näsijärven ennätystaimen, joten suuret onnittelut tästä. Mikon edellinen ennätystaimen oli kuluneen vuoden marraskuulta Näsijärveltä ja taimen painoi 3kg. 

Mikko ja uusi Nässyn enkkataimen 3120g

Karvalakki on nähnyt monet kalat. Raksihupun ottiväri Selina´s Cocktail

Miksi jäädä paikalle miettimään, kun voi kaartaa paikalle uudestaan. Ja näinhän me teimmekin. Huomasimme samalla eräät verkot, joten jouduimme kaartamaan reippaasti oikean puoleiselle sivulle. Samaan aikaan reunimmaiseen vapaan otti kala kiinni. Hyvin pian tämäkin kala oli ilmassa. Näytti kovasti samanlaiselta kuin äskeinenkin kala. Hommaa hankaloitti se, että jouduimme saamaan aikaan kaartamaan kovasti kalan puolelle verkoista johtuen. Kun vapautimme plaanarin, niin kala ei jäänytkään taakse, vaan alkoi uida sivulle. Tämä tiesi jo etukäteen vaikeuksia. Hyvin pian sopassa olikin useita siimoja ja taimen hyppeli ilmaan repien muita plaanareita mukanaan. Tovin saimme taimenta väsyttää, mutta yhdessä hypyssä kala sitten irtosi. Tähän olimme hieman jo varautuneetkin. Kerrassaan hieno kokemus ja opettaa nöyryyttä sen suhteen, että kalaa koskaan niin vain oteta Näsijärvestä. Tämän jälkeen romut ylös ja kotia kohden. Pyhäpäivä oli ollut kalaisa muillekin venekunnilla ja tietoa kantautui useista 3-4kg kaloista.

Kireitä!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

70cm joulukalan metsästystä Näsijärvellä

Oli kyse ilmiselvästä revanssista, koska viimeksi meiltä oli päässyt mahdollinen kotijärven enkkakala karkuun ja tämähän oli jäänyt kaivertamaan kalamiesten hampaankoloa. Vieläkin mieleen piirtyy se kuinka järvilohi ravistaa hypyssä raksin irti suupielestä. Kyllä me vielä kohtaamme;)

Selkeästi utuisten päivien jälkeen oli vuorossa kirkkaampi päivä, jolloin ilmanpaine lähti selvään nousuun. Olimme suunnitelleet päivän strategian siten, että uistelu keskittyy välikoljolle. Takilat jätettiin pois tällä kertaa ja pintakalvoon laitettiin kunnolla tavaraa järvilohien sekä taimenien kiusaksi.

Sää aamulla oli henkeäsalpaava

Otimme aluksi selvän strategian järvilohen suhteen, kun panostimme syvän päällä uisteluun. Vettä oli alla koko ajan 40-50m. Aamusta keli oli suhteellisen tyyni, jonka jälkeen aalto alkoi vähitellen nousta. Ensimmäiseen tuntiin ei tapahtunut lainkaan mitään, kunnes saimme pari kalaa hetken sisään. Nämä kalat tulivat sivutönköistä, joissa painoa oli 80g. Taimen kaloista oli taimen ja toinen järvilohi. Molemmat kalat olivat samasta muotista, noin 45cm mittaisia. Sanoin tämän jälkeen kalakaverilleni Villelle, että nyt on syytä vaihtaa paikkaa. Minulla oli sellainen kutina, että tästä paikasta ei saa isompaa kalaa tänään. Moni uistelija varmaan tietää kyseisen tunteen ja olemme seuranneet tätä tuntemusta koko vetouisteluaikamme. Se on monesti pelastanut päivän.

Aamupäivä keskityttiin syvän päällä uisteluun järvilohen toivossa


Lähdimme koittamaan taimenta matalasta, kun olimme uistelleet puhtaasti "järvilohistrategialla" viimeiset reissut. Välikoljon reunoilla on houkuttelevia patteja syvän veden lähellä, josta on monet paremmat taimenet nostettu. Pateilla vettä on tyypillisesti 5-8, jonka reunoja lähdimme kiertämään. Meillä oli vedossa pääosin Anchovy Bullet Roll huppuja, joihin luottamuksemme on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Bullet Roll huppu on helppo käsitellä, sekä uinnin säätäminen ei ole aivan niin herkkää kuin pikkuveljessä Anchovy Specialissa. Saimme aikanaan tynnyriuinnilla paljon kalaa, mutta parina viime vuotena olen alkanut uskoa enemmän myös putkiuintiin. Jostain syystä kalat ovat pitäneet tästä välillä enemmän, kuten esimerkiksi tänä kautena. Bullet Roll huppuun saa erinomaisen putkiuinnin, jossa raksi pyörähtää äärimmäisen hitaasti akselinsa ympäri. 

Uistelimme matalassa useamman tunnin ajan ja erään patin läheisyydessä onnistuimme saamaan pari taimenta peräjälkeen. Taimenet olivat kuitenkin nämäkin 45-50cm mittaisia, aivan kuin samasta istutuserästä, kuten varmaan olivatkin. Päästimme kalat hellävaroen kasvamaan, jotta nämäkin taimenet voivat olla ensi kaudelle 60cm mittaisia. Tässä vaiheessa veneessä oli käynyt neljä kalaa, mutta meillä oli vielä vahvasti kipinää isomman kalan suhteen. Sanoin tässä vaiheessa Villelle, että nyt kaarretaan lopuksi Hornun patjalle, joka on maineessa isomman kalan suhteen. Tämä on varmaan ainoita paikkoja Näsijärvessä, josta me emme ole saaneet yhtään isompaa kalaa. Aivan suunnattomasti emme ole täällä vetäneet, mutta useita kertoja kuitenkin. Aikaa oli jäljellä parisen tuntia, joten kaikki laitettiin viime hetken varaan.

Aloimme lähestyä Hornun patjaa, joka sijaitsee Hornun ja Taulaniemen välisellä veneväylällä. Paras ottialue on tultaessa pohjoisesta etelään. Näin mekin teimme tällä kertaa. Juttelimme hauskoja Villen kanssa, sekä aloimme pohtia sitä, että taitaa jäädä "joulukala" saamatta vielä tällä reissulla. Samaan aikaan katsoin juuri reunimmaista pikkuplaanaria, joka jäi toden teolla taakse ja räikkä huusi. Totesin Villelle, jonka väsytysvuoro oli, että nyt on hyvä kala. Saimme videokameran viritettyä valmiiksi onnistuneesti, joten väsytys on taltioitu. Näistä tehdään talvella oma koosteensa. Ville alkoi ottaa kalaa sisään ja heti huomasi, että on paremmasta kalasta kysymys. Kala jäi ensin vahvasti veneen taakse, mutta tämän jälkeen ottikin spurttia sivulle muiden pikkuplaanareiden sekaan. Onneksi kala otti vain yhden toisen setin mukaansa. Minä ohjailin venettä ja olin valmistellut haavin loppuhuipentumaa varten. Nyt Villen täytyi kelata kahta kelaa yhtä aikaa, jotta väsytys pysyi hanskassa. Nyt kala olikin jo 15mi veneen sivulla pinnassa keskellä isoa siimasoppaa. Tässä vaiheessa pelkäsimme erityisesti kovia spurtteja, koska emme pystyneet antamaan kalalle löysiä kovin helposti. Sanoin Villelle, että kohta otetaan kyytiin muista seteistä huolimatta. Olimme ensin varmoja, että kyseessä on varmaan järvilohi. Nyt kuitenkin varmistui, että sehän on iso taimen. Ville taiteili kahden kelan kanssa, että taimen saataisiin haavimisetäisyydelle. Nyt se oli siinä - katsoimme taimenen kanssa toisiamme silmiin. En vielä kastanut haavia veteen, koska näin että kalalla oli vielä muita aikeita. Taimen tuli uudestaan samalle etäisyydelle ja tein nopean piston haavilla. Nyt taimen oli kyydissä ja päästimme ilmoille hurjat riemuhuudot. 

Tinke ja taimen
N
Nyywe ja taimen


Taimenella oli pituutta 72cm ja se painoi tasan 4kg. Kala oli sopusuhtainen, ei mitenkään erityisen pulska. Tämän kokoinen taimen voisi hyvin painaa 5kg+. Taimenen viimeiseksi suupalaksi koitti Anchovy Bullet Roll värissä UV Purple Black, jota uitettiin salakan kanssa. Taimen oli myös vahvasti tankkaamassa, koska kalan mahassa oli kaksi noin 15cm mittaista muikkua sekä paljon pientä kuoretta. 

Taimen tankkasi vahvasti - mahassa muikkua ja kuoretta


Päivä oli päättynyt onnellisesti ja oli aika nostaa kamat ylös sekä suunnistaa kotisatamaan. Näsijärvi oli ollut antoisa kalamiehiään kohtaan ja kotijärven hyvä nykyinen tila on äärimmäisen hieno asia. Nyt voimme liittää Hornunkin yhdeksi ison kalan ottipaikoista meidänkin kohdalta.

Kuu siivitti kalamiehet kotisatamaan


Kireitä!