Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapautuspituus uistelussa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapautuspituus uistelussa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Oikealla tekniikalla hurjia saaliita sekä ennätyskaloja

Käsittelin aikaisemmin lyhyesti eräässä kirjoituksessa pitkiä vapautuspituuksia. Tämän jälkeen olen saanut suuren määrän yhteydenottoja, joissa on toivottu tarkempia ohjeita pitkien vapautuspituuksien käyttöön. Yhtenäistä kaikille tapauksille on ollut se, että selkeästi monikaan ei käytä kovin pitkiä vapautuspituuksia. Hyvin monelle tämä on ollut täysin uusi ja vieras asia. Mikään automaattinen toiminto se ei ole, että jos laitat pitkät vapautuspituudet, niin räikkä alkaa päristä. Mutta useammin se alkaa pärisemään, siitä olen aivan varma. Uistelupäivän aikana pitää kokeilla paljon erilaisia tekniikoita, muistaa tarkistaa täkyrakseja sekä virittää niitä erilaisiin uinteihin. Täkyraksien uinneista löytyy kattava videosarja täältä. Vetosetin tulee kuitenkin koostua kokonaisuudessaan pitkistä vapareista oikeissa paikoissa, veneen lähellä olevista painotetuista sivutönköistä sekä oikeanlaisista takilasäädöistä. Joku näistä toimii aina jossain muodossa, mutta keskimäärin pitkät vaparit toimivat keskimääräistä useammin. 

Heinosen Tommin venekunta aloitti alkusyksystä pidempien vapautuspituuksien käytön, joka johti heti avausreissulla hyviin tuloksiin kotoisalla Näsijärvellä. Puhuimme Tommin kanssa, että heillä oli tulossa reissu Saimaan aalloille. Tällöin oli puhetta, että myös Saimaalla kannattaa käyttää reiluja vapautuspituuksia. Mietin itsekseni juuri la:na, että kuinkahan jätkillä menee Saimaalla, kunnes puhelimeen saapui komea kuva järvilohesta. Sivuplaanariin oli laskettu vapautuspituudeksi 170 jalkaa ja painotusta oli tällä kertaa 20g. Vain vajaan puolen tunnin vedon jälkeen järvilohi oli ahmaissut salakan ja Rhino- täkyraksin yhdistelmän - se oli menoa sitten! Jätkät kampesivat Saimaan aalloilta veneeseen järvilohen, jolla oli painoa 6.85kg. Tämä oli venekunnan uusi järvilohiennätys kotimaan vesillä ja suuret onnittelut tästä kalasta. Olisiko tätä kalaa saatu ilman reilua vapautuspituutta, se jää jokaisen arvailujen varaan?

Saimaan järvilohi 6.85kg - Rhino raksihuppu kulta/violetti

Samaan aikaan hieman toisella suunnalla kalasteli myös eräs toinen Pirkanmaalainen kalamies. Hän puolestaan kyseli perjantai- iltana, että kannattaisiko hänenkin kokeilla hieman reilumpia vapautuspituuksia. Keskustelimme hieman siitä, että paljonko piuhaa kannattaa laskea veneen perään. Suosittelin rohkeasti kokeilemaan tuollaisia 70-100m vapautuspituuksia. Tässäkin tapauksessa jäin hieman jännittyneenä odottamaan, että miten mahtaa käydä tällä kertaa? Ilta pimeni jo lauantaina ja sähkökatkokset olivat vallanneet Pirkanmaan, kun puhelimeen saapui viesti. Kuvassa oli kaksi komeaa järvilohta painoltaan 3-4kg. Viestissä oli hyvin ytimekkäästi, että "nehän toimi". Pitkät vapautuspituudet nimittäin. 
Savolaiskaksoset

Kyselin hieman tarkemmin, että millaisia vapautuspituuksia kyseisten kalojen osalta käytettiin. Toinen kala oli napannut settiin, jossa vapautuspituus oli 100m ja painotusta 10g. Toinen kala tuli puolestaan 70m vapautuspituuden takaa, jossa painotusta oli 8g. Eli molemmat kalat selvästi huomattavien vapautuspituuksien takaa. Itse uskon vankasti siihen, että erityisesti isompi kala saattaa väistää venettä ja tämän johdosta ulompana uiva pitkällä vapautuspituudella viritetty setti antaa monesti ne kauden komeimmat kalat. 
Kuore oli aivan pinnassa ja järvilohet näiden perässä

Jottei aivan sellaista kuvaa jäisi, etteikö kaloja muillakin metodeilla saisi, niin edellisenä päivänä "Savolaiskaksoset" saanut venekunta onnistui saamaan vielä yhden järvilohen sunnuntaina. Tämä kala tuli puolestaan sivutönköllä, joka oli viritetty isolla painolla lähelle venettä. Tällä järvilohella oli painoa 4.5kg.

Kannattaisiko seuraavalla reissulla kokeilla rohkeasti pitkiä vapautuspituuksia? Mitään ei se anna, jos ei kokeilekaan...

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Pitkät vaparit pelastavat monesti päivän

Mikä on pitkä vapari ja kuinka moni käyttää oikeasti pitkiä vapareita? Alkuun on varmaan hyvä määritellä, että mikä on pitkä vapari omasta mielestäni. Aloimme saamaan parempia lohikaloja sisävesiltä noin kymmenen vuotta sitten, kun käytimme uloimmassa pikkuplaanarissa hyvin pitkää vaparia. Laskemme monesti uloimpaan plaanariin ensin 60m siimaa raksille ja tämän jälkeen 60m siimaa pikkupainolle. Näin ollen vapautuspituutena voi kaikkiaan olla 120m siimaa. Lähes aina käytämme 100-120m vapautuspituuksia. Tätä käytämme nimen omaan uloimmissa plaanareissa, jotka lasketaan ulommas kuin muut pikkuplaanarit. Yleensä juuri kauden isoimmat kalat saadaan uloimman plaanarin takaa. Tämä systeemi on toiminut nyt kymmenisen vuotta, mutta ei tälläkään sentään joka kerta kunnon kaloja saada.

Joku saattaisi kysyä, että tuleeko meille siimasotkuja näin pitkillä vapareilla? Ei tule, en muista edes koska olisi tullut. Pikkukelkoilla voi näin uistella, isoilla kelkoilla tämä ei onnistu koska ulointa ei saa takaisin, kun se narulta lähtee. Pikkuplaanari taas voidaan aina laskea takaisin samaan paikkaan, samalla vapautuspituudella.

Alkusyksystä Heinosen Tommi kyseli minulta hieman vinkkiä Näsijärven lohikalapyyntiin. Tommi on saanut nässystä mahtavia kaloja, mutta ei vielä mittakalaa kun puhutaan taimenesta tai järvilohesta. Suosittelin Tommia kokeilemaan reilua vaparia Näsijärvellä, josko tämä auttaisi. Lauantaina puhelimeen pärähti kuva, jossa mainittiin "että sun vinkki toimi". Kuvassa oli komea Näsijärven järvilohi, jolla oli pituutta 65cm.
Pitkä vapari antaa monesti päivän isoimmat kalat

Tommi oli vielä aloittanut maltillisesti, mutta oli kuitenkin laittanut noin 80m pitkät vaparit. Saas nähdä, että mitä syksy vielä tuo tullessaan?
Lauantai oli muutenkin kalaisa päivä Nässyllä, saalispäiväkirjasta löytyy tarkemmat merkinnät.


Kireitä!