Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen on taas palattu Selkämeren
aalloille ja kuluvan kauden aikana on tarkoitus heittää useampi reissu tutuille
paikoille. Venettä on valmisteltu montaa iltaa sekä välineet laitettu kuntoon
"merilohia" varten. Kyllä siihenkin oma aikansa vain menee, kun
puhutaan valmistelevista toimenpiteistä ennen varsinaista suoritusta merellä.
Kevään aikana olemme seuranneet, että lohivuodesta näyttää tulevan vilkas joka
on tietysti lisännyt koko ajan odotuksia lohenpyynnin suhteen. Rauhoittelin
hieman kalakaveriani Villeä alias Rane, että koskaan mitään ei tule ilmaiseksi
ja nyt vanhemmiten pitää löytää tekemiseen sellainen rentous joka tulee
näkymään saaliissa ennen pitkää.
Vuoden ensimmäisen reissun selkämerellä tein kaverini Ahdin veneellä
ja tämä tapahtui toukokuun lopussa. Valitettavasti vaikka sää muualla Suomessa
oli aurinkoinen, niin keli Porissa oli hurja. Lämpötila Pirkanmaalla oli 20-
astetta, mutta Porissa vain 8- astetta kyseisenä päivänä. Lisäksi merellä
puhalsi kevyt raksikalastajan tuuli, joka oli tuollaista 12-13m/s luokkaa sekä
hyvin puuskittaista. Kaiken huipuksi unohdin kelluntapuvun kotiin ja päätin
hypätä kaverin kyytiin pelkissä collegehousuissa sekä paidassa. Nämähän olivat
jo "litimärät", kun ajoimme öljysatamasta ulos. Oli siinä palelemista
päivän osalta, mutta kalamies ei valita;) Pääsimme kuin pääsimmekin aloittamaan
uistelun halutusta kohdasta mutta jo tässä vaiheessa aallot olivat
toistametriset. Raksiuistelun kannalta tämä on hyvin haastavaa, kun aalto repii
plaanareita ja itse en hyväksy uinteja miten sattuu, mutta todellisen uinnin
testaaminen kovassa kelissä onkin lähes mahdoton juttu. Urheasti
uistelimme koko päivän, mutta siimasoppia syntyi ennätysmäärä kun
pikkuplaanarit laukeilivat aallokossa. Tämä oli sellaista selvitystaistelua
koko päivä, että pelkoa kaloista ei ollut. Niitä ei myöskään tullut. Täytyy
jatkossa tyytyä hieman sopivampiin tuuliin...heh!
Keli oli
raksikalastajalle liikaa
Aalto vain nousi
pitkin päivää
Toinen visiitti selkämerelle tapahtui kesäkuun puolella ja
etukäteen oli tiedossa erittäin hyvät sääolosuhteet. Tällä kerta lähdettiin
pellinvetoon isojen kelkkojen kanssa.
Viime vuonna hankittu talliosake on osoittautunut harrastajalle
todella hyväksi hankinnaksi. Tallissa vene on turvassa kuivassa sekä takaa
loistavan puuhaympäristön. Nosto- ovet ovat korkeita ja tilojen käyttö soveltuu
hyvin veneilijälle.
Erinomainen vaihtoehto
veneilijälle - Talliosake
Ennen ensimmäistä reissua omalla veneellä, oli Dragoon päivitetty
Rosterin valmistamat plaanarimastot, jotta pääsiima saadaan kulkemaan
tarvittavalta korkeudelta. Aikaisemmin pääsiima on laahannut vedenpintaa, jos
kaikki naru on ollut pihalla. Nyt mastot tuovat lisäkorkeutta 1m verran.
Plaanarimastot on helppo kääntää traileroinnin ajaksi pois sivusuunnasta.
Drago valmiina
Ensimmäinen reissu Poriin omalla veneellä tarjosi loistavat
puitteet merellä ja meri oli aivan "rasvatyyni". Jopa kaivattu pieni
tuulenvire puuttui, joka ei koskaan ole pahitteeksi. Kun vieheet oli saatu
vetoon, niin alkoi se ainainen odotus, että huoliiko lohi pyytömme tänään?
Pyyntiin laitoimme Northern King vetopeltejä, tiuroja sekä Bullet Roll raksejatakiloihin.
Marssivauhdiiksi otettiin 5.1-5.5km/h, joten yllättävän kovassa vauhdissa nämä
Bullet- raksit vielä pysyvät mukana. Säätö tehdään isolla täkyllä 14-15cm ja
täky aivan suoraksi. Vetopisteenä joko niskalaukaus tai nokkareikä ja hyvin
rauhallinen uinti saadaan raksiin säädettyä.
Rasvatyyni
Selkämeri
Lienee luvallista avata
olut tärppiä odotellessa;)
Päivä meni etsiessä kalaparvia ja yhä selkeämmäksi kävi se ettemme
näitä löytäneet kovinkaan ulkoa. Kuullun perusteella täkyä olisi ollut 50m
penkalla, mutta välimatkalta länsiviitalta kohti syvää penkkaa, ei oikein
täkyparvia löydetty. Siksi aloimme kohdistamaan iltapäiväsyönnin odotuksia
rantapenkan suuntaan. Etsimme täkyparvia ja noin klo 15 aikaan näitä alkoi
löytyä yhä enemmän. Ja mikä parasta aloimme löytämään niitä siitä paikasta,
joka on meille erityisen tuttu ja mistä olemme saaneet kaloistamme 80%. Myös jättilohi saatiin kyseisestä pisteestä 2009.
Vähitellen täkyparvia
alkoi löytämään ottipaikkojemme läheisyydestä
Olimme uistelleet Villen kanssa parisen tuntia näitä "kuumia
paikkoja" ilman tapahtumia. Muut veneet olivat valuneet selkeästi kauemmas
penkalle, jota hieman ihmettelimme. Mutta eipähän meilläkään mitään tapahtumia
ollut. Seuraavaksi katse kääntyi kohti maagista lukemaa klo 17:00, jolloin
olemme lohia jostain kumman syystä Porista saaneet. Kuin satukirjasta, niin
ajoimme "täsmäpisteen" ohi juuri viideltä, jolloin oikein pelästyimme
kun pääsiimasta lähti lähin keppi niin että. Räikkä ujelsi selkämeren kauniissa
illassa ja on se räikänhuuto välilä mukavaa vaihtelua "kolmen mukulan
huudolle kotona"...heh! Tätä huutoa kuuntelee pidempäänkin, eikä siihen
tarvitse isämäisesti puuttua;)
Kala vei kelalta siimaa puolet rullasta, jolloin aloimme hieman
ajattelemaan että millainen nousulohi tällä kertaa tartutettiin. Lohi oli
ottanut lähimpään pyytöön, joka oli isolla 200g painolla aivan veneen vieressä
pääsiimassa, jossa oli lyhyt vapari.
Kalaa pysyi hyvin kauan tuollaisen 100m päässä veneessä ja pidin
vain vapaa veto päällä ja oikein ihmettelimme miksei kalaa saada lähemmäs
venettä. Kala kävi muutaman kerran parinkymmenen metrin päässä veneestä, jonka
jälkeen taas otettiin spurttia puolet rullasta.
Tässä vaiheessa arvelimme, että
kyseessä on kirkkaasti reilu kympin lohi. Kun lohi saatiin tuollaisen 10-15m
päähän, niin siinäkin se jaksoi vielä juroa yllättävän pitkään. Vasta noin
30min jälkeen kala alkoi olemaan kypsä peräaaltoon. Hieman talven kohmeessa
edessä häämötti haavitseminen ja huomasin haavimiehestä pienen jännityksen.
Tätä kalaa ei haluttu karkuuttaa. Lopulta kala saatiin hyvin pintaa pitkin
ujutetuksi ja haavi heilahti kalan alle, jonka jälkeen selkämeren saalistaja
nostettiin veneeseen. Meille yllätys oli se, ettei kala ollut mikään
jättiläinen vaan lyhyehkö tankki. Ruutia tästä kalasta kyllä löytyi.
Selkämeren
saalistaja 8kg
Muutaman "taukovuoden" jälkeen kelpasi vain ihmetellä lohta veneen lattialla.
Tämä yksilö tuntui selkeästi tankkaavan ja mahasta paljastuikin
kolme 12-13cm mittaista silakkaa. Joten täkyparvien perässä tämäkin
"imuri" on seilannut. Vedimme lohen kahdeksi fileeksi ja käytämme
nykyään kalamestari tuttumme ohjetta, jossa kalasta lasketaan ensin veret pois
sekä vedetään kaksi selkeää filettä, ilman että vatsaa puhkaistaan lainkaan.
Aikanaan katselimme hieman, että mitähän tästä tulee mutta hyvinhän tämä on
alkanut sujumaan.
Fileointia kalamestarin
ohjeiden mukaan
Loppuilta ei antanut toista kalaa pyytäjille, mutta olemme
tästäkin erittäin kiitollisia. Tämä oli meille tärkeä kala, että päästään taas
hommaan sisään tauon jälkeen. Tamperetta kohden ajeli selkeästi tyytyväistä
porukkaa - unohtamatta kuitenkaan sitä rentoutta koska uistelu ei ole
suorittamista;)
Kautta jatketaan juhannukseen saakka.
Kireitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti