maanantai 4. elokuuta 2014

Takilakalastusta Näsijärvellä

Sattuipa sitten kerrankin, kun olimme retkeilyreissulla Näsijärvellä jossa yövyimme Peronsaaressa. Kyseinen saari on muutenkin erinomainen tukikohta yöpyä veneessä laiturissa tai hyödyntää saaressa olevia mökkejä. Hinta on kosmeettinen.

Peronsaari

Otan mukaan reissulle noin 8 vapaa ja ajattelin hieman kalastella vaimon  ottaessa aurinkoa. Ajattelin panostaa takiloihin ja virittää ne erittäin syvälle koljonselän syvänteeseen, jossa syvyyttä on 60m. Ideana hieman sama mitä Saimaalla ja Puulalla tehdään onnistuneesti, että järvilohia pyydetään syvältä myös kesällä. Näsijärven lohikanta on niukempi kuin edellä mainituissa vesistöissä, mutta meillä tämä takilakalastus kulttuuri on olematon, jos sitä edes on. Myös kesäinen jalokalanpyynti on käytännössä sitä mitä kuhanpyynnin yhteydessä saadaan. Panostin myös vetovauhtiin, koska vesi oli erittäin lämmin noin 25- astetta. Pidin vetovauhtina noin 4.5- 5 km/h ja viritin vetoon Northern King vetopeltejä . Vaikka raksimies olenkin, niin vedimme aikanaan paljon lohikalaa nässyllä elokuussa takiloilla ystävänä Pasi Mäntylän kanssa. Saimme etenkin taimenta mukavasti ja juuri pelleillä. Vetovauhti oli liian kova rakseille, joiden uskon toimivan paremmin kylmemmässä vedessä sekä rauhallisella vauhdilla vedettynä.

Kyseessä oli lähinnä kokeiluluonteinen asia ja tarkoituksena oli hieman kerätä plotteriin paikkatietoja ja merkitä jyrkkiä penkkojen reunoja. Mukavaa ja leppoisaa puuhaa, jossa ei ole suurta pelkoa saaliista. Mutta uskon itse, että tästäkin saa toimivan konseptin joka pitää opetella. Ovatko kalat 15m vedessä vaiko 30m vedessä. Toki luotaimessa näkyy, että missä kalat ovat mutta kysymys kuuluukin, että mistä syvyydestä ne ottavat. Ovatko pohjan kalat aktiivisia vaiko väliveden. Nämä selviävät vasta vuosien kokeilulle. Ja pitää muistaa, että esimerkiksi Puruvedellä elokuu on yksi parhaimmista takilakuukausista kun konkarit tietävät juuri missä syvyydessä järvilohi saalistaa. Ehkä nässylläkin vielä joskus?

Vaimo kannella aurinkoa ottamassa ja mies hikoilee ratissa

Olin kaartanut syvänteitä parisen tuntia ja sivuvavoista olin saanut muutaman kuhan, vaikka sielläkin painoa oli toistasataa grammaa. Nämä olivat hyvin pieniä yksilöitä ja syvältä nekin vain tulivat. Kaarsin määrätietoisesti kahta erittäin syvää syvännettä, jotta opin tuntemaan näiden reunat. Eräs reuna, jossa syvyys putoaa 61m syvyydestä noin 40 metrin veteen, oli paljon kalaa noin 25m syvyydessä. Viritin omat takilani noin 25m syvyyteen ja kummassakin takilassa minulla oli 2 vapaa.

Takilat koljonselän syvänteessä 25m syvyydessä

Mutta sitten tapahtuikin se mitä en ollut osannut odottaa. Juuri penkassa, jossa kalaparvia sekä kaaria oli paljon niin alempi takila laukesi 25m syvyydestä. Katsoin ensin kuinka vapa niiasi ja sitten siima kiristyi kovasti taakse. Hetken päästä veneen perässä oli lohi ilmassa. Autopilotti ohjasi venettä rauhallisesti eteenpäin ja vaimo oli täysin tietämätön, että mitä veneen perässä tapahtuu. Otin kalaa rauhallisesti sisään ja samalla aloin tekemään valmisteluja kalan saamiseksi veneeseen. Tässä vaiheessa kuitenkin tajusin, että minullahan ei ollut haavia lainkaan. Heitimme turhat romppeet autotalliin retkeilyn tieltä ja siellähän se haavikin oli. Tajusin, että tästähän tulee mielenkiintoista. Otin kalaa rauhassa sisään ja varmaan noin vajaan vartin kuluttua kala oli hyvin rauhallisena veneen peräaallossa. En keksinyt mitään millä kalan voisi nostaa ylös. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin yrittää nostaa järväriä veneeseen siimasta. Sainkin kalan hienosti veneen vierelle sekä hyvän otteen siimasta, mutta kuinkas kävikään. Hieman sain lohta nostettua ja sinnehän se veteen putosi. Jäi vielä Northern Kingin koukkuun pala suupieltä.

 Ei kaikunut koljonselällä kirosanat, vaan hiljainen harmitus. Tosin olisin kyllä voinut päästään kalan muutenkin takaisin, koska pakkasessa oli vielä hyvin kalaa. Olisihan ollut kiva kala mitata tarkemmin ja päästään takaisin. Järväri oli painoltaan luokkaa 3-4kg, mitä tuossa tilanteessa pystyy arvioimaan. Se mikä mieltä kuitenkin lämmitti oli se, että tietynlainen tavoite oli täyttynyt Näsijärven takilakalastuksen osalta. Tämä antoi uskoa tekemiseen, jota jatketaan elokuussa.

Seuraavana aamuna oli mukava herätä veneestä kauniiseen Näsijärven aamuun.

Aamuinen nässy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti