Sattuipa sitten kerrankin, kun olimme retkeilyreissulla
Näsijärvellä jossa yövyimme Peronsaaressa. Kyseinen saari on muutenkin
erinomainen tukikohta yöpyä veneessä laiturissa tai hyödyntää saaressa olevia
mökkejä. Hinta on kosmeettinen.
Peronsaari
Otan mukaan reissulle noin 8 vapaa ja ajattelin hieman kalastella
vaimon ottaessa aurinkoa. Ajattelin panostaa takiloihin ja virittää ne
erittäin syvälle koljonselän syvänteeseen, jossa syvyyttä on 60m. Ideana hieman
sama mitä Saimaalla ja Puulalla tehdään onnistuneesti, että järvilohia
pyydetään syvältä myös kesällä. Näsijärven lohikanta on niukempi kuin edellä
mainituissa vesistöissä, mutta meillä tämä takilakalastus kulttuuri on
olematon, jos sitä edes on. Myös kesäinen jalokalanpyynti on käytännössä sitä
mitä kuhanpyynnin yhteydessä saadaan. Panostin myös vetovauhtiin, koska vesi
oli erittäin lämmin noin 25- astetta. Pidin vetovauhtina noin 4.5- 5 km/h ja
viritin vetoon Northern King
vetopeltejä . Vaikka raksimies olenkin, niin vedimme aikanaan paljon
lohikalaa nässyllä elokuussa takiloilla ystävänä Pasi Mäntylän kanssa. Saimme
etenkin taimenta mukavasti ja juuri pelleillä. Vetovauhti oli liian kova
rakseille, joiden uskon toimivan paremmin kylmemmässä vedessä sekä
rauhallisella vauhdilla vedettynä.
Kyseessä oli lähinnä kokeiluluonteinen asia ja tarkoituksena oli
hieman kerätä plotteriin paikkatietoja ja merkitä jyrkkiä penkkojen reunoja.
Mukavaa ja leppoisaa puuhaa, jossa ei ole suurta pelkoa saaliista. Mutta uskon
itse, että tästäkin saa toimivan konseptin joka pitää opetella. Ovatko kalat
15m vedessä vaiko 30m vedessä. Toki luotaimessa näkyy, että missä kalat ovat
mutta kysymys kuuluukin, että mistä syvyydestä ne ottavat. Ovatko pohjan kalat
aktiivisia vaiko väliveden. Nämä selviävät vasta vuosien kokeilulle. Ja pitää
muistaa, että esimerkiksi Puruvedellä elokuu on yksi parhaimmista
takilakuukausista kun konkarit tietävät juuri missä syvyydessä järvilohi
saalistaa. Ehkä nässylläkin vielä joskus?
Vaimo kannella aurinkoa ottamassa ja mies hikoilee ratissa
Olin kaartanut syvänteitä parisen tuntia ja sivuvavoista olin
saanut muutaman kuhan, vaikka sielläkin painoa oli toistasataa grammaa. Nämä
olivat hyvin pieniä yksilöitä ja syvältä nekin vain tulivat. Kaarsin
määrätietoisesti kahta erittäin syvää syvännettä, jotta opin tuntemaan näiden
reunat. Eräs reuna, jossa syvyys putoaa 61m syvyydestä noin 40 metrin veteen,
oli paljon kalaa noin 25m syvyydessä. Viritin omat takilani noin 25m syvyyteen
ja kummassakin takilassa minulla oli 2 vapaa.
Takilat koljonselän syvänteessä 25m syvyydessä
Mutta sitten tapahtuikin se mitä en ollut osannut odottaa. Juuri
penkassa, jossa kalaparvia sekä kaaria oli paljon niin alempi takila laukesi
25m syvyydestä. Katsoin ensin kuinka vapa niiasi ja sitten siima kiristyi
kovasti taakse. Hetken päästä veneen perässä oli lohi ilmassa. Autopilotti
ohjasi venettä rauhallisesti eteenpäin ja vaimo oli täysin tietämätön, että
mitä veneen perässä tapahtuu. Otin kalaa rauhallisesti sisään ja samalla aloin
tekemään valmisteluja kalan saamiseksi veneeseen. Tässä vaiheessa kuitenkin
tajusin, että minullahan ei ollut haavia lainkaan. Heitimme turhat romppeet
autotalliin retkeilyn tieltä ja siellähän se haavikin oli. Tajusin, että
tästähän tulee mielenkiintoista. Otin kalaa rauhassa sisään ja varmaan noin
vajaan vartin kuluttua kala oli hyvin rauhallisena veneen peräaallossa. En
keksinyt mitään millä kalan voisi nostaa ylös. En nähnyt muuta mahdollisuutta
kuin yrittää nostaa järväriä veneeseen siimasta. Sainkin kalan hienosti veneen
vierelle sekä hyvän otteen siimasta, mutta kuinkas kävikään. Hieman sain lohta
nostettua ja sinnehän se veteen putosi. Jäi vielä Northern Kingin koukkuun pala
suupieltä.
Ei kaikunut koljonselällä kirosanat, vaan hiljainen harmitus. Tosin
olisin kyllä voinut päästään kalan muutenkin takaisin, koska pakkasessa oli
vielä hyvin kalaa. Olisihan ollut kiva kala mitata tarkemmin ja päästään
takaisin. Järväri oli painoltaan luokkaa 3-4kg, mitä tuossa tilanteessa pystyy
arvioimaan. Se mikä mieltä kuitenkin lämmitti oli se, että tietynlainen tavoite
oli täyttynyt Näsijärven takilakalastuksen osalta. Tämä antoi uskoa tekemiseen,
jota jatketaan elokuussa.
Seuraavana aamuna oli mukava herätä veneestä kauniiseen Näsijärven
aamuun.
Aamuinen nässy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti