Ensikosketus Saimaan Yöveteen

Yövesi on usein esiintynyt vetouisteluun liittyvässä kirjallisuudessa sekä luonnollisesti myös vetouistelua koskevia kirjoitteluissa. Saimaalla olen vieraillut useaan otteeseen aikaisemmin, mutta en vielä koskaan Yövedellä. Olen seurannut useita Saimaata koskevia keskusteluja ja välillä Yövedestä keskusteltiin kovinkin ahkerasti. Tänä vuonna keskustelu on ollut hiljaista, mitä lie tämä tarkoittavan;)

Minulle tarjoutui oiva tilaisuus hypätä kalakaverini Haatajan Ahdin veneeseen Yövedelle, ja tähän tilaisuuteen ei voinut olla tartumatta. Majoitus järjestyi Mikkelistä kätevästi ja Sharkin kyyti onkin tullut jo tutuksi tämän vuoden osalta. Vene laskettiin vesille Ristiinasta, josta oli tarkoitus siirtyä ottipaikoille. Ahti oli jo käynyt kerran aikaisemmin tutustumassa paikkoihin, ja tältä reissulta oli mittakala nostettu kyytiin. Siis pientä toivoa mittakalasta leijui ilmassa...

Tapahtumapaikkana Ristiinan venesatama

Veneenlaskupaikka oli varsin hyvä

Shark valmiina päivän uistelusessioon

Aivan hämärässä emme lähteneet liikkeelle, vaikka mökiltä lähdimme kyllä ajamaan pimeässä Ristiinaa kohden. Veneitä laskemassa oli muitakin kalamiehiä, joten yksin meidän ei tarvinnut uistella tänään. Edellisen illan tutustuimme Yöveden syvyyskäyriin, josta päättelimme etukäteen alueet, joista järvilohta olisi mahdollista saada. Etukäteen meille oli kehuttu Mustasaaren seutua.Tutkimme kartalta alueen suhteellisen pieneksi ja siitä olisi ollut muutaman tunnin siirtymämatka kohti seuraavia ottipaikkoja. Emme nähneet tätä siirtymämatkaa potentiaalisena uistelualueena. Kun ajoimme aamulla kohti varsinaista Yövettä, niin Mustasaarta olikin jo kiertämässä neljä venekuntaa. Kalapaikka pomminvarmasti, mutta meidän paikkatietämys on vielä aloittelijan tasolla joten emme valinneet niin sanottua "täsmäkohdetta", vaan paikan jossa oli monipuolisuutta.

Isojen selkien miehelle, joka on tottunut Näsijärven sekä Päijänteen selkävesiin, niin Saimaa tuntuu mukavan pieneltä ja rikkonaiselta. Lääniä Saimaalla on valtavasti, mutta vetopaikat ovat hyvin täsmällisiä ja yllättävänkin pieniä. Yövedestä jäi lisäksi mieleen sopivalla tavalla "erämaahenkisyys" ja paljon puhutut kalliomaisemat tekivät mieleenpainuvan vaikutelman.

Ennen yhdeksää saimme vieheet vetoon ja tuulta aamulla ei ollut nimeksikään. Tuulen voimakkuus oli luokkaa 2-3m/s, joten hyvin otollinen keli virittää raksit rauhalliseen uintiin. Kohdealueeksi oli valikoitunut Salonselkä sekä Nihtsaaren seutu. Tästä Ahti oli viimeksi kalan saanut ja tämä on kuulemma kalapaikan maineessa. Hyvin pian huomasimme täällä olevan viitisen venettä meidän lisäksi, joten päätimme seurata paikallisten saamamiesten ajolinjoja.

Yöveden vesi on suhteellisen tummaa, hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Päijänteen vesi sekä Näsijärven vedenväri. Tämän johdosta ajattelin, että samanlaiset värisävyt kuten violetti, vihreä sekä sinertävät sävyt saattaisivat toimia myös Yövedellä. Vesi ei missään nimessä ole kirkasta kuten esimerkiksi Puruvedellä, jonne teimme reissun pari vuotta sitten. Saimaa kätkee hienoa selkiä vesistöönsä, jotka ovat kovinkin erilaisia. Tämä on suuri rikkaus. Monesti ajattelee, ettei miksei sitä ole sattunut syntymään Saimaan äärelle, tulisiko sitä oltua jo liikaa vesillä...heh!

Raksit saatiin veteen ennen aamuyhdeksää

Odotukset olivat luonnollisesti hyvin suuret, ehkäpä jopa liiankin suuret. Kalaa ei kuitenkaan Suomessa mistään väkisin oteta sekä erityisesti järvilohen syöntiaktiivisuus vaihtelee suuresti. Toisena päivänä saattaa vapa taipua hyvinkin, kunnes järvilohi taas sulkee suunsa seuraavaksi päiväksi. Yhden päivän reissussa ei koskaan tiedä, millainen syöntipäivä kohdalle sattuu. Mutta päivä Saimaalla on jo sinänsä riittävä nautinto, vaikka lohta ei veneeseen nousisikaan.

Aamupäivänä meillä ei ollut yhtään tapahtumaa. Vaihdoimme tämän jälkeen raksien uinteja rauhallisemmaksi sekä tynnyriuinneista putkiuinteihin. Violettia laitoimme enemmän vetoon, kun kromivärit eivät tuntuneet antavan kontakteja. Noin tunti vaihdon jälkeen, niin saimme muutaman kontaktin kaloihin. Nämä järvilohet olivat alamittaisia, mutta violetti näilekin tuntui maistuvan. Kalat ottivat takilasta noin 5-8m syvyydestä, penkan reunasta. Olimme tätä ennen vetäneet paljon syvän päällä.

Iltapäivällä mietimme, että kuinka myöhään uskaltaisimme vetää oudoilla vesillä kun Ristiinan venesatamaan oli kuitenkin siirtymää tuollaiset reilut 10km. Tutuilla vesillä asia on eri, mutta aivan säkkipimeään emme uskaltaneet uistella. Tämä tietysti harmitti, koska kotivesillä on usein saatu järväreitä lähes pimeässä. Nostimme raksit ylös noin neljän aikaan ja muutama venekunta jäi vielä vetämään.

Uistelu tuntui keskittyvän Nihtsaaren "kolmioon", joka tarjoaa selkeän kierroksen jossa uistella. Tämä oli selkeästi kalapaikan oloinen, mutta salmessa saa olla tarkkana. Pian vastaan tulikin isompi alus, joka vei tukkikuormaa kohti Suur- Saimaata.

Tukit matkalla kohti Suur- Saimaata

Uistelupäivä Saimaalla on aina irtiotto arjesta

Kun ajoimme rantaan, niin päivä tosiaan pimenee nopeasti. Venesatamaan saapuessa alkoi jo olla selkeästi pimeää. Kun olimme nostaneet veneen, niin rantaan tuli Örnvik joka oli jäänyt vetämään "kolmiota" pimeässä. Heti, kun menimme jutulle niin sanoivat "et työ lopetitte liian aikassin". Heidän filosofiansa on se, että järvilohi syönnöstää muikun kudun aikaan paljon pimeän aikaan. Tästä todistuksena heillä olivat kyydissä järvilohet 6.7kg ja 3.4kg, jotka olivat ottaneet lähes peräkkäin klo 16 jälkeen. Olimme siis puoli tuntia liian aikaisin nostaneet vehkeet ylös, no aina ei voi voittaa. Vitsailimme koko päivän Ahdin kanssa, että nyt otetaan kutosen lohi kyytiin. No oli hyvä tietää, että siellä oli tosiaan kutosen lohi ja onneksi joku sai sen siiman päähänsä. Onnittelut venekunnalle hienoista lohista.


Loppuun todettakoon, että Yövesi on hyvin mielenkiintoinen uistelukohde sekä sopivan kokoinen. Ottipaikat saa hyvin koluttua päivän aikana. Tampereelta ajomatkaa kertyy reilut kolme tuntia, mutta viikonlopuksi on vielä hyvin järkevää tulla uistelemaan. Lisäksi alueella on hyvin järvilohta sekä mahdollisuudet siihen ennätyskalaan, ovat koko ajan olemassa. Tulemme varmasti ensi kaudella uudestaan.

Kireitä!

ps. olivatpa nämä saamamiesten järvilohet nostettu Purple Blackillä, joten aivan väärään emme värien suhteen osuneet.