Ensikosketus vertikaalijigaukseen Aurejärvellä

Meikäläinenhän on aina ollut lohimies ja tulen varmasti pysymäänkin. Kuhaa on toki uisteltu kesäisin, mutta silloinkin on aina ollut syksyinen lohenpyynti mielessä. Lohta on pyydetty vetouistellen, heittämällä sekä perhokalastaen. Pienoinen into heittokalastukseen alkoi parisen vuotta sitten jälkikasvun mukana, koska poika tykkää heitellä kovasti sekä tyttäret myös jononjatkona.Viime vuonna taisin lukea ensimmäisen kerran vertikaalijigauksesta. Tämä homma alkoi kiinnostamaan entistä enemmän ja viimeinen sykäys asiaan tuli siinä, kun talomme räystäslautoja kesällä asentamassa ollut timpuri oli todella kova vertikaalimies. Siinä jutustelun yhteydessä tulin kysyneeksi, että "mun pitää tulla katsomaan tuota hommaa ja voinko hypätä kyytiin joku kerta?". Sovittin, että pidetään asia mielessä. No eipä mennyt montaa päivää, kun sain soiton että pyhänä sitten Aurejärvelle koittamaan. Pakkohan se oli järjestää, vaikka viimeinen lomapäivä olikin. Hyppäsin Jannen matkaan ja pian olimmekin matkalla kohti Aurejärveä.

Vene meitä odotti Aurejärven rannalla

Rannassa oli hyvät tilat varusteiden lastaamiseen

Trailerikalastajan näkökulmasta veneluiska oli oikeinkin hyvä

Janne valmisteli veneen "sotakuntoon"

Aurejärvi aukesi edessä ja olin edellisenä iltana hieman tutustunut järven karttaan sekä siihen, että minkäkokoinen järvi on kyseessä. Aurejärvi on monesti esiintynyt erilaisissa kirjoituksissa sekä postauksissa, mutta itse en ole aikasemmin siellä käynyt. Järvi vaikutti mukavan erämaahenkiseltä, ja sopivan rikkonaiselta pienten saarien muodossa. Järven vesi on hyvin ruskeaa sekä humuspitoista. Hyvän kuhajärven maineessa Aurejärvi on, sen minäkin tiesin jo etukäteen;)

Tarkoituksena oli saada perustietopaketti vertikaalijigauksesta ja mikä siinä on se varsinainen juttu sekä luonnollisesti oppia lajiin liittyvä tekniikka. Tästä pystyn sitten itse kehittämään hommaa eteenpäin ja mökkijärveni tulee olemaan enemmän kuin varmasti hyvä vertsupaikka. Janne oli ystävällisesti ottanut minulle oman setin, koska omat Quantumin vertikaalikamat eivät olleet vielä saapuneet. Hyrräkela oli tuttu työkalu entuudestaan sekä hyrrävapa, mutta yleensä vain 11-13 jalkaisena sekä lohiversiona. Tämä hyrräkeppi oli hieman lyhyempi, vaivaiset 5.6 jalkaa...heh! 

Kiersimme ympäri Aurejärveä ja hyvin pian minulle kävi ilmi, että kuinka kalaa haetaan kaiulla ensin ja siinä yksi tärkeimmistä asioista onkin. Jannen taktiikka oli se, että kala haetaan kaikuun tai mieluummin useita kaloja sekä sellaisia yksilöitä, joista tulee vahva kaiku takaisin. Pikkusinttien perässä Janne ei juoksenut. Kun sitten löysimme "taskun", johon kuhia oli kerääntynyt, niin tämän jälkeen Janne laittoi heti pakin päälle ja haki kalan kaikuun uudestaan. Tämän jälkeen sähkökoneella pidimme veneen kalan olinpaikan yläpuolella. Tämän jälkeen alkoikin hauska osuus. Laskimme jigisetin aivan kalan nokan eteen ja oli mielenkiintoista seurata jigin uppoamista kaikuluotaimesta. Olin kuullut etukäteen, että kala saattaa lähteä jo etukäteen nousemaan kohti jigiä, milloin adrenaliini valtaa koko miehen. Ja näin tosiaan kävikin, että osa kuhista suorastaan hyökkäsi jigin kimppuun ja kuhan iskun voimakkuus jigiin yllätti minut täydellisesti. En olisi edes kuvitellut, että se voi tuntua noin kovalta. Ja nyt puhuttiin kuitenkin vain parin kilon yksilöistä. Kuitusiima ja kevyet välineet tekevät tietysti hommasta tunnokkaampaa, koska kuhanuistelussa vapateline ottaa ensi potkun vastaan, ennen kuin mies edes tarttuu vapaan kiinni. 

Kuhat olivat aika ronkelilla päällä. Ne kävivät katsomassa jigiä, mutta sukelsivat heti pohjaan takaisin. Lisäksi kovaksi noussut tuuli haittasi hommaa todella paljon, vaikka tuuliennusteen piti olla vain 2-3m, mutta niin vain vaahtopäät kävivät järvellä. Veneen pitäminen kalojen olinpaikkojen lähellä ei ollutkaan niin helppoa, vaan jouduimme etsimään suojaisempia paikkoja saarten takaa. Janne vaihtoi jigiä heti jos muutamaan "pudotukseen" kuha ei ollut jigiä kelpuuttanut ja kyllä täytyy todeta, että värillä on väliä. Toisilla väreillä tuli selvästi enemmän kuhia, kun taas toiset eivät  kyseisenä päivänä kelvanneet. Myös tussia ja tahnaa näytettiin kuhille ahkerasti.

Tuuli hankaloitti vertikaalijigausta ja veneen paikalla pitämistä

Tuulensuojaa täytyi etsiä saarten takaa

Valtaosa ajasta etsittiin "taskuja", joihin kuhaa olisi kerääntynyt

Suurimman eron huomasin siinä päivän keskustelujen aikana Jannen kanssa, että vertikaalijigausta harrastetaan eri tavoin eri venekuntien välillä. Osa venekunnista etsivät kalat kaikuluotaimeen, mutta eivät niin sanotusti hae kalaa uudestaan kaiun keilaan, vaan aloittavat ikään kuin "venepilkinnän" oletetun ottipaikan lähettyvillä ja antavat veneen ajelehtia eteenpäin. Jannen konsepti perustuu siihen, että kun kalat on löydetty, niin pakitetaan ja etsitään täsmällinen kalojen ottipaikka uudestaan luotaimeen ja pysytään siinä siten, että kalat pysyvät luotaimessa. Lisäksi kalastus tapahtuu siten, että jigisetti nähdään koko ajan ruudulla ja setti voidaan viedä aivan ruudussa näkyvän kalan nokan eteen tai yläpuolelle. Ja tämä selvästi toimii, koska sen verran kovia ovat Jannen saaliit viime vuosina olleet. Käsikahvallisella moottorilla tämä paikan hakeminen onnistui erinomaisesti ja sähkökoneella vene pidetään lopullisen paikan kohdalla. Amerikassa tämäkin homma on lähtenyt aivan "käsistä", kun markkinoilla on 150hv käsikaasullisia perämoottoreita,..huh huh!

Onnistuimme löytämään muutamia paikkoja, joista kuhaa saatiin ihan kiitettävästi vaikka päivä kokonaisuudessaan olikin hyvin haasteellinen. Normaalisti kuhia tuntuu olevan useita kymmeniä, mutta aivan tämänkaltaista syöntipiikkiä emme kokeneet. Pääsin kuitenkin mukavasti kuhanpyynnin makuun ja olin hyvin tyytyväinen, kun pääsin harjoittelemaan vastaiskuja. Tämä on selvästi sellainen asia, joka harjaantuu kokemuksen myötä. Mutta se tärppi. Kyllä muuten tuntuu hienolta kevyissä välineissä ja äkkiä tuollaista 50cm mittaista kuhaa saattaa luulla isommaksi kuin onkaan. Nyt ymmärrän hyvin, että kuinka koukuttavasta lajista on kysymys. 

Vertikaalihommassa hyrräkelan ei välttämättä tarvitse olla aivan 300€ hintainen aloitteluvaiheessa, mutta nopea välitys kelassa saa olla. Tämä helpottaa kalan tartuttamista huomattavasti. Janne tykkäsi lyhyistä 5- jalkaisista vavoista ja niin kyllä minäkin. Tuntuma  vavoissa oli varsin hyvä ja lyhyttä vapaa oli helppo käsitellä. Jigien suhteen materiaali sai olla selvästi hyvin pehmeää ja eloisaa. Nämä jigit tuntuivat toimivan parhaiten. Luonnonvärit toimivat välillä, tänä kyseisenä pyhäpäivänä kuha tuntui tykkäävän kellertävän ja limen sävyistä eniten.

Ruokakalat otimme - muut päästimme kasvamaan

Myönnän. Olihan se koukuttavaa ja tästä tulee varmasti uusi "kesäharrastukseni" Kunhan saan omat välineeni, niin painelen mökille kokeilemaan. Kiitos Jannelle opastuksessa lajin pariin Aurejärvellä, vaikka Jannen sanoin "oli huonoin reissu järvelle koskaan". Eniten tuulta ja vähiten kuhia oli päivän teema. Minulle tämäkin riitti mainiosti!