lauantai 7. kesäkuuta 2014

Selkämeren lohenpyyntiä

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen on taas palattu Selkämeren aalloille ja kuluvan kauden aikana on tarkoitus heittää useampi reissu tutuille paikoille. Venettä on valmisteltu montaa iltaa sekä välineet laitettu kuntoon "merilohia" varten. Kyllä siihenkin oma aikansa vain menee,  kun puhutaan valmistelevista toimenpiteistä ennen varsinaista suoritusta merellä. Kevään aikana olemme seuranneet, että lohivuodesta näyttää tulevan vilkas joka on tietysti lisännyt koko ajan odotuksia lohenpyynnin suhteen. Rauhoittelin hieman kalakaveriani Villeä alias Rane, että koskaan mitään ei tule ilmaiseksi ja nyt vanhemmiten pitää löytää tekemiseen sellainen rentous joka tulee näkymään saaliissa ennen pitkää.

Vuoden ensimmäisen reissun selkämerellä tein kaverini Ahdin veneellä ja tämä tapahtui toukokuun lopussa. Valitettavasti vaikka sää muualla Suomessa oli aurinkoinen, niin keli Porissa oli hurja. Lämpötila Pirkanmaalla oli 20- astetta, mutta Porissa vain 8- astetta kyseisenä päivänä. Lisäksi merellä puhalsi kevyt raksikalastajan tuuli, joka oli tuollaista 12-13m/s luokkaa sekä hyvin puuskittaista. Kaiken huipuksi unohdin kelluntapuvun kotiin ja päätin hypätä kaverin kyytiin pelkissä collegehousuissa sekä paidassa. Nämähän olivat jo "litimärät", kun ajoimme öljysatamasta ulos. Oli siinä palelemista päivän osalta, mutta kalamies ei valita;) Pääsimme kuin pääsimmekin aloittamaan uistelun halutusta kohdasta mutta jo tässä vaiheessa aallot olivat toistametriset. Raksiuistelun kannalta tämä on hyvin haastavaa, kun aalto repii plaanareita ja itse en hyväksy uinteja miten sattuu, mutta todellisen uinnin testaaminen kovassa kelissä onkin lähes mahdoton juttu.  Urheasti uistelimme koko päivän, mutta siimasoppia syntyi ennätysmäärä kun pikkuplaanarit laukeilivat aallokossa. Tämä oli sellaista selvitystaistelua koko päivä, että pelkoa kaloista ei ollut. Niitä ei myöskään tullut. Täytyy jatkossa tyytyä hieman sopivampiin tuuliin...heh!

Keli oli raksikalastajalle liikaa

Aalto vain nousi pitkin päivää

Toinen visiitti selkämerelle tapahtui kesäkuun puolella ja etukäteen oli tiedossa erittäin hyvät sääolosuhteet. Tällä kerta lähdettiin pellinvetoon isojen kelkkojen kanssa.
Viime vuonna hankittu talliosake on osoittautunut harrastajalle todella hyväksi hankinnaksi. Tallissa vene on turvassa kuivassa sekä takaa loistavan puuhaympäristön. Nosto- ovet ovat korkeita ja tilojen käyttö soveltuu hyvin veneilijälle.

Erinomainen vaihtoehto veneilijälle - Talliosake


Ennen ensimmäistä reissua omalla veneellä, oli Dragoon päivitetty Rosterin valmistamat plaanarimastot, jotta pääsiima saadaan kulkemaan tarvittavalta korkeudelta. Aikaisemmin pääsiima on laahannut vedenpintaa, jos kaikki naru on ollut pihalla. Nyt mastot tuovat lisäkorkeutta 1m verran. Plaanarimastot on helppo kääntää traileroinnin ajaksi pois sivusuunnasta.

Drago valmiina


Ensimmäinen reissu Poriin omalla veneellä tarjosi loistavat puitteet merellä ja meri oli aivan "rasvatyyni". Jopa kaivattu pieni tuulenvire puuttui, joka ei koskaan ole pahitteeksi. Kun vieheet oli saatu vetoon, niin alkoi se ainainen odotus, että huoliiko lohi pyytömme tänään? Pyyntiin laitoimme Northern King vetopeltejä, tiuroja sekä Bullet Roll raksejatakiloihin. Marssivauhdiiksi otettiin 5.1-5.5km/h, joten yllättävän kovassa vauhdissa nämä Bullet- raksit vielä pysyvät mukana. Säätö tehdään isolla täkyllä 14-15cm ja täky aivan suoraksi. Vetopisteenä joko niskalaukaus tai nokkareikä ja hyvin rauhallinen uinti saadaan raksiin säädettyä.

Rasvatyyni Selkämeri

Lienee luvallista avata olut tärppiä odotellessa;)

Päivä meni etsiessä kalaparvia ja yhä selkeämmäksi kävi se ettemme näitä löytäneet kovinkaan ulkoa. Kuullun perusteella täkyä olisi ollut 50m penkalla, mutta välimatkalta länsiviitalta kohti syvää penkkaa, ei oikein täkyparvia löydetty. Siksi aloimme kohdistamaan iltapäiväsyönnin odotuksia rantapenkan suuntaan. Etsimme täkyparvia ja noin klo 15 aikaan näitä alkoi löytyä yhä enemmän. Ja mikä parasta aloimme löytämään niitä siitä paikasta, joka on meille erityisen tuttu ja mistä olemme saaneet kaloistamme 80%. Myös jättilohi saatiin kyseisestä pisteestä 2009.

Vähitellen täkyparvia alkoi löytämään ottipaikkojemme läheisyydestä

Olimme uistelleet Villen kanssa parisen tuntia näitä "kuumia paikkoja" ilman tapahtumia. Muut veneet olivat valuneet selkeästi kauemmas penkalle, jota hieman ihmettelimme. Mutta eipähän meilläkään mitään tapahtumia ollut. Seuraavaksi katse kääntyi kohti maagista lukemaa klo 17:00, jolloin olemme lohia jostain kumman syystä Porista saaneet. Kuin satukirjasta, niin ajoimme "täsmäpisteen" ohi juuri viideltä, jolloin oikein pelästyimme kun pääsiimasta lähti lähin keppi niin että. Räikkä ujelsi selkämeren kauniissa illassa ja on se räikänhuuto välilä mukavaa vaihtelua "kolmen mukulan huudolle kotona"...heh! Tätä huutoa kuuntelee pidempäänkin, eikä siihen tarvitse isämäisesti puuttua;)

Kala vei kelalta siimaa puolet rullasta, jolloin aloimme hieman ajattelemaan että millainen nousulohi tällä kertaa tartutettiin. Lohi oli ottanut lähimpään pyytöön, joka oli isolla 200g painolla aivan veneen vieressä pääsiimassa, jossa oli lyhyt vapari.
Kalaa pysyi hyvin kauan tuollaisen 100m päässä veneessä ja pidin vain vapaa veto päällä ja oikein ihmettelimme miksei kalaa saada lähemmäs venettä. Kala kävi muutaman kerran parinkymmenen metrin päässä veneestä, jonka jälkeen taas otettiin spurttia puolet rullasta.

 Tässä vaiheessa arvelimme, että kyseessä on kirkkaasti reilu kympin lohi. Kun lohi saatiin tuollaisen 10-15m päähän, niin siinäkin se jaksoi vielä juroa yllättävän pitkään. Vasta noin 30min jälkeen kala alkoi olemaan kypsä peräaaltoon. Hieman talven kohmeessa edessä häämötti haavitseminen ja huomasin haavimiehestä pienen jännityksen. Tätä kalaa ei haluttu karkuuttaa. Lopulta kala saatiin hyvin pintaa pitkin ujutetuksi ja haavi heilahti kalan alle, jonka jälkeen selkämeren saalistaja nostettiin veneeseen. Meille yllätys oli se, ettei kala ollut mikään jättiläinen vaan lyhyehkö tankki. Ruutia tästä kalasta kyllä löytyi.

Selkämeren saalistaja 8kg


Muutaman "taukovuoden" jälkeen kelpasi vain ihmetellä lohta veneen lattialla.

Tämä yksilö tuntui selkeästi tankkaavan ja mahasta paljastuikin kolme 12-13cm mittaista silakkaa. Joten täkyparvien perässä tämäkin "imuri" on seilannut. Vedimme lohen kahdeksi fileeksi ja käytämme nykyään kalamestari tuttumme ohjetta, jossa kalasta lasketaan ensin veret pois sekä vedetään kaksi selkeää filettä, ilman että vatsaa puhkaistaan lainkaan. Aikanaan katselimme hieman, että mitähän tästä tulee mutta hyvinhän tämä on alkanut sujumaan.

Fileointia kalamestarin ohjeiden mukaan

Loppuilta ei antanut toista kalaa pyytäjille, mutta olemme tästäkin erittäin kiitollisia. Tämä oli meille tärkeä kala, että päästään taas hommaan sisään tauon jälkeen. Tamperetta kohden ajeli selkeästi tyytyväistä porukkaa - unohtamatta kuitenkaan sitä rentoutta koska uistelu ei ole suorittamista;)


Kautta jatketaan juhannukseen saakka.


Kireitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti